Alla on vastauksia moniin ravintokysymyksiin, joita minulta on kysytty viimeisen kuukauden aikana.
Onko kahvi terveellistä?
On. Kahvin juonti on koostetutkimusten mukaan yhteydessä pienempään sydänsairauksien riskiin sekä pienempään kokonaiskuolleisuuteen (Crippa 2014). Kahvin hyödyt ovat sen antioksidantteina toimivien polyfenoleiden ansiota.
Kahvin juonti on paitsi nautinto niin myös terveellistä.
Jos kuitenkin kärsit närästyksestä tai refluksitaudista tai kahvia juotuasi vatsasi tulee kipeäksi, kahvin juontia voi olla tarpeen rajoittaa.
Miten voin tukea kilpirauhasen toimintaa ja ehkäistä vajaatoiminnan kehittymistä?
Riittävästä jodin ja seleenin saannista huolehtiminen on olennaisen tärkeää kilpirauhasen vajaatoiminnan ehkäisemiseksi. Suomessa ruokasuolaa jodioidaan jodin puutteen ehkäisemiseksi. Jodi ja seleeni myös mainitaan esimerkiksi funktionaalisen lääketieteen kirjoissa kilpirauhaselle tärkeinä (Nicolle 2010).
Suosittelen jodin puutteen ehkäisemiseksi jodioidun mineraalisuolan käyttöä (esim. Jozo jodioitu mineraalisuola). Sen käytöllä saavutetaan kaksi hyötyä: se auttaa huolehtimaan riittävästä jodin saannista ja mineraalisuolaa käyttämällä voi helposti vähentää natriumin liiallista saantia – suomalaisilla sen saanti on vähän liiallista. Toinen vaihtoehto on käyttää jodioitua merisuolaa, jota myös on markkinoilla. Jodioidun suolan käyttö on tarpeen, koska tavallisen jodioimattoman merisuolan jodimäärä on vain noin 1/10 jodioidun suolan jodimäärästä.
Suomen maaperä on myös seleeniköyhä. Siksi suomalaisiin lannoitteisiin on lisätty seleeniä. Suomalaista luomuruokaa suosivat eivät kuitenkaan hyödy tavanomaisen viljelyn lannoitteisiin lisätystä seleenistä. Suomalaista luomua paljon syövät voivatkin helposti kärsiä seleenin puutteesta, vaikka luomun suosiminen muuten onkin terveellistä ja suositeltavaa.
Seleenin puutetta voi aika kätevästi ehkäistä sillä, että syö päivittäin pari parapähkinää. Parapähkinöissä on niin paljon seleeniä, että kahdesta pähkinästä saa jo päivän tarpeen. Jos ei halua syödä parapähkinöitä, niin useimpien monivitamiinin sisältämä seleenin määrä myös auttaa pitämään huolta seleenin riittävästä saannista. Vaihtoehtoisesti voi myös käyttää erillistä seleeniravintolisää pienellä 100 µg päiväannoksella.
Miten pahaa aknea voi hoitaa ruokavaliolla ja miten saa tulehduksen pois?
Olen käsitellyt aknen hoitoa tässä aiemmassa kirjoituksessani. Suosittelen tutustumista siihen.
Millaisia terveysvaikutuksia on GMO-ruualla?
Aluksi on paikallaan sanoa, että Suomessa on yleistynyt sellainen perustelematon ajattelutapa, että uusien teknologioiden aiheuttamien ympäristö- tai terveyshaittojen tulisi olla etukäteen aukottomasti todistettuja ennen kuin niiden käyttöön suhtaudutaan pidättyväisesti.
Esimerkiksi geenimuunnellusta ruuasta monet tuntuvat ajattelevan, että sen riskien pitää olla varmasti osoitettuja ennen kuin sen käyttöä aletaan rajoittaa. Riskienhallintaan kuuluu kuitenkin sellainen EU-lainsäädännössäkin tunnustettu keino kuin varovaisuusperiaate eli ennaltavarautumisen periaate. Varovaisuusperiaatetta on mielekästä toteuttaa tilanteissa, joissa osa tiedeyhteisöstä on sitä mieltä, että vakavien riskien mahdollisuus on olemassa. Näin on GMO:n kohdalla.
Ihmisillä GMO-ruuan ei ole tähän mennessä vielä osoitettu aiheuttavan terveyshaittoja. Niiden ilmeneminen tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollista ja jopa todennäköistä, sillä joissain eläintutkimuksissa GMO-ruuan on jo havaittu aiheuttavan haitallisia vaikutuksia (Mesnage 2016).
Ravitsemuksellisesti arvioituna yksi GMO:n heikkous on se, että se ei voi koskaan olla luomua. Luomulla puolestaan on monenlaisia vahvuuksia verrattuna GMO:hon ja muuhun tehotuotettuun ruokaan. Luomua syömällä saat huomattavasti vähemmän torjunta-aineita ja kadmiumia, joka on haitallinen raskasmetalli (McCarty 2014).
On myös paljon ruuantuotantoon ja ekologiaan liittyviä syitä välttää geenimuunneltua ruokaa. GMO on omiaan johtamaan ruuantuotannon keskittymiseen ylikansallisille yhtiöille. GMO-tuotanto on myös johtanut alun päinvastaisista väitteistä huolimatta torjunta-aineiden käytön lisääntymiseen. Lisäksi GMO-viljely on lähes poikkeuksitta luonnon monimuotoisuutta vähentävää monokulttuuriviljelyä. Se johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen niin viljelysmailla kuin sitä ympäröivillä alueilla.
Eräs vahva peruste GMO-viljelyä vastaan on se, että ei voida mitenkään estää GMO-siementen leviämistä luontoon ja esimerkiksi luomupelloille. Eräiden GMO-lajikkeiden siementen on osoitettu leviävän jopa yli 20 kilometrin päähän tuulen mukana (Watrud 2004).
Mikä on pienin määrä lihaa tai kalaa, jonka ihminen tarvitsee proteiinin lähteenä, jotta saa kaikkia kahtakymmentä aminohappoa?
Lihaa tai kalaa ei tarvita välttämättä proteiinin lähteenä lainkaan.
Proteiineissa on 20 erilaista aminohappoa. Näistä 9 on välttämättömiä eli ne täytyy saada ravinnosta. Loput 11 voidaan rakentaa elimistössä hiiltä ja typpeä sisältävistä yhdisteistä tai muodostaa välttämättömistä aminohapoista.
Kasvisravinnostakin saa kaikki välttämättömät aminohapot. Toki kasvisruokavalion hyvään koostamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Käytännössä kasvisravinnon tulee sisältää palkokasveja, jotta proteiinia ja aminohapoista erityisesti lysiiniä saadaan tarpeeksi. Pähkinöitä ja siemeniä taas on hyvä syödä, jotta saadaan riittävästi metioniinia.
Kalaa ei tarvita välttämättä proteiinin lähteenä mutta siinä on hyödyllisiä omega-3-rasvahappoja, seleeniä ja fosforiyhdisteitä.
Vaikka lihaa tai kalaa ei tarvita välttämättä proteiinin lähteenä, kala on kuitenkin hyödyllistä terveydelle pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen vuoksi. Niiden takia sitä kannattaa syödä ainakin pari kertaa viikossa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää päivittäistä kalaöljylisää (tai vegaanisia DHA-kapseleita, jotka ovat kalliimpia).
Lisäksi kalassa on terveydelle hyödyllistä se, että siinä on seleeniä. Varsinkin pikkukaloissa on lisäksi myös fosforiyhdisteitä, kuten fosfatidyyliseriiniä, jotka voivat tukea aivotoimintaa.
Paljonko kasvissyöjä tarvitsee proteiinia (onko painon mukaan)?
Ihmisen proteiinin tarve ei riipu siitä, onko hän kasvissyöjä vai sekaruuan syöjä. Minimitarpeena pidetään 0,8 grammaa proteiinia painokiloa kohti päivässä. Hieman tätä runsaampi saanti auttaa kuitenkin ylläpitämään lihasmassaa ja luuntiheyttä paremmin. Sopivana proteiinin saantina pidän noin 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohti. Siten esimerkiksi 70 kiloa painavan tulisi saada noin 84–98 grammaa proteiinia päivässä.
Kasvissyöjän proteiinilähteitä ovat tofu, pavut, linssit, herneet, pähkinät ja siemenet. Laktovegetaristiseen ruokavalioon kuuluu myös maitotuotteita ja usein myös kananmunia. Käytännössä kasvissyöjän tulee huolehtia siitä, että jokaisella aterialla on jotain proteiinipitoista ruokaa, jotta proteiinia saadaan päivän aikana riittävästi.
Pavuissa on lysiiniä, vältämätöntä aminohappoa.
Jos proteiinia saadaan liian vähän, se heikentää pitkään jatkuessaan lihasmassaa ja luustoa ja myös immuniteetti voi kärsiä. Hyvin koostetusta kasvisruuasta saa kuitenkin tarpeeksi proteiinia.
Usein puhutaan siitä, että kasvikunnan proteiini olisi ”heikompilaatuista” kuin eläinkunnan proteiini. On totta, että kasvikunnan proteiinilähteiden aminohappoprofiili ei ole yhtä tasapainoinen kuin eläinkunnan tuotteiden. Käytännössä päivän aikana syödyn kasvisruuan osatekijät kuitenkin täydentävät toisiaan siten, että hyvin koostetusta kasvisruuasta saa kaikkia aminohappoja riittävästi.
Kun eläin- ja kasvikunnan proteiinia tarkastellaan siitä näkökulmasta, mikä on niiden vaikutus sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen, kasvikunnan proteiini on terveellisempää (Song 2016).
Mitä suosittelisit kohonneisiin maksa-arvoihin?
Maksa-arvojen kohoamiseen voi olla erilaisia syitä ja niistä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.
Kohonneiden maksa-arvojen yleisin syy on ei-alkoholinperäinen rasvamaksa (NAFLD). Se on joka neljännellä suomalaisella (Korpela-Kosonen 2009).
Maksa-arvojen kohoamiseen on usein ravitsemukseen liittyviä syitä. Monet tietävät, että liiallinen alkoholinkäyttö kohottaa maksa-arvoja. Yleisempi syy maksa-arvojen kohoamiseen on kuitenkin liian runsas energiansaanti kulutukseen nähden, mikä näkyy käytännössä ylipainona ja vatsan seudun lihavuutena, sekä ruokavalion huono laatu. Myös monet lääkkeet rasittavat maksaa ja voivat kohottaa maksa-arvoja.
Suosittelen maksa-arvojen alentamiseksi painon pudottamista ja raffinoitujen hiilihydraattien välttämistä. Raffinoituja hiilihydraatteja ovat esimerkiksi valkoisista jauhoista tehdyt tuotteet (valkoinen leipä, pulla jne.), peruna, valkoinen riisi ja sokeroidut juomat.
Myös tyydyttynyt rasva on haitallista maksalle. Siten esimerkiksi voi kannattaa korvata terveellisimmillä rasvoilla, kuten ekstraneitsytoliiviöljyllä. Jos alkoholinkäyttö on ollut runsasta, sitä on syytä rajoittaa.
Välimeren-tyyppisen ruokavalion on havaittu alentavan maksa-arvoja eri ruokavalioiden vertailussa (Fraser 2008). Lisäksi kreetalainen Välimeren ruokavalio on kontrolloidussa tutkimuksessa vähentänyt maksan rasvoittumista ja parantanut insuliiniherkkyyttä (Ryan 2013).
Välimeren ruokavaliota voikin suositella maksalle hyvänä ruokavaliona. Välimeren ruokavaliossa on olennaista kasvisten runsas syöminen sekä ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö ruokaöljynä.
Välimeren ruokavalio parantaa maksa-arvoja ja vähentää maksan rasvoittumista.
Ruokavalion tukena kannattaa käyttää kalaöljylisää, sillä koostetutkimukseen mukaan omega-3-lisä voi vähentää maksan rasvoittumista (Parker 2012).
Kahvin juonnilla on maksaa suojaavaa vaikutusta, joten sitä voi suositella. Mausteista kurkumalla ja rohdosvalmisteista maarianohdakkeella (Silybum marianum) on maksaa suojaavaa vaikutusta (Vargas-Mendoza 2014).
Millainen ruokavalio auttaa kroonisessa borrelioosissa?
Yleensä vastaan tutkimusnäyttöön tukeutuen, mutta en löytänyt tutkimuksia, joissa olisi selvitetty ruokavalion vaikutuksia kroonisessa borrelioosissa.
Yleensä on kuitenkin niin, että olipa sairaus mikä tahansa, ruokavalion laadun parantaminen auttaa. Se merkitsee esimerkiksi prosessoidun ja pikaruuan välttämistä. Ruoka tulisi valmistaa mahdollisimman pitkälle jalostamattomista perusraaka-aineista.
Kysyin, mikä on auttanut kroonisesta borrelioosista kärsivää ystävääni, jota kutsun tässä Julietteksi. Hän vastasi, että jokainen kroonisesta borrelioosista kärsivä on yksilöllinen tapaus. Joku ei kestä valoa, aurinkoa ja kuumuutta, kun joku toinen kaipaa juuri niitä.
Vihanneksia kanaliemessä.
”Jokaisella kroonisesta borrelioosista kärsivällä on myös omanlaisensa immuniteettihaasteensa ja yliherkkyydet ovat myös hyvin yksilöllisiä. Monet kroonisesta borrelioosista saavat oireita lukemattomista ruuista. Monet kokevat, että heidän on täytynyt luopua aiemmasta vegaani- tai kasvisruokavaliosta, vaikka olisivatkin halunneet jatkaa niiden noudattamista”, Juliette kertoo.
”Toivon, että voisin olla vegaani mutta luomusiipikarja sopii keholleni hyvin. Siten olen tehnyt kompromissin ja syön paljon siipikarjaliemiä ja paljon vihanneksia. Muuten olen vegaani: ei maitoa eikä munia.”
”Monet ihmiset, joilla on näitä neuroimmuunisairauksia, kärsivät ravitsemuksen puutteista, koska ovat joutuneet rajoittamaan ruokavaliotaan niin paljon. Siten kaikki se terveellinen ruoka, mitä vain kyetään syömään, on todennäköisesti hyväksi. Olen aiemmin rajoittanut ruokavalioitani liikaa ja se osaltaan heikentänyt immuniteettiani.”
Yhteenvetona voi siis sanoa, että kroonisesta borrelioosista kärsivän kannattaa pyrkiä syömään terveellisesti ja välttää ruokavalion liikaa rajoittamista.
Miten turvallisia ravintolisät ovat?
Kysymys on hyvä. Ravintolisien käytön yleisyyteen nähden niiden käyttö on huomattavan turvallista. Kun pelkästään särkylääkkeiden käytön vuoksi Suomessa kuolee satoja ihmisiä vuodessa, ravintolisien käyttö ei aiheuta mitään tähän verrattavaa haittaa.
Ravintolisistä on kuitenkin hyvä tietää joitakin asioita, jotta mahdollisia haittoja voidaan välttää.
Vihreän teen käyttö ravintolisänä on yhdistetty maksahaittoihin. Vaikka maksahaitat ovat harvinaisia, vihreä tee kannattaa mieluummin juoda teenä kuin käyttää sitä erillisinä valmisteina.
Kiinasta tai Intiasta tuodut rohdosvalmisteet sisältävät usein raskasmetalleja, kuten elohopeaa, lyijyä ja kadmiumia. Niiden käyttö on hyvin kyseenalaista, ellei pysty jollain tavalla varmistamaan, että niissä ei ole raskasmetalleja.
Joistain ravintolisistä voidaan saada joitakin ravintoaineita haitallisen paljon, mikä voi lisätä sairastavuutta. Erityisesti tulevat mieleen A-vitamiini, foolihappo, E-vitamiini, rauta, kupari ja mangaani.
A-vitamiinilisät heikentävät luustoa ja niiden käyttö on yhdistetty suurempaan kuolleisuuteen. Jos käytät monivitamiinia, on hyvä tarkistaa, että siinä ei ole suurta määrää, yli 500 mikrogrammaa, valmista A-vitamiinia. Tätä pienempi määrä ei yleensä haittaa. A-vitamiinin liikasaannin välttämiseksi tulee välttää myös suuria määriä kalanmaksaöljyä. Yli 1 teelusikallinen päivässä on yleensä liikaa.
Foolihappo suurena 800 µg päiväannoksena käytettynä on yhdistetty suurempaan syöpäriskiin. Siksi suuria, yli 400 µg päiväannoksia foolihappoa on järkevää välttää. Folaatin luonnollisempiin ravintolisänä käytettyihin muotoihin, esim. Quatrefolic, ei liity samanlaista riskiä, koska niiden aineenvaihduntatuotteet eivät keräänny elimistöön.
E-vitamiini lisää suurina annoksina aivoverenvuotojen riskiä. Pieniä ja kohtuullisia annoksia E-vitamiinia voidaan käyttää mutta yli 200 mg päivässä voi olla liikaa.
Rauta ja kupari vaikuttavat liiallisesti saatuina pro-oksidanttina eli haitallisia hapettumisreaktioita aiheuttavasti. Rautaa ei tulisi käyttää suuria määriä, ellei ole todettua raudan puutetta. Joissain markkinoilla olevissa monivitamiinivalmisteissa on liikaa rautaa, yli 5 mg. Se on haitallista sellaisille ihmisille, jotka eivät lisärautaa tarvitse.
Kupari ja mangaani taas voivat liiallisesti saatuina kohottaa dementiariskiä. On hyvä tarkistaa, että käyttämässään monivitamiinissa ei ole näitä runsaasti.
Kannattaa huomata, että nyt olen kirjoittanut vain ravintolisien haitoista. Hyödyistä olen kirjoittanut esim. tässä kirjoituksessani.
Voiko liiallisesta määrästä antioksidantteja olla haittaa?
Monissa ruoka-aineissa on paljon antioksidantteja paitsi antioksidanttivitamiineina niin myös polyfenoleina, jotka ovat kasvisten biologisesti aktiivisia yhdisteitä. Ei tule mieleen tilannetta, että ruuasta olisi saatu liikaa antioksidantteja.
Sen sijaan suuret annokset C-vitamiinia tai E-vitamiinia voivat esimerkiksi heikentää solujen adaptaatiota kestävyysliikuntaan (Paulsen 2014).
Lisäksi liian suuri määrä E-vitamiinia, yli 200 mg, näyttää kohottavan aivoverenvuodon riskiä. Suuria annoksia E-vitamiinia ei siis pidä käyttää (Schürks 2010).
Mitä ajattelet biohakkerismissa puhutuista nootropiineista?
Biohakkereiden kiinnostusta nootropiinien kokeiluun voisi verrata mopon virittämiseen: kulkee kovempaa, mutta se ei silti ole hyvä idea.
Nootropiinit ovat psykoaktiivisia aineita, joilla pyritään aivojen suorituskyvyn tehostamiseen. Nootropiinien joukossa on lääkkeitä ja ravintolisiä ja osa on luokiteltu myös huumausaineiksi.
Tiettyjen aivotoimintaa tehostavien aineiden käyttö voi olla mielekästä, jos kognitiivinen toiminta on alentunut tai on esimerkiksi kyse varhaisesta Alzheimerin taudista. Biohakkerien kiinnostuksessa nootropiineihin on nurinkurista se, että kiinnostuneet ovat usein nuorehkoja aikuisia, joiden kognitiivisessa tasossa ei ole mitään vikaa.
On vääristynyttä ajatella, että tavallisen terveen aikuisen aivotoiminnassa olisi lähtökohtaisesti jotain vialla, minkä vuoksi sitä pitäisi manipuloida keinotekoisesti. Nootropiineissa on kyseenalaista sekin, että niiden kokeilu voi aiheuttaa pahoja pelkotiloja ja ahdistusta.
Jos nuorella aikuisiällä tai keski-iässä haluaa pitää huolta aivotoiminnasta, niin asiaa kannattaa ajatella dementian pitkäaikaisen ehkäisyn näkökulmasta. Siitä lähtökohdasta tarkastellen kannattaa suosia Välimeren ruokavaliota sekä pitää huolta pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen saannista läpi elämän.
Monelle voi suositella aivotoimintojen parantamiseksi myös digitaalisen sälän vähentämistä, liikuntaa luonnossa sekä läsnäolomeditaatiota. Jatkuva älypuhelimen näpräily lisää mielen rauhattomuutta ja heikentää keskittymiskykyä. Sen sijaan luonnossa liikkuminen on kohottaa mielialaa, vähentää stressiä ja lisää läsnäoloa. Läsnäolomeditaation hyödyistä on myös tutkimusnäyttöä.
Ovatko kananmuna, voi ja maitotuotteet oikeasti kolesterolia kohottavia?
Kananmunat kohottavat paastokolesterolia vain hyvin vähän. Vähemmän tunnettua on se, että kananmunien syömisellä on monia huonoja aterianjälkeisiä vaikutuksia. Lisäksi kananmunien korvaaminen kasviproteiinilla vähentää koostetutkimuksen mukaan kuolleisuutta. Se käytännössä viittaa siihen, että kananmunat eivät ole kovin terveellinen proteiinin lähde (Spence 2016, Song 2015).
Kananmunia kannattaa syödä kohtuullisesti.
Kananmunissa on kuitenkin monia hyödyllisiä ravintoaineita, joiden vuoksi en hylkäisi niitä kokonaan. Kananmunissa on mm. koliinia, luteiinia, zeaksantiinia ja kromia. Pidän sopivana Välimeren ruokavalion mukaista kananmunien syömistä eli 2-4 kananmunan syömistä viikossa.
Voi kohottaa seerumin kolesterolia, ja lisäksi rasvanvaihtotutkimuksissa tyydyttynyt rasva, kuten voi, on yhdistetty suurempaan sydäntautiriskiin. Voita terveellisempää on suosia kylmäpuristettuja juoksevia kasviöljyjä, erityisesti ekstraneitsytoliiviöljyä.
Maitotuotteiden rasvaa koskien tieteellinen näyttö on täysin ristiriitaista. Tutkimusnäytön kokonaisuus viittaa mielestäni siihen, että maitotuotteita ei tarvitse valita niiden rasvaisuuden perusteella. Olennaisempaa on se, että suosimme jogurttia ja kypsytettyjä juustoja. Ne ovat muita maitotuotteita parempia valintoja.
Millainen on terveellinen lämmin ateria?
Terveellinen ateria sisältää yleensä runsaasti kirkkaanvärisiä kasviksia. Ne voivat olla esimerkiksi matalalla lämmöllä ekstraneitsytoliiviöljyssä haudutettuja tai höyrytettyjä. Esimerkkejä värikkäistä vihanneksista ovat paprika, parsakaali, pinaatti, porkkana ja tomaatti.
Terveellisin ruokaöljy on ekstraneitsytoliiviöljy, jota suosittelen käyttämään kaikessa ruoanlaitossa.
Terveellinen ateria sisältää myös jonkin proteiinilähteen, esimerkiksi tofua, papuja, linssejä tai rasvaista kalaa, kuten lohta, sardiineja tai muikkua. Jos ateria sisältää kalaa, sitä ei pitäisi paistaa pannulla vaan esimerkiksi uunissa hauduttaminen tai kalakeitto ovat terveellisempiä vaihtoehtoja.
Ateriaan voi olla kuulua jotain hiilihydraattipitoista, esimerkiksi bataattia, kvinoaa tai mustaa riisiä, mutta se ei ole välttämätöntä. Makua ateriaan saa käyttämällä mausteita, joita voi suositella myös niiden suotuisten terveysvaikutusten vuoksi.
Viitteet:
Assy N, et al. Olive oil consumption and non-alcoholic fatty liver disease. World J Gastroenterol. 2009 Apr 21;15(15):1809-15.
Crippa A, et al. Coffee consumption and mortality from all causes, cardiovascular disease, and cancer: a dose-response meta-analysis. Am J Epidemiol. 2014 Oct 15;180(8):763-75.
Ferolla SM, et al. Dietary approach in the treatment of nonalcoholic fatty liver disease. World J Hepatol. 2015 Oct 28;7(24):2522-34.
Fraser A, et al. A modified Mediterranean diet is associated with the greatest reduction in alanine aminotransferase levels in obese type 2 diabetes patients: results of a quasi-randomised controlled trial. Diabetologia. 2008 Sep;51(9):1616-22.
Korpela-Kosonen K. Rasvamaksa, lihavuus ja aineenvaihduntasairaudet. Ravitsemuskatsaus. 2/2009.
McCarty MF, et al. Are organically grown foods safer and more healthful than conventionally grown foods? Br J Nutr. 2014 Nov 28;112(10):1589-91.
Mesnage R, et al. An integrated multi-omics analysis of the NK603 Roundup-tolerant GM maize reveals metabolism disturbances caused by the transformation process. Sci Rep. 2016 Dec 19;6:37855.
Nicolle L, Woodriff Beirne A (eds.). Biochemical Imbalances in Disease: A Practitioner’s Handbook. Singing Dragon, 2010.
Parker HM, et al. Omega-3 supplementation and non-alcoholic fatty liver disease: a systematic review and meta-analysis. J Hepatol. 2012 Apr;56(4):944-51.
Paulsen G, et al. Vitamin C and E supplementation hampers cellular adaptation to endurance training in humans: a double-blind, randomised, controlled trial. J Physiol. 2014 Apr 15;592(8):1887-901.
Ryan MC, et al. The Mediterranean diet improves hepatic steatosis and insulin sensitivity in individuals with non-alcoholic fatty liver disease. J Hepatol. 2013 Jul;59(1):138-43.
Schürks M, et al. Effects of vitamin E on stroke subtypes: meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ. 2010 Nov 4;341:c5702.
Song M, et al. Association of Animal and Plant Protein Intake With All-Cause and Cause-Specific Mortality. JAMA Intern Med. 2016 Oct 1;176(10):1453-1463.
Spence J, D. Dietary cholesterol and egg yolk should be avoided by patients at risk of vascular disease. J Transl Int Med. 2016 Apr 1;4(1):20-24.
Vargas-Mendoza N, et al. Hepatoprotective effect of silymarin. World J Hepatol. 2014 Mar 27;6(3):144-9.
Watrud LS, et al. Evidence for landscape-level, pollen-mediated gene flow from genetically modified creeping bentgrass with CP4 EPSPS as a marker. Proc Natl Acad Sci U S A. 2004 Oct 5; 101(40): 14533–14538.