Populismi on yksinkertaisten asioiden pitämistä yhteiskunnallisten ongelmien syinä ja yhtä yksinkertaisten vastausten esittämistä ratkaisuina. On helppoa, kun ongelmien syynä pidetään esimerkiksi meksikolaisia. Yhtä helppoa on esittää ratkaisuksi muurin rakentamista.
Populismin keskeinen heikkous on se, että vaikka monen mielestä sen esittämät ongelmat ja ratkaisut tuntuisivat oikeilta, ne eivät kestä lähempää analyysia.
MTV3:n juttu yksinkertaistaa liikaa
Myös ravitsemuksen alueella on vastaavaa populismia. Jokin aika sitten MTV3:n sivulla ilmestyi kirjoitus, jossa tyypin 2 diabeteksen syynä pidettiin sokeria. Ratkaisuksi tarjottiin yhtä yksinkertaista ratkaisua: rasvan syönnin lisäämistä (MTV3).
Se on populismia, koska on liian yksinkertaistavaa väittää, että sokerin syönti aiheuttaisi tyypin 2 diabetesta. En ole ainoa, joka ajattelee sokerin syyttämisen olevan liian yksinkertaistavaa vaan myös esimerkiksi professori Gary Egger katsoo samoin tässä artikkelissaan.
Vaikkakin esimerkiksi sokeroidut juomat kiistatta lisäävät diabeteksen riskiä, myös muut raffinoidut hiilihydraatit (esim. valkoinen leipä, pulla ja peruna) lisäävät sitä. Lisäksi tyypin 2 diabeteksen riskiä kohottavat tutkimusten mukaan runsas tyydyttynyt rasva (yli 7 prosenttia energian saannista), punainen maito, runsas eläinproteiinin määrä, lihajalosteet sekä transrasvat.
Ravitsemuksen tekijät, jotka vähentävät tyypin 2 diabeteksen riskiä tutkimusten mukaan ovat täysjyvävilja ja leseet, palkokasvit, pähkinät, kahvi, normaalirasvainen jogurtti, vihannekset ja hedelmät (erityisesti vihreät vihannekset ja marjat), matalan glykeemisen indeksin ruuat, D-vitamiini, ruokavalion C-vitamiini, oliiviöljy sekä mahdollisesti myös alfalinoleenihappo ja kalan pitkäketjuiset omega-3-rasvahapot.
Jos olet kiinnostunut tyypin 2 diabeteksen riskin vähentämisestä omalla kohdallasi, kannattaa ottaa kaikki edelliset keinot käyttöön eikä vain sitä, että vähennät sokerin syömistä.
Yusuf yksinkertaistaa liikaa ja vääristelee
Toinen esimerkki ravitsemuspopulismista on lääkäri Salim Yusufin YouTubessa julkaistu puhe, jota on jaettu vilkkaasti sosiaalisessa mediassa. Yusufissa on huomioarvoista se, että hän on entinen Maailman sydänjärjestön puheenjohtaja. Tämä hänen entinen asemansa tietysti lisää sen kiinnostavuutta, mitä hän esittää.
Puheessaan Yusuf selostaa laajan, kansainvälisen PURE-tutkimuksen tuloksia. Yusuf puhuu videolla muustakin, mutta sosiaalisessa mediassa on riehaannuttu erityisesti siitä, mitä hän sanoo hiilihydraateista ja rasvasta.
Yusufin mukaan PURE-tutkimus osoittaa, että hiilihydraattien määrän kasvaessa sydän- ja verisuonisairauksien riski kasvaa. Hän myös sanoo, että rasvan määrän kasvaessa ruokavaliossa sydän- ja verisuonitautien riski pienenee.
PURE-tutkimuksen tuloksia suurimmaksi osaksi ole vielä julkaistu tiedelehdissä, minkä vuoksi niitä ei voi arvioida tarkemmin. Yusuf silti selostanee tutkimustuloksia oikein puheessaan.
Yusufin heikkous on kuitenkin siinä, että hän maalaa kuvaa ravitsemuksesta aivan liian isolla pensselillä. Ruokavalion terveellisyyttä ei voi luotettavasti selvittää vain makroravintoaineiden keskinäisillä määrillä (makroravintoaineilla tarkoitetaan hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja).
Todellisuudessa hyvin erilaisilla makroravintoaineiden suhteilla voidaan syödä terveellisesti. Esimerkiksi perinteinen japanilainen ruokavalio on vähärasvainen sekä runsaasti hiilihydraatteja ja kohtalaisesti proteiinia sisältävä. Samalla se on kuitenkin sydämelle terveellinen – sydäntautikuolleisuus on Japanissa teollistuneiden maiden pienimpiä, ellei pienin.
Ruokavalion terveellisyyttä ei voi kuvata luotettavasti makroravintoaineiden suhteella, koska näin hahmoteltu kuva jää aivan liian yleisluontoiseksi. Ruokavalion riittävän tarkkaan kuvaamiseen tarvitaan käytännössä sen verran määreitä kuin yleisimpien ruokavaliomallien kuvaamiseen yleensäkin käytetään. Esimerkiksi terveelliseksi osoitettu Välimeren ruokavalio voidaan kuvata esimerkiksi näin yhdeksällä eri määreellä:
- Erittäin runsas vihannesten ja melko runsas hedelmien syönti
- Ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö pääasiallisena ruokaöljynä
- Vaihteleva määrä viljaa, mieluiten täysjyväviljana
- Pähkinöitä 30 gramman annos useimpina päivinä viikossa
- Alkoholia kohtuullisesti aterioiden kera, mieluiten punaviiniä
- Vähintään 3 annosta palkokasveja viikossa
- Maitotuotteita 1-2 annosta päivässä, mieluiten jogurttina ja juustoina
- Kalaa ja kanaa kohtuullisesti
- Punaista lihaa ja makeisia vain harvoin
Jos Välimeren ruokavalion yrittäisi kuvata pelkillä makroravintoaineiden suhteilla eli siten, että kerrottaisiin pelkästään sen hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin suhteet, tämän ruokavalion terveellistä ydintä ei tavoitettaisi.
Yusufin toinen heikkous on siinä, että hän väittää virallisten suositusten suosittelevan yhä nykyisinkin vähärasvaisuutta ja rasvan määrän vähentämistä. Näin tehdessään Yusuf pystyttää ns. olkiukon, koska virallisissa suosituksissa ei ole pitkään aikaan ollut tavoitteena rasvan määrän vähentäminen. Sen sijaan niissä pyritään rasvan laadun parantamiseen. Esimerkiksi suomalaisissa suosituksissa on annettu aika paljon tilaa rasvan määrän vaihteluille.
Siltä osin virallisissa suosituksissa on vielä vähärasvaisuuden jäänteitä, että maitotuotteita suositellaan niissä käytettäväksi rasvattomina tai vähärasvaisina versioina. Sille suositukselle ei ole kuitenkaan tieteellistä perustetta. Päinvastoin esimerkiksi Harvardin huippuravitsemustutkija Mozaffarian on katsonut näyttöön perustuvassa katsausartikkelissaan, että maitotuotteiden rasvaisuutta koskeva näyttö on täysin ristiriitaista (Mozaffarian 2016).
Liian yksinkertaistavalle hiilihydraattien kokonaismäärän tarkastelulle on olemassa parempi vaihtoehto. Se on se, että tulisi erottaa toisistaan jalostetut eli ns. höttöhiilarit (esim. lisätty sokeri, valkoiset jauhot ja niistä valmistetut tuotteet) ja jalostamattomat hiilihydraatit (esim. täysjyvävilja, kokonaiset hedelmät, bataatti ja vihannekset). Jalostetut ja jalostamattomat hiilihydraatit ovat terveysvaikutuksiltaan täysin päinvastaisia (Maki 2015).
Oikeampaan osuva yksinkertainen viesti
Joskus on kenties niin, että on pakko yksinkertaistaa. En pidä kuitenkaan viestiä ”Vähennä sokeria, lisää rasvaa” kovin oikeanlaiseen käyttäytymiseen johtavana. Parempaan tulokseen päästäisiin viestillä ”Hylkää roskaruoka, laita itse kasvispainotteista ruokaa.” Kaikki tietävät, mikä on roskaruokaa, ja virkkeen alkuosa puuttuisi suurimpaan ongelmaan, joka on liian pitkälle jalostetun, ravintoköyhän ruuan syönti. Esimerkkinä hampurilaiset ja kolajuoma.
Virkkeen loppuosan ”…laita itse kasvispainotteista ruokaa” ideana on kehottaa valmistamaan ruoka itse kasvisvoittoisista perusraaka-aineista. Itse valmistetun suosiminen merkitsee myös sitä, että ei osta valmista kasvisruokaa marketin kylmähyllystä, vaikka elintarviketeollisuus yrittääkin kääntää kasvisruokatrendin valmisruokia suosivaksi. Terveellisintä on tehdä myös kasvisvoittoiset ruuat itse perusraaka-aineista.
Viitteet:
Carter P, et al. Fruit and vegetable intake and incidence of type 2 diabetes mellitus: systematic review and meta-analysis. BMJ. 2010 Aug 18;341:c4229.
Egger G. Scapegoating one dietary ingredient as the cause of obesity is too simplistic. Australasian Society of Lifestyle Medicine. December 14, 2016.
Guasch-Ferré M, et al. Olive oil consumption and risk of type 2 diabetes in US women. Am J Clin Nutr. 2015 Aug;102(2):479-86.
Guasch-Ferré M, et al. Total and subtypes of dietary fat intake and risk of type 2 diabetes mellitus in the Prevención con Dieta Mediterránea (PREDIMED) study. Am J Clin Nutr. 2017 Mar;105(3):723-735.
Harding AH, et al. Plasma vitamin C level, fruit and vegetable consumption, and the risk of new-onset type 2 diabetes mellitus: the European prospective investigation of cancer–Norfolk prospective study. Arch Intern Med. 2008 Jul 28;168(14):1493-9.
Husten L. Top Cardiologist Blasts Nutrition Guidelines. MedPage Today. February 27, 2017.
Karl JP, et al. Substituting whole grains for refined grains in a 6-wk randomized trial favorably affects energy-balance metrics in healthy men and postmenopausal women. Am J Clin Nutr. 2017 Mar;105(3):589-599.
Maki KC, Phillips AK. Dietary substitutions for refined carbohydrate that show promise for reducing risk of type 2 diabetes in men and women. J Nutr. 2015 Jan;145(1):159S-163S.
Mitri J, et al. Vitamin D and type 2 diabetes: a systematic review. Eur J Clin Nutr. 2011 Sep;65(9):1005-15.
Montonen J, et al. Dietary patterns and the incidence of type 2 diabetes. Am J Epidemiol. 2005 Feb 1;161(3):219-27.
Mozaffarian D. Dietary and Policy Priorities for Cardiovascular Disease, Diabetes, and Obesity: A Comprehensive Review. Circulation. 2016 Jan 12;133(2):187-225.
de Munter JS, et al. Whole grain, bran, and germ intake and risk of type 2 diabetes: a prospective cohort study and systematic review. PLoS Med. 2007 Aug;4(8):e261.
Ley SH, et al. Prevention and management of type 2 diabetes: dietary components and nutritional strategies. Lancet. 2014 Jun 7;383(9933):1999-2007.
Li M, et al. Fruit and vegetable intake and risk of type 2 diabetes mellitus: meta-analysis of prospective cohort studies. BMJ Open. 2014 Nov 5;4(11):e005497.
Micha R, et al. Red and processed meat consumption and risk of incident coronary heart disease, stroke, and diabetes mellitus: a systematic review and meta-analysis. Circulation. 2010 Jun 1;121(21):2271-83.
Salonen H. Some-kohu terveellisestä ruuasta – ei aiheuta muutoksia Suomessa. Iltalehti 21.2.2017.
Sluijs I, et al. Dietary intake of total, animal, and vegetable protein and risk of type 2 diabetes in the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC)-NL study. Diabetes Care. 2010 Jan;33(1):43-8.
Teo K, et al. The Prospective Urban Rural Epidemiology (PURE) study: examining the impact of societal influences on chronic noncommunicable diseases in low-, middle-, and high-income countries. Am Heart J. 2009 Jul;158(1):1-7.e1.