Tässä kirjoituksessa käsittelen inflammaation eli lievän systeemisen tulehduksen alentamista ruokavaliolla. Infektio eli paikallinen tai äkillinen tulehdus on sen sijaan eri asia eikä tässä kirjoituksessa niinkään tarkoiteta sitä, vaikkakin näiden ero on toisinaan kuin veteen piirretty viiva.

Lievä systeeminen tulehdus myötävaikuttaa kansansairauksien taustalla joko suoraan aiheuttaen tai pahentaen niitä. Hyvä esimerkki siitä on, että herkkä-CRP, joka on tärkeä tulehdusmarkkeri, ennustaa sydäntapahtumien riskiä jopa paremmin kuin LDL-kolesteroli (Datta 2011).

Ekstraneitsytoliiviöljyllä täydennetty Välimeren ruokavalio alentaa hyvin tulehdusta.

Sydänkuoleman riski on lähes kaksinkertainen, jos herkkä-CRP on yli 3 mg/l. Esimerkiksi Yhdysvaltain Sydänliitto AHA pitää tätä pitoisuutta korkeana. Suomen Sydänliitto puolestaan arvelee 2 mg/l ylittävän CRP:n olevan mahdollisesti merkki alkavasta sydäntaudista (Sydän.fi).

Pienin sydäntaudin riski on herkän CRP:n ollessa alle 1 mg/l.

Seuraavassa tarkastelen, millä ruokavalion keinoilla voi vähentää lievää systeemistä tulehdusta, CRP mukaan lukien. Etenen ruokavaliomallista yksittäisiin ruokavalion tekijöihin, ja lopuksi kerron joitakin ravintolisiä, joilla voi myös hillitä elimistön hiljaista tulehdusta.

Mainittakoon, että ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen on kirjoittanut ansiokkaan kirjoitussarjan ruokavalion tekijöistä, jotka alentavat tulehdusta. Tuon sarjan artikkelit on kuitenkin julkaistu jo vuosina 2012-2013. Sen jälkeen on tullut paljon uutta tutkimustietoa, joka täsmentää kuvaa.

Välimeren ruokavalio on tehokkain tulehduksen alentamiseen

Koostetutkimuksen mukaan Välimeren ruokavalio alentaa tulehdusmarkkereista CRP:tä, IL-6:tta ja ICAM-1:tä tilastollisesti merkitsevästi. Samassa koostetutkimuksessa katsottiin, että Välimeren ruokavalio parantaa myös endoteelin eli verisuonen sisäpinnan toimintaa (Schwingshackl 2014).

Myöhemmässä tieteellisessä katsausartikkelissa puolestaan todetaan: ”Vaikuttaa siltä, että Välimeren ruokavaliomalli on tehokkain ruokavalio tulehduksen estämiseen.”(Smidowicz 2015).

Välimeren ruokavalion hyödyt tulehduksen vähentämisessä ovat sen ansiota, että siinä suositaan monia ruoka-aineita, joilla on tulehduksen vastaista vaikutusta. Lisäksi on todennäköistä, että Välimeren ruokavalion osatekijöillä on synergistä eli toisiaan tukevaa hyödyllistä vaikutusta.

Myös vegaanista raakaruokaa syövien CRP:n on havaittu poikkileikkaustutkimuksessa olevan hyvin matalia verrattuna vertailuryhmiin. Vegaaninen raakaravinto voi kuitenkin tiukasti noudatettuna aiheuttaa ongelmia muilla ravitsemuksen ja terveyden alueilla. Tiukan vegaaniuden sijaan järkevämpänä sitä, että sekaruoan syöjä lisää kypsentämättömän kasvisruoan osuutta ruokavaliossaan (Fontana 2007).

Vihannesten, hedelmien ja marjojen runsas määrä vähentää tulehdusta

Välimeren ruokavaliota luonnehtii vihannesten ja hedelmien runsas syöminen. Pari kuukautta sitten julkaistun koostetutkimuksen mukaan hedelmät ja vihannekset alentavat runsaasti syötyinä CRP:tä ja TNF-α:aa, joka myös on tulehduksen markkeri (Hosseini 2018).

Parsakaali alentaa tulehdusta. Parsakaali kannattaa höyryttää vain kevyesti, 2-3 minuuttia.

Paljonko hedelmiä ja vihanneksia sitten täytyisi syödä, jotta sillä olisi tulehdusarvoja alentavaa vaikutusta? Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jos hedelmiä syötiin yli 2 annosta päivässä ja vihanneksia yli 3 annosta päivässä, se alensi CRP:tä, IL-6:tta ja TNF-α:aa verrattuna niitä vain vähän syöneisiin. Nuo määrät voivat siis olla riittäviä.

Yksittäisistä hedelmistä, marjoista ja vihanneksista hyödyllisiä tulehduksen vähentämisessä ovat olleet ainakin nämä:

• Mustikka
• Tyrni
• Karpalo
• Granaattiomenamehu
• Greippi
• Verigreippi
• Kirsikka
• Appelsiinimehu
• Kiivi
• Karambola
• Litsi
• Vihreät lehtivihannekset
• Tomaattimehu
• Parsakaali

Poimintana edellisistä voi mainita sen, että runsas parsakaalin syöminen peräti puolitti CRP:n kontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistuneet olivat terveitä mutta tupakoivia miehiä (Riso 2014).

Ekstraneitsytoliiviöljy alentaa tulehdusarvoja

Ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö mielletään usein Välimeren ruokavalion luonteenomaisimmaksi piirteeksi. Sen käyttö onkin suositeltavaa, kun pyritään tulehduksen vähentämiseen.

Ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö alentaa hyvin tulehdusarvoja varsinkin Välimeren ruokavalion yhteydessä käytettynä. Kontrolloidussa PREDIMED-tutkimuksessa ekstraneitsytoliiviöljyllä täydennetty Välimeren ruokavalio alensi CRP:tä 50 prosentilla ja IL-6:tta 43 prosentilla verrattuna alkutilanteeseen (Casas 2014).

Tuossa tutkimuksessa ekstraneitsytoliiviöljyä käytettiin huomattavan paljon – 50 grammaa päivässä – minkä määrän käyttäminen voi olla vaikeaa monille suomalaisille. Pienempikin määrä ekstraneitsytoliiviöljyä auttaa silti tulehduksen vähentämisessä.

Monen suomalaisen mielessä voi herätä kysymys, voisiko rypsiöljy korvata ekstraneitsytoliiviöljyn käytön. En suosittele vaihtoa, sillä systemaattisen tieteellisen katsauksen mukaan rypsiöljyllä ei ole havaittu olevan tulehdusarvoja vähentävää vaikutusta (Lin 2013).

Ekstraneitsytoliiviöljyn lisäksi myös avokado hillitsee tulehdusta. Avokado sopii terveellisenä rasvan lähteenä esimerkiksi ruisleivän päälle korvaamaan voita ja margariinia. Avokadon terveellisyys ei johdu ehkä niinkään sen rasvoista, jotka myös ovat hyviä, vaan sen sisältämistä polyfenoleista ja erikoisista hiilihydraateista (Li 2013).

Rasvaisen kalan syöminen alentaa hyvin CRP:tä

Kalansyönnin on havaittu olevan poikkileikkaustutkimuksissa yhteydessä alempaan CRP-arvoon. Esimerkiksi kreikkalaisessa ATTICA-tutkimuksessa havaittiin, että yli 300 grammaa kalaa viikossa syöneiden tutkittavien CRP oli 33 prosenttia alempi verrattuna sitä vähemmän syöneisiin (Zampelas 2005).

Kalan syöminen alentaa hyvin tulehdusarvoja. Hauduttaminen on paistamista terveellisempi tapa laittaa kalaa.

Kontrolloidut tutkimukset vahvistavat sen, että kalan syöminen ja varsinkin rasvainen kala, kuten lohi, alentaa tulehdusarvoja. Kuitenkin myös vähärasvaisen kalan syöminen alentaa tulehdusarvoja, joten kaikki ei suinkaan selity kalan terveellisillä rasvoilla (Pot 2009).

HUOM. Kala on terveellinen raaka-aine mutta se pilataan usein paistamisella. Tämä saattaa kuulostaa liioittelulta mutta on havaittu, että vain sellaisen kalan syöminen, jota ei paisteta, alentaa tulehdusarvoja. Paistettu kala päinvastoin kohottaa tulehdusarvoja (He 2009).

Se johtuu siitä, että kalan herkät omega-3-rasvahapot eivät kestä paistamista vaan ne hapettuvat herkästi. Lisäksi paistettaessa muodostuu monenlaisia muitakin haitallisia yhdisteitä, kuten transrasvoja, PAH-yhdisteitä ja AGE-tuotteita.

Paistamisen sijaan kalaa voi hauduttaa paistokasarissa siten, että kasariin on lisätty vettä, valkoviiniä tai vaikkapa kookosmaitoa. Kalaa voi myös paistaa paistopussissa uunissa tai siitä voi tehdä kalakeittoa – nämä kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja pannulla paistamiselle.

Toivoisin, että varsinkin ravintolat ottaisivat tästä asiasta kopin. Niissä kala turmellaan usein paistamisella. Kuitenkin hauduttaminen on terveellisyytensä ja herkullisuutensa lisäksi myös hyvin nopea tapa laittaa kalaa.

Mantelit vähentävät tulehdusta

Yhdysvaltalaistutkimuksessa on havaittu, että mantelit alentavat tulehdusta. Tutkimuksessa vertailtiin isoa ja pientä annosta manteleita, ja havaittiin, että pieni annos alensi CRP:tä ja IL-6:tta hieman enemmän kuin suuri. Pienen annoksen manteleita syöneiden CRP aleni tutkimuksessa 8,5 prosenttia alkutilanteeseen verrattuna (Rajaram 2010).

Tutkimuksessa käytetty pieni annos sisälsi manteleita 34 grammaa eli kourallisen. Tätä voikin pitää sopivana päivittäisenä määränä, jos manteleita lisää omaan ruokavalioon.

Myös saksanpähkinät alentavat lievästi tulehdusta – luultavasti sisältämänsä alfalinoleenihapon ansiosta. Sen sijaan näyttö siitä, että myös muut pähkinät alentavat tulehdusta, on aika heikkoa. Esimerkiksi tänä vuonna julkaistun koostetutkimuksen mukaan pähkinöiden syöminen alentaa vain ICAM-1:tä mutta ei muita tulehdusmarkkereita (Xiao 2018).

Kokonaisuutena katsoen pähkinöiden syömisellä on kuitenkin paljon terveyshyötyjä eikä niitä kannata väheksyä.

Jogurtti vähentää kroonista tulehdusta

Maitotuotteiden yhteys tulehdukseen on koostetutkimuksen mukaan epäselvä. Sen sijaan jogurtin syömisen on havaittu parissa viimeisen vuoden sisällä julkaistussa kontrolloidussa tutkimuksessa vähentävän tulehdusta (Pei 2017).

Suosittelen maustamattomien jogurttien syömistä. Koostumukseltaan erityisen miellyttävän jogurtin saa, kun sekoittaa Bulgarian jogurttia kreikkalaiseen rasvattomaan Total-jogurttiin, jota myydään hyvin varustetuissa marketeissa.

Viinin juonti on hyvä keino vähentää tulehdusta

Kohtuullinen alkoholinkäyttö on yhdistetty alempiin tulehdusmarkkereiden arvoihin useissa tutkimuksissa. Viini vähentää tulehdusta sisältämiensä polyfenolien ansiosta enemmän kuin muut alkoholijuomat.

Viinin juonti alentaa CRP:tä enemmän kuin oluen juonti. Alarivillä alkoholimäärä grammoissa. Lähde: Imhof A, et al. Eur Heart J. 2004.

Punaviini vähentää tulehdusta hieman paremmin kuin valkoviini mutta molemmilla on tulehdusta vähentävää vaikutusta. Olen muuten tarkastellut kohtuullisen viinin juonnin hyötyjä tässä aiemmassa kirjoituksessani.

Sisällytä ruokavalioon sieniä

Sienten syöminen on yhdistetty alempiin tulehdusarvoihin joissakin tutkimuksissa. Lisäksi kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että siitakesienten syöminen alentaa CRP:tä ja muutti muitakin tulehdusmarkkereiden arvoja. Tutkijat päättelivät, että siitakesienten syöminen vähentää tulehdusta (Dai 2015).

Täysjyväviljat saattavat vähentää tulehdusta

Väestötutkimusten mukaan kunkin päivittäisen täysjyvävilja-annoksen syöminen on yhteydessä 7 prosenttia alempaan CRP:hen. Sen sijaan kontrolloiduissa tutkimuksissa ei ole yleensä havaittu, että täysjyväviljat alentaisivat tulehdusta, vaikka verrokkiryhmässä on yleensä syöty raffinoitua viljaa (Lefebre 2012).

Oma arvioni on se, että enemmistöllä ihmisistä täysjyväviljat vähentävät lievästi tulehdusta. Sen sijaan ihmisille, joilla on siihen taipumus, viljojen osatekijät – esimerkiksi gluteeni, vehnänalkion agglutiniini tai FODMAP-hiilihydraatit – voivat lisätä suolen läpäisevyyttä ja systeemistä tulehdusta (de Punder 2013, Priyanka 2018).

Täysjyväviljat ovat ruoka-aineryhmä, jonka kohdalla kannattaa aivan erityisesti kuulostella omia tuntemuksia. Jos tuntuu siltä, että ne sopivat, niitä kannattaa syödä. Jos ne sen sijaan aiheuttavat oireita, niitä ei kannata syödä väkisin vain siksi, että niiden väitetään olevan terveellisiä.

Käytä mausteita ruoanlaitossa

Valkosipuli alentaa voimakkaasti tulehdusta. Kiinalaisessa kokeellisessa tutkimuksessa vertailtiin viittä maustetta. Tuloksena havaittiin, että valkosipuli vähentää tulehdusta parhaiten (Tsai 2005).

Kontrolloidussa yhdeksän viikkoa kestäneessä tutkimuksessa 400 milligrammaa valkosipulia päivässä alensi CRP:tä vajaalla 5 prosentilla (Aalami-Harandi 2015).

Monilla intialaisen keittiön mausteilla on tulehdusta vähentävää vaikutusta. Myös yrttimausteiden, esimerkiksi timjamin ja oreganon, käyttö alentaa tulehdusarvoja, kuten CRP:tä ja IL-1β:aa (Fischer 2016).

Yrttien, esimerkiksi timjamin ja oreganon, käyttö alentaa tulehdusta.

Osaltaan yrttimausteiden tulehdusta vähentävä vaikutus voi olla sen ansiota, että ne vähentävät ei-toivottujen bakteerien liikakasvua suolistossa (Chedid 2014).

Suosittelen monipuolista mausteiden käyttöä päivittäisessä ruoanlaitossa. Mausteiden käyttö tuo ruokiin vaihtelua, lisää antioksidanttien määrää sekä siis myös vähentää tulehdusta.

Yrttimausteita on suositeltavinta käyttää tuoreina yrtteinä, kuten ruukkuyrtteinä, mutta kuivatutkin käyvät.

CRP:tä alentavat superfoodit ja ravintolisät

Klorella. Klorella on superfoodina käytettävä makean veden levä, jonka on parissa tutkimuksessa havaittu alentavan CRP:tä (Haidari 2018). Klorellaa voi ostaa luontaistuote- ja ekokaupoista, jos haluaa lisää tehoa tulehduksen alentamiseen.

Klorellaa muistuttavaa spirulinaa sen sijaan ei pidä käyttää, sillä se voi sisältää myrkyllisiä BMAA-neurotoksiineja (Weil 2018).

Alfalipoiinihappo. Parinkin tämänvuotisen koostetutkimuksen mukaan ravintolisänä käytettävä alfalipoiinihappo alentaa CRP:tä (Saboori 2018, Akbari 2018).

HUOM. En voi käsitellä tässä yhteydessä sellaisia Suomen Terveysravinnon myymiä ravintolisiä, jotka kenties alentaisivat tulehdusta. Näin siksi, että terveysväitelainsäädännön huomattavasti aiemmasta tiukentunut viranomaisvalvonta estää sen. En pidä näin tiukkaa viranomaisvalvontaa lukijoitteni etuna.

Länsimainen ruokavalio lisää tulehdusta

Länsimaisen ruokavalion määritelmät hieman vaihtelevat mutta yleensä katsotaan, että se sisältää punaista lihaa, makkara ja pekonia, kananmunia, paistettua ruokaa, rasvaisia maitotuotteita, voita ja sokerilla makeutettuja juomia. Länsimaisesta ruokavaliosta myös puuttuu tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

Länsimaisen ruokavalion mukaisesti syöminen on yhdistetty useissa tutkimuksissa korkeampiin tulehdusarvoihin. Esimerkiksi tänä vuonna julkaistussa iranilaistutkimuksessa länsimaisesti syövillä tytöillä oli 58 prosenttia suurempi riski siihen, että heidän herkän CRP:n arvonsa oli korkea (Khayyatzadeh 2018).

Grillaaminen, paistaminen ja paahtaminen lisäävät tulehdusta

Varsinkin proteiinipitoisia ruokia grillatessa, paistettaessa ja paahdettaessa muodostuu haitallisia AGE-tuotteita (engl. advanced glycation end products). AGE-tuotteet lisäävät tulehdusta ja vauhdittavat ikääntymistä (Kellow 2015).

Paistamisesta on tullut monelle sellainen tottumus, että ruokaa ei osata oikein laittaa muulla tavoin. Haluan kuitenkin kannustaa terveellisempiin ruoanlaittotapoihin, kuten keittämiseen, höyryttämiseen ja hauduttamiseen. Kun näihin ruoanvalmistusmenetelmiin tottuu, paistamista ei osaa enää kaivata.

Viitteet:

Aalami-Harandi R, et al. The favorable effects of garlic intake on metabolic profiles, hs-CRP, biomarkers of oxidative stress and pregnancy outcomes in pregnant women at risk for pre-eclampsia: randomized, double-blind, placebo-controlled trial. J Matern Fetal Neonatal Med. 2015;28(17):2020-7.

Akbari M, et al. The effects of alpha-lipoic acid supplementation on inflammatory markers among patients with metabolic syndrome and related disorders: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Nutr Metab (Lond). 2018 Jun 5;15:39.

Casas R, et al. The effects of the mediterranean diet on biomarkers of vascular wall inflammation and plaque vulnerability in subjects with high risk for cardiovascular disease. A randomized trial. PLoS One. 2014 Jun 12;9(6):e100084.

Chedid V, et al. Herbal therapy is equivalent to rifaximin for the treatment of small intestinal bacterial overgrowth. Glob Adv Health Med. 2014 May;3(3):16-24.

Datta S, et al. Comparison Between Serum hsCRP and LDL Cholesterol for Search of a Better Predictor for Ischemic Heart Disease. Indian J Clin Biochem. 2011 Apr;26(2):210-3.

Dai X, et al. Consuming Lentinula edodes (Shiitake) Mushrooms Daily Improves Human Immunity: A Randomized Dietary Intervention in Healthy Young Adults. J Am Coll Nutr. 2015;34(6):478-87.

Fischer S, Glei M. Herbs and spices. Overview on possible health-promoting effects. Ernährungs Umschau. 2016 Nov;63(11):222-7.

Fontana L, et al. Long-term low-calorie low-protein vegan diet and endurance exercise are associated with low cardiometabolic risk. Rejuvenation Res. 2007 Jun;10(2):225-34.

Galland L. Diet and inflammation. Nutr Clin Pract. 2010 Dec;25(6):634-40.

Haidari F, et al. Effect of Chlorella supplementation on systematic symptoms and serum levels of prostaglandins, inflammatory and oxidative markers in women with primary dysmenorrhea. Eur J Obstet Gynecol Reprod Biol. 2018.

He K, et al. Associations of dietary long-chain n-3 polyunsaturated fatty acids and fish with biomarkers of inflammation and endothelial activation (from the Multi-Ethnic Study of Atherosclerosis [MESA]). Am J Cardiol. 2009 May 1;103(9):1238-43.

Hosseini B, et al. Effects of fruit and vegetable consumption on inflammatory biomarkers and immune cell populations: a systematic literature review and meta-analysis. Am J Clin Nutr. 2018 Jun 21.

Imhof A, et al. Overall alcohol intake, beer, wine, and systemic markers of inflammation in western Europe: results from three MONICA samples (Augsburg, Glasgow, Lille). Eur Heart J. 2004 Dec;25(23):2092-100.

Khayyatzadeh SS, et al. A Western dietary pattern is associated with elevated level of high sensitive C-reactive protein among adolescent girls. Eur J Clin Invest. 2018 Apr;48(4).

Kellow NJ, Coughlan MT. Effect of diet-derived advanced glycation end products on inflammation. Nutr Rev. 2015 Nov;73(11):737-59.

Lefevre M, Jonnalagadda S. Effect of whole grains on markers of subclinical inflammation. Nutr Rev. 2012 Jul;70(7):387-96.

Li Z, et al. Hass avocado modulates postprandial vascular reactivity and postprandial inflammatory responses to a hamburger meal in healthy volunteers. Food Funct. 2013 Feb 26;4(3):384-91.

Lin L, et al. Evidence of health benefits of canola oil. Nutr Rev. 2013 Jun;71(6):370-85.

Pei R, et al. Low-fat yogurt consumption reduces biomarkers of chronic inflammation and inhibits markers of endotoxin exposure in healthy premenopausal women: a randomised controlled trial. Br J Nutr. 2017 Dec;118(12):1043-1051.

Pot GK, et al. Increased consumption of fatty and lean fish reduces serum C-reactive protein concentrations but not inflammation markers in feces and in colonic biopsies. J Nutr. 2010 Feb;140(2):371-6.

Priyanka P, et al. The Role of a Low Fermentable Oligosaccharides, Disaccharides, Monosaccharides, and Polyol Diet in Nonceliac Gluten Sensitivity. Gastroenterol Res Pract. 2018 Aug 6;2018:1561476.

de Punder K, Pruimboom L. The dietary intake of wheat and other cereal grains and their role in inflammation. Nutrients. 2013 Mar 12;5(3):771-87.

Rajaram S, et al. Effect of almond-enriched high-monounsaturated fat diet on selected markers of inflammation: a randomised, controlled, crossover study. Br J Nutr. 2010 Mar;103(6):907-12.

Riso P, et al. Effect of 10-day broccoli consumption on inflammatory status of young healthy smokers. Int J Food Sci Nutr. 2014 Feb;65(1):106-11.

Saboori S, et al. Effects of alpha-lipoic acid supplementation on C-reactive protein level: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled clinical trials. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2018 Apr 17.

Schwingshackl L, Hoffmann G. Mediterranean dietary pattern, inflammation and endothelial function: a systematic review and meta-analysis of intervention trials. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2014 Sep;24(9):929-39.

Serafini M, Peluso I. Functional Foods for Health: The Interrelated Antioxidant and Anti-Inflammatory Role of Fruits, Vegetables, Herbs, Spices and Cocoa in Humans. Curr Pharm Des. 2016;22(44):6701-6715.

Smidowicz A, Regula J. Effect of nutritional status and dietary patterns on human serum C-reactive protein and interleukin-6 concentrations. Adv Nutr. 2015 Nov 13;6(6):738-47.

Syvänne M, Hekkala A-M. Sydän- ja verisuonitautien tutkimukset. Sydän.fi. 31.8.2018.

Tsai T-H, et al. Antioxidant and Anti‐inflammatory Activities of Several Commonly Used Spices. J Food Science. 2005 May;70(1):93-7.

Weil A. Is Spirulina Safe? Dr. Weil.com. March 11, 2018.

Xiao Y, et al. Effects of nut consumption on selected inflammatory markers: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Nutrition. 2018 Mar 27;54:129-143.

Zampelas A, et al. Fish consumption among healthy adults is associated with decreased levels of inflammatory markers related to cardiovascular disease: the ATTICA study. J Am Coll Cardiol. 2005 Jul 5;46(1):120-4.

Nivelrikko on yleinen nivelsairaus. Arvioidaan, että normaaliväestöstä noin joka neljäs kärsii siitä. Eläkeiässä nivelrikkoa on jo lähes jokaisella mutta kaikille se ei aiheuta merkittävää haittaa.

Nivelrikko ei ole pelkkää nivelruston kulumista vaan siihen liittyy nykytiedon mukaan aina myös tulehdus, vaikka se ei päällepäin näkyisikään.

Mansikat vähentävät tulehdusta ja kipua nivelrikkopotilailla.

Nivelrikkoa esiintyy eniten isovarpaiden tyvinivelissä, sormien kärkinivelissä ja selkärangan nivelissä mutta eniten terveydellistä haittaa on kuitenkin yleensä lonkan ja polven nivelrikosta.

Nivelrikon lääkehoitojen rajallisuudesta

Nivelrikon lääketieteelliset hoitomahdollisuudet ovat hyvin rajallisia. Lääkäreitä ohjeistavassa Käypä hoito -suosituksessa todetaan:

”Nivelrikon lääkehoito on oireita lievittävää. Parantavaa tai taudin etenemistä estävää lääkehoitoa ei ole.”

Nivelrikon oireiden lievittämiseen käytetään tulehduskipulääkkeitä ja muita kipulääkkeitä. Niistä parasetamolin käyttöä pidetään ensisijaisena lääkkeenä nivelrikkoon.

Kuitenkin systemaattisessa katsausartikkelissa, jossa arvioidaan parasetamolin tehoa ja turvallisuutta, sen käyttöön suhtaudutaan hyvin skeptisesti vähäisen hyödyn ja mahdollisten haittavaikutusten vuoksi (Machado 2015).

Tulehduskipulääkkeet, joita myös voidaan käyttää nivelrikon hoidossa, eivät ole haittavaikutuksiltaan sen harmittomimpia. Niiden käyttö lisää sydäninfarktin riskiä.

Lääkehoitojen heikko teho, haittavaikutukset sekä hoitovaikutuksen kapeus antavat aiheen etsiä niille vaihtoehtoja. Kansainvälisessä nivelrikkotutkijoiden suosituksessa perätäänkin sitä, että potilaat hoitaisivat enemmän itseään (McAlindon 2014).

Ravitsemushoitoja pidetään katsausartikkeleissa varteenotettavina keinoina hoitaa nivelrikkoa, ja ne ovat yleensä hyvin turvallisia verrattuna lääkehoitoihin.

Myös nivelrikon Käypä hoito -suosituksessa ohjataan potilaita itsehoitoon. Suosituksen puutteena kuitenkin on, että ravitsemushoidon keinoista ei kerrota siinä juuri mitään.

Välimeren ruokavalio on hyödyllisin ruokavaliomalli nivelrikossa

Välimeren ruokavalion hyötyä nivelrikossa on selvitetty ainakin neljässä ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa ja yhdessä systemaattisessa katsauksessa.

Yhdysvaltalaisessa väestössä tehdyssä poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin, millainen yhteys Välimeren ruokavalion noudattamisella on nivelrikon oireisiin ja elämänlaatuun. Tutkittavat olivat keskimäärin 61-vuotiaita naisia ja miehiä.

Tutkimuksessa havaittiin, että hyvin Välimeren ruokavaliota noudattaneilla oli vähemmän nivelrikkoon liittyvää kipua, jäykkyyttä, toimintarajoitteita ja masennusta verrattuna sitä huonosti noudattaneisiin. Lisäksi Välimeren ruokavalion noudattaminen yhdistyi parempaan elämänlaatuun (Veronese 2016).

Toisessa saman tutkimusryhmän poikkileikkaustutkimuksessa tutkittavat olivat myös yhdysvaltalaisia. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä pienempään nivelrikon esiintyvyyteen.

Parhaiten tätä ruokavaliota noudattaneilla oli 25 prosenttia pienempi polven nivelrikon riski. Kun tutkimustulokset vakioitiin täysin, nivelrikon riski oli 17 prosenttia pienempi niillä, jotka olivat parhaiten syöneet Välimeren ruokavalion mukaisesti (Veronese 2017).

Tässä tutkimuksessa tehtiin myös mielenkiintoinen sivuhavainto, että Välimeren ruokavaliota parhaiten noudattaneilla oli lähes puolta pienempi osteoporoottisten murtumien riski. Siten nivelrikossa hyödyllinen ruokavalio on myös luustolle terveellinen. Tätä havaintoa terveellisyydestä luustolle tukevat myös muut tutkimukset.

Myös kontrolloitu tutkimus osoittaa Välimeren hyötyä nivelrikossa

Välimeren ruokavaliota on tutkittu myös kontrolloidussa tutkimusasetelmassa. Englantilaisessa tutkimuksessa satunnaistettiin noin 100 kohtalaisen iäkästä tutkittavaa noudattamaan joko Välimeren ruokavaliota tai jatkamaan totunnaista ruokavaliotaan. Näitä ruokavalioita noudatettiin 16 viikon ajan (Dyer 2017).

Välimeren ruokavalion hyödyistä nivelrikossa on jo useampi tutkimus.

Tutkimuksessa havaittiin, että tulehdustekijä IL-1α aleni Välimeren ruokavaliota noudattaneilla peräti 47 prosenttia. IL- 1α on tulehdusta lisäävä tekijä, jota pidetään tärkeänä nivelrikossa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että Välimeren ruokavalio alensi nivelruston hajoamisesta kertovaa markkeria (sCOMP) 8 prosenttia. Tämän markkerin ajatellaan kertovan myös nivelkalvon tulehduksesta, joten on mahdollista, että Välimeren ruokavalio vähensi myös sitä.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavaliota noudattaneilla polven koukistus ja lonkan rotaatio paranivat. Tämä ruokavalio siis näyttää laajentavan nivelrikosta kärsivien liikeratoja.

Katsausartikkeli summaa Välimeren ruokavalion hyödyt

Edellä selostamani tutkimukset sisältyvät tämänvuotiseen systemaattiseen katsaukseen, jossa tarkasteltiin Välimeren ruokavalion hyötyä nivelrikossa. Katsausartikkelissa referoitiin tutkimuksissa havaittuja Välimeren ruokavalion hyötyjä. Silti siinä myös todettiin, että epidemiologinen näyttö on rajallista ja tarvittaisiin pidempiä interventioita, jotka vahvistaisivat Välimeren ruokavalion pitkäaikaiset hyödyt (Morales-Ivorra 2018).

Magneettikuvauksella on havaittu Välimeren ruokavalion hyödyllisyys

Viime kesänä julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty magneettikuvauksella ruokavalion yhteyttä polven nivelrikkoon.

Tutkimuksessa, johon osallistui kaiken kaikkiaan 738 naista ja miestä, havaittiin magneettikuvauksella, että Välimeren ruokavalion hyvä noudattaminen on yhteydessä parempaan polven rustokudoksen kuntoon (Veronese 2018).

Tämäkin tutkimus viittaa siihen, että Välimeren ruokavalio voi ehkäistä nivelrikkoa. Mahdollisesti se voi myös olla hyödyksi nivelrikon oireiden lievittämisessä ja sen etenemisen ehkäisyssä.

Tulehdusta lisäävä ruokavalio lisää nivelrikon riskiä

Yhdysvaltalaisessa väestössä tehdyssä laajassa tutkimuksessa selvitettiin, onko tulehdusta aiheuttava ruokavalio yhteydessä polven nivelrikon riskiin.

Yli 4 300 tutkittavaa käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että tulehdusta lisäävän ruokavalion mukaisesti syövillä oli enemmän oireita aiheuttavaa nivelrikkoa, joka tutkimuksessa vahvistettiin röntgentutkimuksella (Veronese 2017).

Tässä tutkimuksessa ei tutkittu Välimeren ruokavaliota, mutta muista tutkimuksista tiedetään, että se vähentää hyvin tulehdusta. Olen käsitellyt tulehduksen vähentämistä ruokavaliolla tässä edellisessä kirjoituksessani.

Hedelmät ehkäisevät nivelrikkoa ja lievittävät oireita

Hedelmien syönti on yhdistetty pienempään nivelrikon riskiin. Vuosi sitten julkaistussa katsausartikkelissa on tarkasteltu sitä, mitkä hedelmät ja marjat voisivat auttaa niin niveltulehduksissa. Siinä selostettujen tutkimusten mukaan nivelrikossa hyödyllisiä ovat ainakin mustikat, vadelmat, mansikat ja granaattiomenamehu (Basu 2017).

Hedelmien ja marjojen hyötyjen nivelrikossa ajatellaan selittyvän pitkälti niiden sisältämillä polyfenoleilla, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen.

Sen lisäksi monet hedelmät ja marjat ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä. EU:n hyväksymän kapulakielisen terveysväitteen mukaan ”C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten.” Nivelrustot toisin sanoen tarvitsevat C-vitamiinia.

Tummanvihreitä vihanneksia ja sipulia

Nivelrikkoa käsittelevissä katsausartikkeleissa suositellaan tummanvihreiden vihannesten runsasta syömistä. Perusteena on se, että niissä on K1-vitamiinia, jota tarvitaan kollageenin muodostamisessa.

Kaalikasveissa on tulehdusta vähentäviä yhdisteitä.

Monet tummanvihreistä vihanneksista ovat myös kaalikasveja, joissa on tulehdusta vähentäviä yhdisteitä. Nivelrikossa suositeltavia tummanvihreitä vihanneksia ovat esimerkiksi pinaatti, parsakaali, lehtikaali ja ruusukaali.

Myös sipuli ja kaprikset kuuluvat suositeltaviin ruoka-aineisiin. Niissä on molemmissa kversetiiniä, joka on tulehdusta vähentävä flavonoidi. Vaikka kapriksia käytetään kerralla vähän, niissä on kversetiiniä silti merkittävästi.

Kuidun runsas saanti ehkäisee nivelrikkoa

Kahden suuren yhdysvaltalaisen seurantatutkimuksen yhteisanalyysissa on havaittu, että kuidun runsas saanti ruokavaliosta on yhteydessä pienempään polven nivelrikon riskiin. Näissä tutkimuksissa, joissa tutkittavia oli yhteensä yli 5 000, havaittiin, että kuidun runsas saanti oli yhteydessä noin puolta pienempään polven nivelrikon riskiin (Dai 2017).

Monille tulee kuidusta mieleen lähinnä täysjyväviljat, mutta kuitua saadaan sen lisäksi myös vihanneksista, hedelmistä, pavuista ja pähkinöistä. Nämä kaikki kuidun lähteet vaikuttivat olevan hyödyksi nivelrikon ehkäisyssä.

Miksi kuitu sitten vähentäisi nivelrikon riskiä? Kuidun saanti muun muassa auttaa painonhallinnassa ja sillä on myönteinen vaikutus suoliston mikrobiomiin, jonka ansiosta se vähentää tulehdusta. Kuidun saanti esimerkiksi alentaa tulehdusmarkkeri CRP:tä, jonka ajatellaan kertovan aggressiivisemmasta nivelrikosta (Pearle 2007).

Ekstraneitsytoliiviöljy auttaa nivelrikossa

Kokeellisissa eläintutkimuksissa on havaittu, että ekstraneitsytoliiviöljyn polyfenolit auttavat nivelrikossa.

Ekstraneitsytoliiviöljy vähentää tulehdusta.

Kahdessa samaan tutkimusryhmän tutkimuksessa liikunta ja ekstraneitsytoliiviöljy yhdessä ovat alentaneet tulehdustekijöitä IL-1 ja IL-6. Lisäksi ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö on lisännyt nivelpintoja liukastuttavan lubrisiinin muodostumista. Tutkijat katsovat, että liikunta ja ekstraneitsytoliiviöljy yhdessä voivat auttaa varhaisen vaiheen nivelrikossa (Musumeci 2013, Szychlinska 2018).

Kansanlääkinnässä oliiviöljyä on käytetty nivelkivun hoitoon myös paikallisesti. Iranilaisissa tutkimuksissa neitsytoliiviöljyä on verrattu piroksikaamiin, joka on tulehdusta ja kipua lievittävä tulehduskipulääke.

Tutkimuksissa on havaittu, että neitsytoliiviöljy on ulkoisesti käytettynä vaikutuksiltaan jopa parempi kuin piroksikaami. Neitsytoliiviöljy lievittää nivelen kipua ja parantaa fyysistä toimintakykyä (Nakhostin-Roohi 2016).

Oliiviöljyn hyödyt eivät rajoitu vain eteläeurooppalaisiin

Hiljattain törmäsin sosiaalisessa mediassa esitettyyn epäilykseen, että oliiviöljyn vaikutukset eivät ehkä olisikaan suomalaisessa väestössä yhtä hyviä kuin eteläeurooppalaisilla. Perusteeksi epäilylle esitettiin väite, että suomalaiset olisivat geneettisesti niin erilaisia kuin eurooppalaiset.

En aio tässä tarkastella väitettä geneettisestä erilaisuudesta sen lähemmin mutta oliiviöljyn on todettu vaikuttavan samalla lailla hyödyllisesti myös suomalaisessa väestössä. Esimerkiksi eurooppalaisessa kontrolloidussa ristikkäistutkimuksessa oli mukana myös suomalaisia, ja oliiviöljyn vaikutukset olivat yhtä lailla hyödyllisiä myös suomalaisilla (Covas 2006).

Tyydyttynyt rasva haitallista

Tyydyttynyttä rasvaa ja transrasvaa pidetään nivelrikossa haitallisena. Tyydyttyneen rasvan saanti on yhdistetty röntgenillä todennettuun nivelrikon nopeampaan etenemiseen, ja myös tuoreessa katsausartikkelissa pidetään tyydyttynyttä rasvaa nivelrikossa haitallisena (Lu 2017, Loef 2018).

Tyydyttyneen rasvan, kuten voin, syöminen siten pahentaa nivelrikkoa, vaikka pitäisi tietysti pyrkiä päinvastaiseen.

Tyydyttyneiden rasvojen lisäksi nivelrikkopotilaiden on hyvä välttää runsaasti linolihappoa sisältävien ruokaöljyjen käyttöä, sillä seerumin linolihapon määrä on yhdistetty vaikeampaan nivelrikkoon (Wu 2016).

Linolihappoa runsaasti sisältäviä ovat esimerkiksi auringonkukkaöljy ja maissiöljy. Näiden ja voin sijaan suosittelen ekstraneitsytoliiviöljyn käyttöä. Sen rasvahappokoostumus on nivelrikossa hyvä.

Neitsytkookosöljy alentaa nivelrikkoon liitettyä tulehdustekijää

Kookosmaidosta eristetty neitsytkookosöljy sisältää pääasiassa tyydyttynyttä rasvaa mutta sen sisältämät tyydyttyneet rasvahapot ovat pääasiassa keskipitkäketjuisia. Ne käyttäytyvät ihmisen elimistössä toisin kuin muut eläinperäiset tyydyttyneet rasvat, kuten olen tässä aiemmassa kirjoituksessani kertonut.

Siksi neitsytkookosöljy on poikkeus siitä säännöstä, että tyydyttyneet rasvat ovat haitallisia nivelrikossa.

Neitsytkookosöljyllä on todennäköisesti hyödyllistä tulehdusta vähentävää vaikutusta nivelrikossa. Tutkimuksessa, jossa vertailtiin safloriöljyä ja neitsytkookosöljyä, havaittiin, että IL-1β aleni neitsytkookosöljyä käyttäneillä. Se on tärkeä nivelrikkoon ja hermoston rappeutumiseen liitetty tulehdustekijä (Harris 2017).

Suosi rasvaista kalaa ja kasviproteiinia

Nivelrikossa kannattaa suosia proteiinin lähteinä rasvaista kalaa, esimerkiksi lohta ja sardiineja, sekä tofua ja muuta kasviproteiinia. Rasvaista kalaa suositellaan esimerkiksi nivelrikkoa käsittelevissä tieteellisissä katsausartikkeleissa.

On olemassa yksi tutkimus, jossa soijaproteiini lievensi nivelrikon oireita verrattuna maitoproteiiniin. Saattaa siis olla, että soija kuuluu nivelrikossa auttaviin ruoka-aineisiin (Arjmandi 2004).

Punainen liha sen sijaan on yhdistetty suurempaan nivelrikon riskiin. Punaisen lihan haitallisuuteen vaikuttaa ainakin osittain se, että se yleensä paistetaan tai grillataan. Tällöin lihaan muodostuu haitallisia AGE-tuotteita (engl. advanced glycation end products). Elimistössämme ne muodostavat kollageeniin ristikkäissidoksia, jotka estävät sen uusiutumista (Semba 2010).

Puolikovat hollantilaiset juustot voivat olla hyödyksi

Muutama kuukausi sitten julkaistussa hollantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin maitotuotteiden tyypin yhteyttä nivelrikon riskiin.

Hollantilaisten juustojen, kuten goudan, syönti on yhdistetty pienempään nivelrikon riskiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että täysrasvaiset maitotuotteet ja hollantilaiset kypsytetyt juustot olivat yhteydessä pienempään nivelrikon riskiin. Hollantilaisia juustoja vähintään 34 grammaa päivässä syöneillä oli 25 prosenttia pienempi nivelrikon riski (Denissen 2018).

Hollannissa ei juoda juurikaan maitoa, joten tutkimuksen luokka ”täysrasvaiset maitotuotteet” pitivät sisällään erityisesti juustoa.

Tuntuu ehkä hullulta, että juuri hollantilaiset juustot olisivat terveellisiä, mutta niiden yhteys terveyshyötyihin on havaittu aiemmissakin tutkimuksissa.

Hollannissa syödään eniten sikäläistä puolikovaa juustoa, pääasiassa goudaa, edamia ja maasdamia. On valmistusmenetelmiin ja ravintoainesisältöön liittyviä syitä, miksi nämä ovat todennäköisesti huomattavasti terveellisempiä kuin vaikkapa mozzarella, cheddar tai Suomen suosituin juusto Oltermanni.

Jos haluat tehdä terveysperusteisen juustovalinnan, suosittelen hollantilaistyyppisiä juustoja. Niiden ei välttämättä tarvitse olla Hollannissa valmistettuja vaan ne voivat olla myös suomalaisia. Esim. luomulaatuinen gouda on mielestäni erinomainen valinta.

Jos harrastat herkuttelua juustoilla tai ruokahifistelyä, juustopuodeista voi kenties löytää pastöroimattomasta maidosta tehtyä goudaa, mikä on kaikkein perinteisintä.

Viinin juonti hyödyksi

Brittiläisessä tapaus-kontrollitutkimuksessa selvitettiin oluen ja viinin juonnin yhteyttä nivelrikon riskiin.

Lähes 3 000 ihmistä käsittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että vähintään 20 annosta olutta viikossa juoneilla oli noin 2 kertaa suurempi polven tai lonkan nivelrikon riski verrattuna niihin tutkittaviin, jotka eivät juoneet olutta.

Viiniä säännöllisesti juovilla oli tutkimuksessa noin puolta pienempi nivelrikon riski.

Viinin juonnin yhteys nivelrikon riskiin oli suojaava. Viiniä 4-6 annosta viikossa juoneilla oli 45 prosenttia pienempi polven nivelrikon riski, ja vähintään 7 annosta viiniä viikoittain juoneilla oli 52 prosenttia pienempi nivelrikon riski (Muthuri 2015).

Tutkijat arvelivat, että viinin juonnin hyödyt voisivat johtua ainakin osittain hyödyllisestä antioksidanttivaikutuksesta sekä viinin polyfenolien myönteisestä vaikutuksesta suoliston mikrobikantaan.

Muista tutkimuksista tiedetään, että viinin juonnin terveysvaikutukset ovat parhaimpia, kun viiniä juodaan välimerelliseen tapaan aterian yhteydessä eikä siitä humalluta.

Käytä mausteita ruoanlaitossa

Monilla intialaisen keittiön mausteilla on tulehdusta vähentävää vaikutusta, joten suosittelen niiden säännöllistä käyttöä.

Myös yrttimausteiden, esimerkiksi timjamin ja oreganon, käyttö alentaa tulehdusarvoja, kuten CRP:tä ja IL-1β:aa (Fischer 2016).

Rosmariinissa ja salviassa on karnosiinihappoa, joka uusien tietojen mukaan suojaa nivelrustoa rappeutumiselta (Ravalli 2018).

Laihduttaminen on suositeltavaa

Ylipaino ja varsinkin liikalihavuus lisäävät huomattavasti nivelrikon riskiä. Se ei johdu pelkästään siitä, että runsaampi paino kuormittaa niveliä vaan nykykäsityksen mukaan lihavuus on myös tulehduksellinen tila. Ylipainoisilla rasvakudos muodostaa tulehdussytokiineja eli tulehdusta välittäviä aineita, jotka pahentavat nivelrikkoa.

Laihduttaminen on siis ilman muuta suositeltavaa ylipainoisille nivelrikosta kärsiville. Laihtuminen voi lievittää kipua sekä parantaa esimerkiksi polven nivelrikosta kärsivän toimintakykyä.

Suosittelen laihduttamiseen energiansaannin vähentämistä Välimeren ruokavalion puitteissa. Vaikka Välimeren ruokavalio ei ole kovin tunnettu laihdutusruokavaliona, se toimii tutkimusten mukaan hyvin sellaisena – edellyttäen, että päivittäistä energiansaantia samalla tietoisesti vähennetään (Shai 2008).

Nivelrikkopotilaille hyvä peruste Välimeren ruokavalion käyttämiseen laihdutusruokavaliona on se, että sen noudattaminen lievittää nivelrikon oireita sekä vaikuttaa myönteisesti sairauden kulkuun, kuten edellä olen kuvannut.

Nivelrikossa auttavat ravintolisät

Liiankin tiukan terveysväitelainsäädännön viranomaisvalvonnan takia en voi tällä sivustolla kertoa, mitä tutkimusnäyttö sanoo ravintolisinä käytettävien luonnonaineiden hyödystä nivelrikossa. Olen kuitenkin aiemmin kirjoittanut laajaan tutkimusnäyttöön perustuvan artikkelin aiheesta. Se löytyy helposti Google-haulla ’Luonnollisempia keinoja nivelrikon hoitoon’. Suosittelen kaikille nivelrikosta kärsiville tutustumista siihen.

Lopuksi

Tutkimusnäyttö ravitsemuksen vaikutuksesta nivelrikon riskiin perustuu toistaiseksi pitkälti poikkileikkaustutkimuksiin. Tutkimustyyppinä nämä eivät periaatteessa ole luotettavimmasta päästä. Uskon silti, että kirjoituksesta hahmottuva linja on oikeansuuntainen.

Viitteet:

Basu A, et al. Dietary fruits and arthritis. Food Funct. 2018 Jan 24;9(1):70-77.

Clinton CM, et al. Whole-foods, plant-based diet alleviates the symptoms of osteoarthritis. Arthritis. 2015;2015:708152.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25815212

Covas MI, et al. The effect of polyphenols in olive oil on heart disease risk factors: a randomized trial. Ann Intern Med. 2006 Sep 5;145(5):333-41.

Daheshia M, Yao JQ. The interleukin 1beta pathway in the pathogenesis of osteoarthritis. J Rheumatol. 2008 Dec;35(12):2306-12.

Dai Z, et al. Dietary intake of fibre and risk of knee osteoarthritis in two US prospective cohorts. Ann Rheum Dis. 2017 Aug;76(8):1411-1419.

Denissen KFM, et al. Consumption of dairy products in relation to the presence of clinical knee osteoarthritis: The Maastricht Study. Eur J Nutr. 2018 Sep 21.

Dyer J, et al. Effect of a Mediterranean Type Diet on Inflammatory and Cartilage Degradation Biomarkers in Patients with Osteoarthritis. J Nutr Health Aging. 2017;21(5):562-566.

Facchini A, et al. Hydroxytyrosol prevents increase of osteoarthritis markers in human chondrocytes treated with hydrogen peroxide or growth-related oncogene α. PLoS One. 2014 Oct 3;9(10):e109724.

Hailu A, et al. Associations between meat consumption and the prevalence of degenerative arthritis and soft tissue disorders in the adventist health study, California U.S.A. J Nutr Health Aging. 2006 Jan-Feb;10(1):7-14.

Harris M, et al. The Impact of Virgin Coconut Oil and High-Oleic Safflower Oil on Body Composition, Lipids, and Inflammatory Markers in Postmenopausal Women. J Med Food. 2017 Apr;20(4):345-351.

Lopez HL. Nutritional interventions to prevent and treat osteoarthritis. Part I: focus on fatty acids and macronutrients. PM R. 2012 May;4(5 Suppl):S145-54.

Loef M, et al. Fatty acids and osteoarthritis: different types, different effects. Joint Bone Spine. 2018 Aug 3.

Lu B, et al. Dietary Fat Intake and Radiographic Progression of Knee Osteoarthritis: Data From the Osteoarthritis Initiative. Arthritis Care Res (Hoboken). 2017 Mar;69(3):368-375.

Machado GC, et al. Efficacy and safety of paracetamol for spinal pain and osteoarthritis: systematic review and meta-analysis of randomised placebo controlled trials. BMJ. 2015 Mar 31;350:h1225.

McAlindon TE, et al. OARSI guidelines for the non-surgical management of knee osteoarthritis. Osteoarthritis Cartilage. 2014 Mar;22(3):363-88.

Morales-Ivorra I, et al. Osteoarthritis and the Mediterranean Diet: A Systematic Review. Nutrients. 2018 Aug 7;10(8).

Musumeci G, et al. Extra-virgin olive oil diet and mild physical activity prevent cartilage degeneration in an osteoarthritis model: an in vivo and in vitro study on lubricin expression. J Nutr Biochem. 2013 Dec;24(12):2064-75.

Musumeci G, et al. Osteoarthritis in the XXIst century: risk factors and behaviours that influence disease onset and progression. Int J Mol Sci. 2015 Mar 16;16(3):6093-112.

Muthuri SG, et al. Beer and wine consumption and risk of knee or hip osteoarthritis: a case control study. Arthritis Res Ther. 2015 Feb 5;17:23.

Nakhostin-Roohi B, et al. Effect of virgin olive oil versus piroxicam phonophoresis on exercise-induced anterior knee pain. Avicenna J Phytomed. 2016 Sep-Oct;6(5):535-541.

Oliviero F, et al. Anti-inflammatory effects of polyphenols in arthritis. J Sci Food Agric. 2018 Mar;98(5):1653-1659.

Pearle AD, et al. Elevated high-sensitivity C-reactive protein levels are associated with local inflammatory findings in patients with osteoarthritis. Osteoarthritis Cartilage. 2007 May;15(5):516-23.

Polvi- ja lonkkanivelrikko. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä. Duodecim. 2018, viitattu 9.11.2018.

Ravalli S, et al. Recently highlighted nutraceuticals for preventive management of osteoarthritis. World J Orthop. 2018 Nov;9(11):255-61.

Sekar S, et al. Dietary Fats and Osteoarthritis: Insights, Evidences, and New Horizons. J Cell Biochem. 2017 Mar;118(3):453-463.

Shai I, et al. Weight loss with a low-carbohydrate, Mediterranean, or low-fat diet. N Engl J Med. 2008 Jul 17;359(3):229-41.

Shen CL, et al. Dietary polyphenols and mechanisms of osteoarthritis. J Nutr Biochem. 2012 Nov;23(11):1367-77.

Szychlinska MA, et al. Physical activity and Mediterranean diet based on olive tree phenolic compounds from two different geographical areas have protective effects on early osteoarthritis, muscle atrophy and hepatic steatosis. Eur J Nutr. 2018 Feb 15.

Thomas S, et al. What is the evidence for a role for diet and nutrition in osteoarthritis? Rheumatology (Oxford). 2018 May 1;57(suppl_4):iv61-iv74.

Veronese N, et al. Adherence to a Mediterranean diet is associated with lower prevalence of osteoarthritis: Data from the osteoarthritis initiative. Clin Nutr. 2017 Dec;36(6):1609-1614.

Veronese N, et al. Adherence to the Mediterranean diet is associated with better quality of life: data from the Osteoarthritis Initiative. Am J Clin Nutr. 2016 Nov;104(5):1403-1409.

Veronese N, et al. The association between the Mediterranean diet and magnetic resonance parameters for knee osteoarthritis: data from the Osteoarthritis Initiative. Clin Rheumatol. 2018 Aug;37(8):2187-2193.

Veronese N, et al. The relationship between the dietary inflammatory index and prevalence of radiographic symptomatic osteoarthritis: data from the Osteoarthritis Initiative. Eur J Nutr. 2017 Dec 5.

Wu C-L, et al. Serum free fatty acid levels as predictors of the severity of obesity-associated osteoarthritis. Osteoarthr Cartilage. 2016 Apr;24(1):S58-9.

Olen aiemmin ottanut kantaa maitotuotteisiin ja todennut, että on terveellisempää suosia jogurttia ja kypsytettyjä juustoja kuin juoda maitoa. Olen edelleen samaa mieltä.

Jokin aika sitten ilahduin huomatessani, että myös arvostettu yhdysvaltalainen sydänlääkäri ja ravitsemustieteen professori Dariush Mozaffarian on samalla kannalla.

Jogurtin syöminen on yhdistetty pienempään diabeteksen ja sydäntaudin riskiin.

Tässä kirjoituksessani tarkastelen kuitenkin maitotuotteiden rasvan määrää. Se on ravitsemusväittelyiden ikuisuusaihe. Ajattelin tuoda siihen nyt uusia näkökulmia.

Rasvattomat ja vähärasvaiset maitotuotteet voivat olla hyödyksi näissä asioissa

Rasvattomat maitotuotteet alentavat hieman verenpainetta

DASH-ruokavalio on tunnettu verenpaineen alentamiseen kehitetty ruokavalio. Monien muiden osatekijöiden ohella siinä syödään vähärasvaisia maitotuotteita. Vaikkakaan vähärasvaiset maitotuotteet eivät DASH-ruokavalion tärkein elementti, ne auttavat alentamaan verenpainetta hivenen enemmän kuin pelkät vihannekset ja hedelmät.

Rasvaiset maitotuotteet heikentävät rintasyövästä toipumisen mahdollisuutta

Rasvaisten maitotuotteiden nauttiminen on yhdistetty suurempaan kuolleisuuteen rintasyöpädiagnoosin jälkeen. Syy siihen saattaa olla se, että maitotuotteiden sisältämän progesteronin määrä lisääntyy maidon rasvan määrän kasvaessa. Eräässä tutkimuksessa neuvotaankin, että rintasyöpään sairastuneiden olisi järkevää suosia rasvatonta maitoa ja mahdollisesti myös rajoittaa maidon juomista (Gilman 2017).

Rasvaiset maitotuotteet haitallisia aivotoiminnalle ainakin runsaasti käytettyinä

Rasvaisten maitotuotteiden käyttö saattaa vauhdittaa kognitiivisen tason heikkenemistä ja kasvattaa dementian riskiä katsausartikkelin mukaan (Crichton 2010).

Suomalaisten kannalta on mielenkiintoista, että tuo katsausartikkeli sisälsi kaksi suomalaista seurantatutkimusta. Kun niiden sovellettavuus suomalaiseen väestöön on parempi kuin ulkomaisten tutkimusten, niiden tuloksille voi antaa hieman enemmän painoa.

Ensimmäisessä suomalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että kohtalainen maitorasvan saanti levitteistä (eli lähinnä voista sekä oivariinityyppisistä sekoituksista) oli yhteydessä noin 2,5 kertaa suurempaan dementian ja lähes 4 kertaa suurempaan Alzheimerin taudin riskiin (Laitinen 2006).

Samassa tutkimuksessa kohtalaisen suuri monityydyttymättömien rasvojen saanti levitteistä (margariineista) oli yhteydessä 60 prosenttia pienempään dementian riskiin.

Toisessa suomalaisessa seurantatutkimuksessa puolestaan havaittiin, että runsaasti tyydyttynyttä rasvaa (yli 21,6 grammaa päivässä) maitotuotteista ja levitteistä saaneilla oli lähes 2,5 kertaa suurempi riski kognitiivisen tason laskuun (Eskelinen 2008).

Samassa tutkimuksessa myös havaittiin, että runsas tyydyttyneen rasvan saanti maitotuotteista oli yhteydessä heikompaan kognitiiviseen tasoon MMSE-testillä mitattuna. Maitotuotteista ja levitteistä runsaimmin rasvaa saaneiden tutkittavien psykomotorinen toiminta oli myös hitaampaa.

Tutkimuksissa on kuitenkin jonkin verran keskinäistä ristiriitaisuutta. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on nimittäin havaittu, että juuston syöminen on yhteydessä pienempään kognitiivisen tason heikkenemisen riskiin (Rahman 2007).

Näin siis siitä huolimatta, vaikka juusto yleensä sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa. Näennäinen ristiriita voi selittyä sillä, että maitotuotteilla on toisistaan poikkeavia vaikutuksia, jotka eivät selity pelkästään rasvan määrällä. Juustoa kypsytettäessä laktoosi kulutetaan ja fermentointi synnyttää vitamiineja ja bioaktiivisia yhdisteitä.

Kokonaisuudessaan maitorasva siis kuitenkin näyttää olevan aivotoiminnalle haitallista. Se todennäköisesti lisää dementian ja Alzheimerin taudin riskiä. Näillä tiedoilla välttäisin ainakin voin ja oivariinityyppisten levitteiden käyttöä.

Rasvaiset maitotuotteet voivat olla hyödyksi näissä asioissa

Rasvaiset maitotuotteet saattavat ehkäistä painonnousua

Rasvaisten maitotuotteiden käyttö on yhdistetty vähäisempään painonnousuun ja pienempään vatsanseudun lihavuuteen joissakin, vaikkakaan ei kaikissa, tutkimuksissa.

Varsinkin eurooppalaisissa tutkimuksissa on usein havaittu rasvaisten maitotuotteiden hyöty painonhallinnalle. Ja kun me suomalaiset kuulumme Eurooppaan, näillä tutkimuksilla on enemmän painoarvoa meille kuin esimerkiksi amerikkalaisilla, joissa painonnousulta suojaavaa vaikutusta ei ole yhtä usein havaittu.

Eurooppalaisten tutkimusten amerikkalaisista poikkeavat tulokset saattavat johtua lypsykarjan erilaisesta ravinnosta. Yhdysvalloissa teollinen ruoantuotanto on viety äärimmilleen. Siellä lehmille annettavan rehun laatu on heikompi kuin Euroopassa, jossa lehmät laiduntavat useammin. Lehmien ravinnon tiedetään vaikuttavan maitorasvan laatuun, kuten jäljempänä kerron.

Erityisesti rasvaa sisältävän jogurtin nauttiminen näyttää olevan hyödyksi keskivartalolihavuuden torjunnassa (Santiago 2016).

Rasvainen maito ehkä vähemmän haitallista aknessa

Maitotuotteet on yhdistetty akneen. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa rasvattoman maidon juonti oli voimakkaammassa yhteydessä pahaan akneen kuin rasvaisen maidon juonti (Adebamowo 2005).

Silti arvioin, että aknesta kärsivän kannattaisi korvata rasvaton maito mieluummin esimerkiksi soijamaidolla kuin rasvattomalla maidolla.

Entä sydäntaudit?

Virallisessa terveysvalistuksessa on suositeltu sydäntautiriskin pienentämiseksi maitotuotteiden nauttimista rasvattomina tai vähärasvaisina. Perusteena on ollut ajatuskulku, että maitotuotteet sisältävät ”kovaa rasvaa”, joka kohottaa seerumin kolesterolia, ja maitorasva on siten sydämelle haitallista.

Lisäksi on oletettu, että rasvaisten maitotuotteiden sisältäessä enemmän energiaa ne johtaisivat helpommin painonnousuun kuin vähärasvaisten maitotuotteiden suosiminen.

Kestävätkö virallisterveelliset perustelut?

Suomalaisessa seurantatutkimuksessa on havaittu, että rasvaisen maidon juominen oli yhteydessä suurempaan aivohalvauksen ja aivoverenvuodon riskiin. Kuitenkin kahden muun runsaasti maitorasvaa sisältävän tuotteen, juuston ja kerman, nauttiminen oli yhteydessä pienempään aivohalvausriskiin. Siten tämä suomalaistutkimus ei johdonmukaisesti osoita, että maitorasva olisi haitallista (Larsson 2009).

Arvioitaessa maitorasvan vaikutuksia arvioitaessa olisikin tärkeää ottaa huomioon ruokamatriisi. Toisin sanoen on tärkeää ottaa huomioon se ruoka-aine, jonka mukana maitorasva saadaan.

Ristikkäistutkimuksessa on verrattu suoraan voista tai juustosta saatavan maitorasvan vaikutusta kolesteroliarvoihin. Tutkimuksessa havaittiin, että juuston syönti ei kohota LDL-kolesterolia tavanomaiseen ruokavalioon verrattuna. Voihin verrattuna juuston syöminen alentaa LDL-kolesterolia (Hjerpsted 2011).

Gouda saattaa jopa alentaa seerumin kolesterolia huolimatta sisältämästään tyydyttyneestä rasvasta.

Toisessa kontrolloidussa tutkimuksessa runsas päivittäinen Gouda-tyyppisen juuston syöminen jopa hieman alensi LDL-kolesterolia verrattuna alkutilanteeseen (Nilsen 2015).

Kun siis ainakaan kypsytetyn juuston syöminen ei kohota LDL-kolesterolia, ei ole perusteltua syytä ohjeistaa, että juustoa pitäisi välttää sen sisältämän tyydyttyneen rasvan vuoksi.

Mitä taas tulee oletukseen, että rasvaiset maitotuotteet lihottaisivat, sekään ei pidä paikkaansa. Onhan rasvaisten maitotuotteiden käyttö yhdistetty pienempään painonnousuun kuin vähärasvaisten, kuten edellä kerroin.

Maitotuotteilla on vastakkaisia vaikutuksia sydäntautiriskiin

Katsausartikkelissa on tarkasteltu havainnoiviin tutkimuksiin perustuen rasvaisten maitotuotteiden yhteyttä sydäntautiriskiin. Kirjoittajat tulivat siihen lopputulokseen, että tieteellinen näyttö ei osoita rasvaisten maitotuotteiden kohottavan sydäntautiriskiä (Kratz 2013).

Olen kuitenkin jo aiemmin kirjoittanut siitä, että maitotuotteilla on vastakkaisia, rasvan määrästä riippumattomia vaikutuksia sydäntautiriskiin. Jogurtin ja juuston syöminen pienentää sydäntautiriskiä mutta runsas maidon juomien lisää sitä.

Kantani perustui erityisesti professori Karl Michaëlssonin johtaman tutkijaryhmän laadukkaiksi arvioituihin ruotsalaistutkimuksiin (Michaëlsson 2014).

Nyt näkemystäni tukevat myös hiljattain julkaistun suomalaisen seurantatutkimuksen tulokset.

Kuopiolaistutkimuksessa havaittiin, että vähärasvaisten, alle 3,5 prosenttia rasvaa sisältävien hapanmaitotuotteiden käyttö yhdistyi pienempään sydäninfarktin riskiin. Eniten vähärasvaisia hapanmaitotuotteita syöneiden sydäninfarktiriski oli 26 prosenttia pienempi kuin niitä vähiten syöneiden.

Sen sijaan eniten hapattamattomia maitotuotteita, erityisesti maitoa, kuluttaneilla oli 52 prosenttia suurempi riski sairastua sepelvaltimotautiin. Riski oli tilastollisesti merkitsevä vasta maidon juonnin ylittäessä 9 desilitraa vuorokaudessa. Itse katson, että tutkimusmetodologiset syyt ovat saattaneet heikentää sitä, että jo pienemmät määrät maitoa olisivat näkyneet haitallisina (Koskinen 2018).

Sydäntautiriskin vähentämiseksi kannattaa siis suosia vähärasvaisia hapanmaitotuotteita, kuten jogurttia, piimää, kefiiriä ja viiliä. Maidon juonti sen sijaan kannattaa jättää vähemmälle.

Maidon juonnin voi hyvin korvata kasvimaidoilla, kuten kaura- tai soijamaidolla. Näiden etuna on sekin, että niiden hiilijalanjälki on vain noin kolmanneksen ja puolet maidon hiilijalanjäljestä. Kasvimaitoja valittaessa kannattaa kuitenkin tarkistaa etiketistä, että niihin on lisätty kalsiumia, jotta ne myös sen lähteenä korvaavat lehmänmaidon.

Maitotuotteiden rasvan yhteys diabeteksen riskiin epäselvä

On toistaiseksi epäselvää, onko tyypin 2 diabetesriskin vähentämiseksi suositeltavaa syödä rasvaisia vai vähärasvaisia maitotuotteita. Se johtuu siitä, että toisaalta ruokapäiväkirjoihin ja toisaalta maitotuotteiden käytön biomarkkereihin perustuvat tutkimukset osoittavat täysin päinvastaista.

Ruokapäiväkirjoihin perustuvat tutkimukset viittaavat siihen, että vähärasvaiset maitotuotteet vähentäisivät diabetekseen sairastumisen riskiä. Sen sijaan maitotuotteiden käytön verestä mitatut biomarkkerit viittaavat siihen, että maitorasva vähentäisi diabeteksen riskiä. Tämä ristiriita ei hämmennä ainoastaan minua vaan myös ravitsemustutkijoita.

Se voidaan kuitenkin todeta, että maitotuotteiden mukana saadut luonnolliset transrasvat ovat voimakkaasti yhteydessä pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin. Erityisesti transpalmitoleiinihapon (t-16:1n-7) saanti on voimakkaassa käänteisessä yhteydessä pienempään diabeteksen riskiin. Joissain tutkimuksissa on havaittu, että tätä rasvahappoa on enemmän luomumaitotuotteissa (Mozaffarian 2013).

Saattaa olla, että maitotuotteiden rasvan määrä ei ole kovin olennainen asia diabeteksen ehkäisyssä vaan enemmänkin merkitsee maitotuotteen tyyppi. Erityisesti jogurtin syöminen on yhdistetty pienempään diabetesriskiin.

Laiduntaminen parantaa olennaisesti maitorasvan laatua

Iäkkäät lukijat muistavat vielä maaseutumaisemat muutama vuosikymmen sitten. Silloin oli tavallista nähdä lehmiä laitumella autolla tai junalla kuljettaessa. Maatalouden tehostuessa lehmät katosivat pelloilta.

Nykyisin eläinsuojelulaissa on minimivaatimuksia karjan laiduntamisesta mutta lehmiä näkee pelloilla silti vain harvoin. Runsaampi laiduntaminen olisi toivottavaa, sillä laiduntaminen parantaa maitotuotteiden rasvan laatua aivan olennaisesti.

Luomumaidon rasvan laatu on paljon parempi kuin tavanomaisen maidon.

Luomuviljelyn säännökset edellyttävät, että kasvatuksen tulee perustua laidunnukseen. Luomulehmät laiduntavat paljon tehokasvatettuja enemmän. Niinpä luomumaidon rasvan laatu on paljon parempi kuin tavanomaisen maidon.

Kansainvälisesti on havaittu, että luomulaatuisissa maitotuotteissa on keskimäärin 69 prosenttia enemmän alfalinoleenihappoa (omega-3-rasva), 41 prosenttia enemmän konjugoitua linolihappoa (CLA) sekä 46 prosenttia enemmän vakseenihappoa kuin tavanomaisesti kasvatetun lypsykarjan maidossa.

Viimemainittu vakseenihappo on luonnollinen transrasva, josta osa muuttuu ihmisen elimistössä CLA:ksi. Luonnollisten transrasvojen rakenne ja terveysvaikutukset poikkeavat edukseen teollisista transrasvoista, joiden vaikutuksethan ovat selvästi haitallisia.

Peräti 170 julkaistuun tutkimukseen perustuvassa koostetutkimuksessa todetaan:

”Johtopäätöksemme on, että luomulehmänmaidon rasvahappokoostumus on toivottavampi kuin tavanomaisen maidon.” (Średnicka-Tober 2016)

Vielä luomuakin enemmän hyviä rasvoja on runsaasti laiduntaneen lypsykarjan maidossa. Se johtuu siitä, että laiduntamistavoitteet voidaan asettaa vielä luomumääräyksiäkin kunnianhimoisemmiksi (Benbrook 2018).

Esimerkiksi Italiassa on Latte Nobile -maitobrändi. Sen nimeä kantavat maitotuotteet on valmistettu runsaasti laiduntaneen lypsykarjan maidosta. Suomessa ei sen sijaan ole helppoa löytää maitotuotteita, jotka olisi valmistettu nimenomaisesti hyvin runsaasti laiduntaneen lypsykarjan maidosta. Tällaisten merkintöjen puuttuessa kannattaa suosia luomulaatuisia maitotuotteita.

Laiduntamisen toivoisi lisääntyvän myös siksi, että se antaa lehmille mahdollisuuden ulkoilla ja käyttäytyä lajille tyypillisemmin.

Voi vie tilaa terveellisemmiltä vaihtoehdoilta

Voi luetaan aika usein myös mukaan maitotuotteiden kategoriaan, vaikka siihen voidaan toisaalta suhtautua myös ravinnon rasvana. Kun voi luetaan usein maitotuotteiden kategoriaan, on paikallaan sanoa siitä muutama sananen.

Itse suhtaudun voin käyttöön kielteisemmin kuin rasvaisiin maitotuotteisiin. Siihen on kaksi syytä.

Ensinnäkään ei ole juurikaan löydettävissä tutkimuksia, joissa voin käyttö olisi yhdistynyt terveyshyötyihin. Siinä voi eroaa muista rasvaisista maitotuotteista.

Voi myös poikkeaa muista maitotuotteista siinä, että se vie käytännössä usein tilaa terveellisemmiltä, terveyshyötyihin yhdistetyiltä ravinnon rasvoilta. Jos esimerkiksi voilla korvataan oliiviöljyn käyttöä, se on terveydelle epäedullista – onhan oliiviöljyn hyödyt todettu vakuuttavasti koostetutkimuksissa (Schwingshackl 2014, Psaltopoulou 2011).

Yhteenveto

Yhteenvetona voi todeta, että riippuu paljon tavoitteestasi, kannattaako suosia rasvaisia vai vähärasvaisia maitotuotteita.

Jos tavoitteenasi on ehkäistä painonnousua, rasvaiset maitotuotteet saattavat olla parempi valinta. Jos sen sijaan haluat ehkäistä aivotoimintojen heikkenemistä ja Alzheimerin tautia, vähärasvaiset maitotuotteet ja voin välttäminen näyttävät olevan viisaimpia valintoja.

Itse painottaisin näistä aivotoiminnoista huolehtimista, sillä monet meistä elävät iäkkäiksi. Ainakin minusta olisi hienoa, jos minulla leikkaisi myös vanhana.

Dementian ehkäisyn asettamista ensisijalle puoltaa sekin, että suuruusluokka, jolla rasvaiset maitotuotteet ehkäisevät painonnousua, ei ole kovin suuri. Sen sijaan rasvaiset maitotuotteet, voi ja voimariinityyppiset levitteet mukaan lukien, voivat lisätä dementiariskiä huomattavastikin.

Päädytpä sitten suosimaan vähärasvaisia tai runsasrasvaisia maitotuotteita, luomu on terveellisin, ekologisin ja eläinystävällisin valinta.

Jälkikirjoitus

Facebookin puolella minulta pyydettiin vielä selkeämpiä ohjeita siihen, mitä maitotuotteita suosittelen ostettavaksi, joten väännän tähän rautalangasta suositukseni:

1. Suosi maitotuotteissa jogurttia ja kypsytettyä juustoa, mieluiten sellaisia, jotka ovat luomua, mutta se ei ole välttämätöntä. Esim. edam ja gouda ovat hyvin terveellisiä juustovalintoja. Niiden ei tarvitse olla vähärasvaisia vaan ne voivat sisältää normaalin määrän rasvaa. Jogurtti voi olla esim. 2,5 % rasvaa sisältävää luonnonjogurttia. Sen voi kotona maustaa esim. marjoilla.

2. Älä juo paljon maitoa. Maidon voi korvata kasvimaidoilla, kuten soija- tai kauramaidolla. Jos kuitenkin ostat lehmänmaitoa, se voi olla luomulaatuista kevytmaitoa.

3. En pidä rasiarasvoja parhaimpina ravinnon rasvoina, vaan pidän periaatteessa ekstraneitsytoliiviöljyä ja esim. saksanpähkinöitä terveellisempinä rasvan lähteinä. Jos kuitenkin pitää tehdä valinta voin ja margariinin välillä, suosittelen mieluummin mahdollisimman hyvälaatuista margariinia. Itse olen kuitenkin selvinnyt ongelmitta lähes 20 vuotta ilman mitään rasiarasvoja. En siis käytä voita enkä margariinia.

Päivitetty lisäämällä jälkikirjoitus 4.1. 2019 klo 21.

Viitteet:

Adebamowo CA, et al. High school dietary dairy intake and teenage acne. J Am Acad Dermatol. 2005 Feb;52(2):207-14.

Benbrook CM, et al. Enhancing the fatty acid profile of milk through forage-based rations, with nutrition modeling of diet outcomes. Food Sci Nutr. 2018 Feb 28;6(3):681-700.

Crichton GE, et al. Review of dairy consumption and cognitive performance in adults: findings and methodological issues. Dement Geriatr Cogn Disord. 2010;30(4):352-61.

Eskelinen MH, et al. Fat intake at midlife and cognitive impairment later in life: a population-based CAIDE study. Int J Geriatr Psychiatry. 2008 Jul;23(7):741-7.

Gilman AR, et al. The relationship between fat and progesterone, estradiol, and chorionic gonadotropin levels in Quebec cow’s milk. J Assist Reprod Genet. 2017 Nov;34(11):1567-1569.

Hjerpsted J, et al. Cheese intake in large amounts lowers LDL-cholesterol concentrations compared with butter intake of equal fat content. Am J Clin Nutr. 2011 Dec;94(6):1479-84.

Kokkonen T, et al. Vertailu luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti tuotetun maidon koostumuseroista: meta-analyysi. Maataloustieteen päivät 2016;33.

Koskinen TT, et al. Intake of fermented and non-fermented dairy products and risk of incident CHD: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Br J Nutr. 2018 Dec;120(11):1288-1297.

Kratz M, et al. The relationship between high-fat dairy consumption and obesity, cardiovascular, and metabolic disease. Eur J Nutr. 2013 Feb;52(1):1-24.

Kroenke CH, et al. High- and low-fat dairy intake, recurrence, and mortality after breast cancer diagnosis. J Natl Cancer Inst. 2013 May 1;105(9):616-23.

Laitinen MH, et al. Fat intake at midlife and risk of dementia and Alzheimer’s disease: a population-based study. Dement Geriatr Cogn Disord. 2006;22(1):99-107.

Larsson SC, et al. Dairy foods and risk of stroke. Epidemiology. 2009 May;20(3):355-60.

Michaëlsson K, et al. Milk intake and risk of mortality and fractures in women and men: cohort studies. BMJ. 2014 Oct 28;349:g6015.

Mozaffarian D. Dietary and Policy Priorities for Cardiovascular Disease, Diabetes, and Obesity: A Comprehensive Review. Circulation. 2016 Jan 8.

Mozaffarian D, et al. trans-Palmitoleic acid, other dairy fat biomarkers, and incident diabetes: the Multi-Ethnic Study of Atherosclerosis (MESA). Am J Clin Nutr. 2013 Apr;97(4):854-61.

Nilsen R, et al. Effect of a high intake of cheese on cholesterol and metabolic syndrome: results of a randomized trial. Food Nutr Res. 2015 Aug 19;59:27651.

de Oliveira Otto MC, et al. Serial measures of circulating biomarkers of dairy fat and total and cause-specific mortality in older adults: the Cardiovascular Health Study. Am J Clin Nutr. 2018 Jul 11.

Rahman A, et al. Dietary factors and cognitive impairment in community-dwelling elderly. J Nutr Health Aging. 2007 Jan-Feb;11(1):49-54.

Santiago S, et al. Yogurt consumption and abdominal obesity reversion in the PREDIMED study. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2016 Jun;26(6):468-75.

Średnicka-Tober D, et al. Higher PUFA and n-3 PUFA, conjugated linoleic acid, α-tocopherol and iron, but lower iodine and selenium concentrations in organic milk: a systematic literature review and meta- and redundancy analyses. Br J Nutr. 2016 Mar 28;115(6):1043-60.

Suomalaiset kuolevat nykyisinkin eniten sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvaukset mukaan lukien. Järkevästi ajatellen niiden ehkäisyyn kannattaa siksi panostaa.

Yleensä sydäntautien ehkäisyssä on kiinnitetty huomiota vain korkeisiin kolesteroliarvoihin. On kuitenkin myös muita markkereita, jotka ovat vähintään yhtä tärkeitä.

Tässä kirjoituksessani keskityn käsittelemään ruokavalion keinoja, jotka hidastavat tai vähentävät verisuonen sisäseinämän paksuuntumista tai plakin kerääntymistä valtimoihin. Nämä molemmat ennustavat tulevia sydäninfarkteja ja aivohalvauksia (Kantola 2014).

Granaattiomenamehu on tutkimuksessa alentanut verenpainetta ja vähentänyt kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntuneisuutta.

Verisuonten sisäseinämän paksuuntumisen ajatellaan johtuvan ennen kaikkea korkeasta verenpaineesta. Sen katsotaan myös ennakoivan myöhempää plakin muodostumista verisuoniin.

Sepelvaltimotaudin tunnusmerkkinä on, että siinä plakkia on kertynyt verisuonten sisäpinnalle. Yleensä plakin muodostuminen alkaa siitä, että hapettunutta LDL-kolesterolia kerääntyy verisuonen sisäseinämään.

Plakki koostuu mm. kolesterolista, rasvasta, vaahtosoluista, kalkista ja muusta verisuonen pintaan kerääntyvästä kuonasta – ei siis pelkästään kalkista, vaikka lääkäri Tarja Somppi TV:ssä niin taannoin väittikin.

Plakin haittana on, että se vähentää veren virtausta verisuonissa. Se edelleen vähentää hapensaantia sydämeen, mikä voi ilmetä kipuna rasituksessa. Plakki voi myös revetä, jolloin se voi aiheuttaa sydäninfarktin.

Sydäntautiriskin vähentämiseksi verisuonen sisäseinämän paksuuntumista ja plakin muodostumista olisi hyvä ehkäistä. Jos verisuonen sisäseinämä on jo paksuuntunut tai plakkia on runsaasti verisuonissa, kuten valtimotautia sairastavilla on, sen määrää olisi hyvä pystyä vähentämään.

Seuraavassa esittelen keinoja, joista on ollut hyötyä verisuonen sisäseinämän paksuuntumisen tai verisuoniplakin vähentämisessä. Kerron myös keinoista, jotka eivät välttämättä vähennä olemassa olevaa plakkia mutta jotka on yhdistetty vähäisempään verisuoniplakin kertymiseen.

Hedelmien, vihannesten ja jogurtin runsaammasta syömisestä hyötyä

Vuoden kestäneessä interventiossa päätettiin kokeilla, vähentäisikö hedelmien, vihannesten ja maitotuotteiden syöminen kaulavaltimon sisäseinämän paksuutta tyypin 2 diabeteksesta kärsivillä ihmisillä.

Tutkimukseen osallistuneet noudattivat ohjeita aika kehnosti eli tutkittavat lisäsivät mainittujen ruokien syömistä vain vähän. Vuoden kuluttua havaittiin silti, että hedelmien, vihannesten ja jogurtin syömisen lisääminen oli vähentänyt kaulavaltimon sisäseinämän paksuutta karvan verran eli –0,02 millimetriä (Petersen 2015).

Aiemmassa norjalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin hedelmien ja marjojen syönnin yhteyttä kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntumiseen. Tutkittavat olivat keskimäärin 70-vuotiaita miehiä.

Tutkimuksessa havaittiin, että hedelmiä ja marjoja eniten syöneiden kaulavaltimon sisäseinämä oli paksuuntunut vähemmän verrattuna niitä vähiten syöneisiin. Kun paksuus oli 0,89 millimetriä eniten hedelmiä ja marjoja syöneillä, niitä vähiten syöneillä se oli 0,96 millimetriä (Ellingsen 2008).

Tutkimuksessa vähiten hedelmiä ja marjoja syöneet olivat syöneet niitä noin 40 grammaa eli puoli annosta päivässä. Eniten hedelmiä ja marjoja syöneillä niitä kului 348 grammaa enemmän.

Samassa tutkimuksessa havaittiin lisäksi sivulöydöksenä, että maidon, kerman ja jäätelön syöminen yhdistyi kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntumiseen eli ne vaikuttivat olevan haitallisia.

Myös tupakointi yhdistyi samassa tutkimuksessa kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntumiseen, mikä ei ole yllätys.

Granaattiomenamehun nauttiminen saattaa vähentää kaulavaltimon paksuuntuneisuutta

Pienessä mutta pitkäkestoisessa kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin granaattiomenamehun nauttimisen vaikutusta. Tutkittavat olivat 65-75-vuotiaita sydänpotilaita, joilla oli vakavaa kaulavaltimon ahtaumaa.

Potilaat saivat päivää kohti 0,5 desilitraa granaattiomenamehutiivistettä, jonka he laimensivat suhteessa 1:5. Siten he nauttivat päivittäin 2,5 desilitraa valmista granaattiomenamehua.

Vuoden granaattiomenamehun nauttimisen jälkeen havaittiin, että sen päivittäinen juominen oli alentanut systolista verenpainetta 12 prosenttia. Lisäksi granaattiomenamehun nauttiminen oli vähentänyt LDL-kolesterolin alttiutta hapettua.

Myös kaulavaltimon paksuuntuneisuus väheni. Vuoden kuluttua granaattiomenamehun juomisen aloittamisesta kaulavaltimon sisäseinämän paksuus oli vähentynyt lähes 30 prosenttia. Kun tutkimuksen alkaessa sisäseinämän paksuus oli 1,5 millimetriä, vuoden kuluttua se oli vähentynyt 1,1 millimetriin (Aviram 2004).

Toisessa, vuonna 2009 julkaistussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin myös granaattiomenamehun juomisen vaikutusta kaulavaltimon sisäseinämän paksuuteen.

Tutkimukseen osallistui 289 keski-ikäistä tai sitä vanhempaan miestä ja naista. Heistä noin puolet nautti 2,4 desilitraa granaattiomenamehua puolentoista vuoden ajan.

Tutkimuksessa havaittiin, että granaattiomenamehu ei yleisesti ottaen vähentänyt kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntumisvauhtia. Kuitenkin tarkemmassa analyysissä havaittiin, että niillä tutkittavilla, joilla oli eniten oksidatiivista stressiä sekä triglyseridit korkealla ja HDL matalalla, kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntuminen hidastui (Davidson 2009).

On epäselvää, miksi aiemmassa tutkimuksessa granaattiomenamehun nauttimisen hyödyt olivat niin ilmiömäisiä mutta toisessa tutkimuksessa selvästi vaatimattomampia. On mahdollista, että ensimmäisessä tutkimuksessa nautittu mehu oli laadukkaampaa kuin toisessa.

Tutkijat arvelevat, että granaattiomenamehun hyödyt verisuonille voivat johtua kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että se vähentää elimistössä oksidatiivista stressiä sekä rasvojen ja LDL-kolesterolin hapettumista. Toisaalta hyöty voi olla myös sen ansiota, että granaattiomenamehu alentaa verenpainetta – korkea verenpainehan aiheuttaa verisuonen sisäseinämän paksuuntumista.

Bergamottiuute vähentää verisuonen sisäseinämän paksuuntumista

Bergamotti on sitrushedelmä, jota viljellään erityisesti Calabriassa Etelä-Italiassa. Bergamotin makua kuvataan sitruunaa vähemmän happamammaksi mutta greippiä kitkerämmäksi.

Ainakin neljässä kontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että bergamottimehu ja siitä valmistetut uutteet alentavat tehokkaasti kolesterolia ihmisillä. Bergamotin on myös havaittu kohottavan hyvänä pidettyä HDL-kolesterolia, vähentävän maksan rasvoittumista sekä alentavan verensokeritasoa.

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa 77 potilasta käytti bergamottiuutetta annoksella 1 000 mg päivässä kuukauden ajan. Bergamottiuutetta käyttäneiden kokonaiskolesteroli, joka oli alkutilanteessa 7,19 mmol/l, aleni lukemaan 4,94 mmol/l (Gliozzi 2013).

Samassa tutkimuksessa yksi haara tutkittavia käytti bergamottiuutetta rosuvastatiinin, kolesterolia alentavan lääkkeen, rinnalla. Heillä bergamottiuutteen käyttö mahdollisti lääkkeen annoksen puolittamisen ilman, että lääkkeen teho laski.

Toisessa, vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa yhteensä 80 miestä ja naista käytti bergamottiuutetta puolen vuoden ajan. Bergamottiuute Bergavit R® oli vakioitu sisältämään 150 milligrammaa flavonoideja.

Kolesterolin alentamisen lisäksi bergamottiuute on vähentänyt kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntuneisuutta.

Bergamottiuutteen käyttö alensi hyvin kolesterolia ja triglyseridejä sekä kohotti HDL-kolesterolia. Sen lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että kaulavaltimon sisäseinämän paksuus väheni bergamottiuutetta käyttäneillä alkutilanteen 1,2 millimetristä 0,9 millimetriin. Sitä voi pitää huikeana parannuksena (Toth 2016).

Edellä selostettujen tutkimusten bergamottiuute oli valmistettu bergamottituoremehusta. Sitä myydään ulkomailla, mutta suomalaisissa kaupoissa en ole sitä nähnyt. En ole myöskään huomannut, että bergamottiuutetta olisi myynnissä täällä.

Kun kuitenkin bergamottituoremehu on selvästi terveysvaikutteista niin toivon, että sitä saataisiin täälläkin kauppojen valikoimiin.

Suomessa bergamotti tunnetaan yleensä vain siitä, että bergamottiöljyllä maustetaan perinteisesti Earl Grey -tee. Kaupassa teetä ostaessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä nykyisin Earl Grey -tee on usein maustettu keinotekoisella aromilla eikä aidolla bergamottiöljyllä.

Vaikkakin Earl Grey -teessä olisi aitoa bergamottiöljyä, ei pidä odottaa, että se alentaisi kolesteroliarvoja ja vähentäisi verisuonen sisäseinämän paksuuntumista ainakaan yhtä hyvin kuin bergamottiuute – lievää sen suuntaista vaikutusta voi silti olla.

Earl Grey -teetä ei pidä nauttia holtittoman paljon, koska se voi johtaa myrkytykseen (Finsterer 2002).

Teen juominen yhteydessä vähäisempään verisuoniplakkien määrään

Ranskalaisessa tutkimuksessa on havaittu, että teetä juovilla iäkkäillä naisilla oli harvemmin plakkia kaulavaltimoissa kuin teetä juomattomilla. Yhteys oli voimakkaampi, jos teetä juotiin vähintään 3 kupillista päivässä (Debette 2008).

Vastaavaa yhteyttä ei havaittu miehillä, mille tutkijat eivät löytäneet syytä. Saattaa kuitenkin olla, että miesten verisuoniterveydelle tee ei ole yhtä hyödyllistä kuin naisille.

Tutkimuksessa ei kysytty, millaista teetä tutkittavat joivat. Siten ei tiedetä, onko vihreällä ja mustalla teellä yhtä hyvää plakkiutumista ehkäisevää vaikutusta. Eräässä kokeellisessa eläintutkimuksessa on kuitenkin aiemmin havaittu, että vihreä tee ehkäisee ateroskleroottisten plakkien muodostumista. Vihreä tee saattaa siis olla varmempi valinta.

Teen hyötyjä pidetään ennen kaikkea sen ansiona, että sen sisältämillä flavonoideilla on antioksidanttivaikutusta. Teen flavonoidien on osoitettu vähentävän LDL-kolesterolin hapettumista, jota pidetään merkittävänä varhaisen vaiheen ateroskleroosissa.

Kolme tutkimusta osoittaa Välimeren ruokavalion hyötyjä

Italialaisessa kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin Välimeren ruokavalion vaikutusta lapsiin, joiden kolesteroliarvot olivat koholla. Lapset olivat keskimäärin 7,5-vuotiaita.

Vuoden kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavalio alensi lasten kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia sekä vähensi kaulavaltimon sisäseinämän paksuutta. Kaulavaltimon sisäseinämän paksuus väheni vuodessa 0,37 millimetristä 0,32 millimetriin. Sitä voi pitää isona, hyödyllisenä muutoksena (Giannini 2014).

Myös suuressa Northern Manhattan -tutkimuksessa selvitettiin Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä kaulavaltimon sisäseinämän paksuuteen. Tutkimukseen osallistuneet olivat keskimäärin 66-vuotiaita miehiä ja naisia.

Tutkimuksen tärkein löydös oli, että Välimeren ruokavalio näytti vähentävän plakin merkittävää kertymistä kaulavaltimoon. Toinen tutkimuksen kiinnostava havainto oli, että vihannesten syöminen näytti vähentävän merkittävää plakin kerääntymistä kaulavaltimoon.

Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että vähintäänkin kohtalaisen hyvä Välimeren ruokavalion noudattaminen saattaa suojella plakin runsaalta kertymiseltä kaulavaltimoon (Gardener 2014).

Espanjalaisessa PREDIMED-tutkimuksissa on puolestaan havaittu, että Välimeren ruokavaliosta on hyötyä pyrittäessä hillitsemään verisuonen sisäseinämän paksuuntumista. PREDIMED-tutkimuksethan ovat sarja tutkimuksia, joissa on selvitetty Välimeren ruokavalion vaikutuksia terveyteen espanjalaisessa väestössä. Osa näistä tutkimuksista on luonteeltaan kontrolloituja, osa havainnoivia.

Yhdessä näistä PREDIMED-tutkimuksista on havaittu, että pähkinöillä täydennettyä Välimeren ruokavaliota noudattavilla kaulavaltimon sisäseinämän paksuus kasvoi hitaammin kuin vertailuruokavalion mukaisesti syövillä (Sala-Vila 2014).
Pähkinöitä ja erityisesti saksanpähkinöitä voikin suositella sydämelle terveellisinä.

Viinin juonti yhdistyy vähäisempään ateroskleroosiin

Edellä selostamassani yhdysvaltalaisessa Välimeren ruokavaliota koskevassa tutkimuksessa kerrotaan, että kohtuullisina määrinä nautittu alkoholi, erityisesti viini, on ”käänteisessä yhteydessä subkliinisiin ateroskleroosin markkereihin”.

Suomeksi sanottuna tuo tarkoittaa sitä, että kohtuullisesti nautitulla alkoholilla – erityisesti viinillä – on valtimotaudilta suojaavaa vaikutusta, joka on nähtävissä jo ennen kuin sydäntauti ilmenee selvinä oireina.

Se, onko alkoholista haittaa vai hyötyä sydänterveydelle, riippuu erittäin paljon alkoholityypistä ja juomatavasta. Olen aiemmin tarkastellut aihetta tässä kirjoituksessani.

Runsaasta oliiviöljyn käytöstä hyötyä

Espanjassa lähes kaikki paikalliset ihmiset käyttävät päivittäin oliiviöljyä. Sikäläisessä tutkimuksessa on selvitetty oliiviöljyn päivittäisten käyttömäärien yhteyttä verisuonten sisäseinämän paksuuntumiseen. Tutkimusryhmä koostui eläkeikäisistä, keskimäärin 67-vuotiaista naisista ja miehistä.

Tutkimuksessa havaittiin, että oliiviöljyä enemmän kuin 34 grammaa päivässä käyttävien verisuonten sisäseinämä oli vähemmän paksuuntunut kuin oliiviöljyä vähemmän käyttäneillä. Runsas oliiviöljyn käyttö on siis hyödyllistä.

Ekstraneitsytoliiviöljy suojelee valtimoiden seinämiä tulehdukselta.

Päivittäin 42-44 grammaa oliiviöljyä käyttäneiden verisuonien sisäseinämä oli keskimäärin 0,19 millimetriä ohuempi kuin oliiviöljyä vähemmän käyttäneiden (Buil-Cosiales 2008).

Tuon tuloksen käytännön merkitys terveydelle jää helposti hämäräksi, ellei sitä osaa asettaa laajempaan kehykseen. Asian tekee havainnollisemmaksi se, että verisuonen sisäseinämän 0,2 millimetrin suuruisen paksuuntumisen arvioidaan ennustavan 28 prosenttia suurempaa aivohalvauksen ja 31 prosenttia suurempaa sydäninfarktin riskiä (de Groot 2004).

Tutkijat selittivät oliiviöljyn käytön hyötyä sillä, että se suojelee valtimon seinämää tulehdukselta. Varsinkin ekstraneitsytoliiviöljyssä on runsaasti tulehdusta vähentäviä polyfenoleita.

Se, että oliiviöljyn runsaasta käytöstä näyttää olevan hyötyä verisuonille, kyseenalaistaa erittäin vähärasvaiset vegaaniruokavaliot, joissa lisättyä rasvaa vältetään.

Oliiviöljyä kaupasta ostaessa kannattaa valita hyllyltä ekstraneitsytoliiviöljyä eikä mitä tahansa oliiviöljyä. Itse suosin kreetalaisia oliiviöljymerkkejä, koska luotan niiden laatuun enemmän kuin espanjalaisiin ja italialaisiin. Esimerkiksi Terra Creta ja Memmas Knossos ovat hyviä merkkejä.

Täysjyvävilja hyödyllistä

Yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin viljan kuidun ja täysjyväviljan syömisen yhteyttä sepelvaltimon läpimittaan. Tutkittavat olivat vaihdevuosi-iän ylittäneitä naisia, jotka jo sairastivat tutkimuksen alkaessa valtimotautia.

Runsaan kolmen vuoden seuranta-ajan jälkeen havaittiin, että viljan kuitua yli 3 grammaa viikossa tai täysjyväviljaa yli 6 annosta viikossa syöneillä sepelvaltimon läpimitta oli supistunut vähemmän (Erkkilä 2005).

Pari vuotta myöhemmin tehdyssä yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin täysjyväviljan syönnin yhteyttä kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntumiseen. Tutkittavat olivat keskimäärin 55-vuotiaita miehiä ja naisia.

Viiden vuoden seuranta-ajan jälkeen tutkimuksessa havaittiin, että täysjyvää keskimäärin 1,5 annosta päivässä syöneillä kaulavaltimon sisäseinämä oli paksuuntunut vähemmän kuin niillä tutkittavilla, jotka eivät olleet syöneet täysjyväviljaa juuri lainkaan (Mellen 2007).

Täysjyväviljaa kannattaa siis syödä myös verisuoniterveyden takia. Pari annosta täysjyväviljaa tulee täyteen esimerkiksi lautasellisesta puuroa tai parista palasta täysjyväleipää.

Kokonaisvaltainen elämäntapaohjelma parantaa sydäntaudin riskitekijöitä

Vegaanilääkäri Dean Ornish on kehittänyt kokonaisvaltaisen elämäntapaohjelman, jonka on joissain tutkimuksissa havaittu vähentävän verisuoniplakkia.

Tutkittaessa Ornishin ohjelmaa noudattaneiden verisuonia ultraäänellä sen ei kuitenkaan havaittu vähentävän verisuoniplakkia verrattuna kontrolliryhmään. Ornishin ohjelman hyötyä osoitti silti se, että rasitusrintakipu väheni monilla sitä noudattaneilla potilailla (Aldana 2007).

Vegaanit usein väittävät Ornishin tutkimusten osoittavan, että hänen ruokavalionsa kääntäisi sydäntaudin kulun. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, sillä kyseessä on kokonaisvaltainen elämäntapaohjelma. On vaikeaa erottaa ruokavalion vaikutusta, kun ohjelmassa on niin monia eri osasia.

Ornishin ohjelman osatekijöitä ovat erittäin vähärasvainen vegaaninen tai lähes vegaaninen ruokavalio, ohjattu liikuntaohjelma, tupakoinnin lopettaminen, hengitys- ja rentoutusharjoitukset ja runsas määrä ryhmäterapiaa.

Monet Ornishin ohjelmaan osallistuneet potilaat ovat lausunnoissaan pitäneet ryhmätapaamisia sen tärkeimpänä osana. Ornishin uunituoreessa kirjassa Stefanie-niminen osallistuja kertoo:

”Ohjelman aspekti, jolla on ollut suurin vaikutus minuun, on ryhmätuki. Alussa kaveruutemme kehittyi pelkästään osallistuessamme ohjelmaan yhdessä, mutta myöhemmin ryhmän jäsenistä tuli eräitä lähimpiä ystäviäni maailmassa.” (Ornish 2019)

Kun ohjelman muilla osatekijöillä on ollut näin valtava vaikutus osallistujien elämään ja epäilemättä myös terveyteen, ohjelman hyötyjä ei voi pitää vain siinä noudatetun erittäin vähärasvaisen, lähes vegaanisen ruokavalion ansiona.

Kalan syöminen on hyödyllistä – mutta älä paista sitä pannulla

Kalan syöminen ja sen sisältämien rasvahappojen saanti on yhdistetty vähäisempään valtimotaudin etenemiseen.

Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että kalan kohtalaisen runsas syöminen yhdistyi vähäisempään valtimoiden ahtautumiseen verrattuna siihen, että kalaa oli syöty vähemmän tai ei ollenkaan. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä diabeetikkojen mutta ei muiden kohdalla (Erkkilä 2004).

Japanilaiset syövät kalaa paljon, joten siellä on oivallista tutkia, onko runsas kalansyönti hyödyllisempää verisuonille kuin vain määrältään kohtalainen.

Sitä selvitettiin japanilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa, johon osallistuneet olivat 40-49-vuotiaita miehiä. Tutkimusryhmä jaettiin alle 4 annosta viikoittain kalaa syöviin ja 4 tai useampia annoksia kalaa syöviin.

Tutkimuksessa havaittiin, että vähän kalaa syövien kaulavaltimon sisäseinämä oli paksuuntunut enemmän kuin kalaa runsaasti syövillä. Tulos siis puolsi runsasta kalan syömistä.

Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin kalan syömisen voivan suojella keski-ikäisiä miehiä varhaiselta valtimotaudilta. Suojaavan vaikutuksen arvioitiin johtuvan siitä, että sillä on suotuisia vaikutuksia tulehdukseen (Nakamura 2007).

Vuonna 2008 julkaistussa amerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin myös kalan syömisen yhteyttä subkliinisen eli varhaisen vaiheen valtimotautiin. Suuren poikkileikkaustutkimuksen tutkittavat olivat 45-84-vuotiaita.

Tutkimuksessa havaittiin, että kalan rasvaa runsaasti saaneilla oli vähemmän varhaisen vaiheen valtimotautia mitattuna kaulavaltimon sisäseinämän ultraäänellä.

Tutkimuksessa tehtiin myös tärkeä havainto, että vain paistamattoman kalan syömisellä vaikutti olevan verisuonia suojaavaa vaikutusta. Tutkijat selittivät asiaa sillä, että paistaminen voi vaikuttaa kalan rasvahappokoostumukseen vähentäen pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen pitoisuutta sekä tuottaen transrasvoja (He 2008).

Japanilainen soijapapuruoka natto hyödyllistä

Natto on japanilainen perinneruoka, jota syödään nykyisinkin usein aamiaisella Japanin itäisillä alueilla. Nattoa valmistetaan käyttämällä soijapapuja Bacillus subtilis var. natto -bakteerilla. Tällöin siihen muodostuu muun muassa K2-vitamiinia ja nattokinaasia.

Kokeellisessa tutkimuksessa on havaittu, että nattouute esti verisuonen sisäseinämän paksuuntumista rotilla. Tutkijat arvelivat, että havaittu hyöty saattoi ainakin osaltaan johtua naton sisältämästä nattokinaasista (Suzuki 2003).

Sittemmin myöhemmässä kiinalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, mikä vaikutus nattokinaasilla on kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntuneisuuteen, plakin kokoon sekä seerumin kolesteroliarvoihin. Potilaat, joita oli 86, satunnaistettiin käyttämään joko nattokinaasia tai statiinilääkitystä puolen vuoden ajan.

Natto on valmistettu soijapavuista fermentoimalla.

Tutkimusjakson päätyttyä havaittiin, että niin nattokinaasi kuin statiinilääkityskin vähensivät kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntuneisuutta. Lisäksi nattokinaasi vähensi plakin kokoa dramaattisesti, 36,6 prosenttia, kun statinilääkitystä käyttäneillä potilailla plakin koko väheni maltillisemmin, 11,5 prosenttia (Ren 2017).

Nattokinaasia käyttäneiden potilaiden HDL-kolesteroli myös kohosi tilastollisesti merkitsevästi mutta statiinilääkitystä saaneilla ei havaittu vastaavaa hyödyllistä muutosta.

Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin päivittäisen nattokinaasin käytön olevan tehokas tapa ehkäistä ateroskleroosia ja mahdollisesti sen olevan jopa statiineja parempi.

Jos joku lukijani tältä pohjalta kiinnostui natosta, sitä voi Suomessa ostaa Tokyokanista Helsingin Annankadulta.

Nattokinaasia myydään ainakin ulkomailla ravintolisänä. HUOM. Nattokinaasi liuottaa verihyytymiä, joten sen käyttö ei sovi Marevania ja muita verenohennuslääkkeitä käyttäville.

Valkosipuliuute vähentää plakkia

Lumekontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin, voiko Kyolic-valkosipuliuute vähentää valtimoplakin kokoa. Tutkimukseen osallistui 55 iältään keskimäärin 59-vuotiasta metabolisesta oireyhtymästä kärsivää potilasta.

Vuoden kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että valkosipuliuutetta käyttäneillä tietyntyyppinen plakki (low-attenuation plaque) oli vähentynyt 1,5 prosenttia. Tutkijat totesivat valkosipuliuutteen vähentäneen tätä plakkityyppiä statiinilääkitykseen verrattavasti (Matsumoto 2016).

Valkosipulista on muutakin hyötyä sydämelle. Se myös vähentää LDL-kolesterolin hapettumista ja alentaa hyvin verenpainetta (Xiong 2015).

Kadmiumia runsaasti saaneilla enemmän plakkia verisuonissa

Kadmiumia runsaasti saaneilla on havaittu olevan enemmän verisuoniplakkia. Osaltaan se johtuu siitä, että kadmiumia saadaan paljon tupakasta.

Tupakka ei ole kuitenkaan ainoa kadmiumin lähde. Sitä saadaan myös esimerkiksi tavanomaisesti viljellystä ruoasta, koska keinolannoitteissa on usein kadmiumia epäpuhtautena. Kun luomuruoan viljelyssä ei käytetä keinolannoitteita, luomua syömällä voi noin puolittaa kadmiumin saannin, ja sehän on todella merkittävä vähennys.

En voi kertoa avoimesti kaikista ravintolisistä

En voi tässä kirjoituksessa kertoa aivan kaikista ravitsemuksen keinoista, joiden on tutkimuksissa havaittu vähentävän verisuoniplakkia. Se johtuu siitä, että liiankin tiukka terveysväitelainsäädännön valvonta estää kertomasta tällä sivulla niiden ravintolisien hyödyistä, joita Suomen Terveysravinnolla on myynnissä. Tästä säännöstä on poikkeuksena vain joukko EU:n hyväksymiä kapulakielisiä terveysväitteitä.

Tiukka terveysväitelainsäädännön tulkinta ei palvele kuluttajia vaan lähinnä vain lääketeollisuutta. Harkiten käytetyt ravintolisät voisivat ehkäistä sairauksia ja vähentää tarvetta lääkkeiden käyttöön.

Taustatietoa

Mainittakoon, että olen kirjoittanut Ravintoa sydämelle -nimisen kirjan (WSOY 2007), jossa tarkastelin sydäntautien ehkäisyä ja hoitoa terveellisellä ravinnolla. Kirjassa suosittelemani pääasiallinen ruokavaliomalli oli Välimeren ruokavalio. Sittemmin tieteellistä näyttöä tämän ruokavalion hyödyistä on kertynyt valtavasti lisää.

Viitteet:

Aldana SG, et al. The effects of an intensive lifestyle modification program on carotid artery intima-media thickness: a randomized trial. Am J Health Promot. 2007 Jul-Aug;21(6):510-6.

Aviram M, et al. Pomegranate juice consumption for 3 years by patients with carotid artery stenosis reduces common carotid intima-media thickness, blood pressure and LDL oxidation. Clin Nutr. 2004 Jun;23(3):423-33.

Bots ML, et al. Common carotid intima-media thickness and risk of acute myocardial infarction: the role of lumen diameter. Stroke. 2005 Apr;36(4):762-7.

Buil-Cosiales P, et al. Carotid intima-media thickness is inversely associated with olive oil consumption. Atherosclerosis. 2008 Feb;196(2):742-8.

Colussi G, et al. Effects of the consumption of fish meals on the carotid IntimaMedia thickness in patients with hypertension: a prospective study. J Atheroscler Thromb. 2014;21(9):941-56.

Debette S, et al. Tea consumption is inversely associated with carotid plaques in women. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2008 Feb;28(2):353-9.

Ellingsen I, et al. Consumption of fruit and berries is inversely associated with carotid atherosclerosis in elderly men. Br J Nutr. 2008 Mar;99(3):674-81.

Erkkilä AT, et al. Cereal fiber and whole-grain intake are associated with reduced progression of coronary-artery atherosclerosis in postmenopausal women with coronary artery disease. Am Heart J. 2005 Jul;150(1):94-101.

Erkkilä AT, et al. Fish intake is associated with a reduced progression of coronary artery atherosclerosis in postmenopausal women with coronary artery disease. Am J Clin Nutr. 2004 Sep;80(3):626-32.

Fagerberg B, et al. Cadmium exposure and atherosclerotic carotid plaques–results from the Malmö diet and Cancer study. Environ Res. 2015 Jan;136:67-74.

Gardener H, et al. Mediterranean diet and carotid atherosclerosis in the Northern Manhattan Study. Atherosclerosis. 2014 Jun;234(2):303-10.

Giannini C, et al. Influence of the Mediterranean diet on carotid intima-media thickness in hypercholesterolaemic children: a 12-month intervention study. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2014 Jan;24(1):75-82.

Gliozzi M, et al. Bergamot polyphenolic fraction enhances rosuvastatin-induced effect on LDL-cholesterol, LOX-1 expression and protein kinase B phosphorylation in patients with hyperlipidemia. Int J Cardiol. 2013 Dec 10;170(2):140-5.

de Groot E, et l. Measurement of arterial wall thickness as a surrogate marker for atherosclerosis. Circulation. 2004 Jun 15;109(23 Suppl 1):III33-8.

He K, et al. Intakes of long-chain n-3 polyunsaturated fatty acids and fish in relation to measurements of subclinical atherosclerosis. Am J Clin Nutr. 2008 Oct;88(4):1111-8.

Kalanuria AA, et al. The prevention and regression of atherosclerotic plaques: emerging treatments. Vasc Health Risk Manag. 2012;8:549-61.

Kantola I, Pörsti I. Kaulavaltimon seinämäpaksuus (intima-media thickness, IMT). Käypä hoito, 1.7.2014.

Kiechl S, et al. Alcohol consumption and atherosclerosis: what is the relation? Prospective results from the Bruneck Study. Stroke. 1998 May;29(5):900-7.

da Luz PL, Coimbra SR. Wine, alcohol and atherosclerosis: clinical evidences and mechanisms. Braz J Med Biol Res. 2004 Sep;37(9):1275-95.

Matsumoto S, et al. Aged Garlic Extract Reduces Low Attenuation Plaque in Coronary Arteries of Patients with Metabolic Syndrome in a Prospective Randomized Double-Blind Study. J Nutr. 2016 Feb;146(2):427S-432S.

Mellen PB, et al. Whole-grain intake and carotid artery atherosclerosis in a multiethnic cohort: the Insulin Resistance Atherosclerosis Study. Am J Clin Nutr. 2007 Jun;85(6):1495-502.

Nakamura Y, et al. Fish consumption and early atherosclerosis in middle-aged men. Metabolism. 2007 Aug;56(8):1060-4.

Ornish D, Ornish A. Undo It! Ballantine Books, New York 2019.

Petersen KS, et al. Effect of improving dietary quality on carotid intima media thickness in subjects with type 1 and type 2 diabetes: a 12-mo randomized controlled trial. Am J Clin Nutr. 2015 Oct;102(4):771-9.

Ren NN, et al. A clinical study on the effect of nattokinase on carotid artery atherosclerosis and hyperlipidaemia. Zhonghua Yi Xue Za Zhi. 2017 Jul;97(26):2038-42.

Sala-Vila A, et al. Changes in ultrasound-assessed carotid intima-media thickness and plaque with a Mediterranean diet: a substudy of the PREDIMED trial. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2014 Feb;34(2):439-45.

Simon A, et al. The value of carotid intima-media thickness for predicting cardiovascular risk. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2010 Feb;30(2):182-5.

Suzuki Y, et al. Dietary supplementation of fermented soybean, natto, suppresses intimal thickening and modulates the lysis of mural thrombi after endothelial injury in rat femoral artery. Life Sci. 2003 Jul 25;73(10):1289-98.

Toth PP, et al. Bergamot Reduces Plasma Lipids, Atherogenic Small Dense LDL, and Subclinical Atherosclerosis in Subjects with Moderate Hypercholesterolemia: A 6 Months Prospective Study. Front Pharmacol. 2016 Jan 6;6:299.

Xie X, et al. Alcohol consumption and carotid atherosclerosis in China: the Cardiovascular Risk Survey. Eur J Prev Cardiol. 2012 Jun;19(3):314-21.

Xiong XJ, et al. Garlic for hypertension: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Phytomedicine. 2015 Mar 15;22(3):352-61.

Korkea seerumin LDL-kolesteroli on tunnustettu valtimotaudin riskitekijä (Ference 2017).

Riskin vähentämiseksi LDL-kolesterolin tulisi olla alle 3 mmol/l. Korkean riskin potilailla sen tulisi olla mieluummin vielä matalampi.

Avokadossa on runsaasti liukoista kuitua, joka alentaa kolesterolia.

Sydäntapauksia ennustavat pelkkää LDL-kolesterolia paremmin kolesterolisuhteet, esimerkiksi kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde. Sen tuli olla mieluiten alle 3,5 tai vielä mieluummin alle 3.

Myös koholla olevat triglyseridit ja matala HDL yhdessä lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä. HDL-kolesteroli tunnetaan yleisesti ”hyvänä kolesterolina” mutta sitäkin voi olla liikaa. HDL-kolesterolin optimiarvo on 1,05–1,55 mmol/l. Jos se on tätä aluetta alemmalla tai korkeammalla tasolla, sydäntautiriski on suurempi (Mozes 2018).

Tässä kirjoituksessa keskityn pääasiassa kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin alentamiseen.

Kolesterolin alentamisen tarkoitus on hyvä pitää mielessä

Kolesterolia alennettaessa on tärkeää muistaa, mihin sillä lopulta pyritään. Sitä alennetaan viime kädessä siksi, että sydänkohtausten ja aivohalvausten riski pienisisi. Kolesterolia alentavia keinoja pohdittaessa on siksi syytä varmistaa, että keinot palvelevat myös näitä viimesijaisia päämääriä.

On olemassa joitakin keinoja, jotka alentavat kolesterolia mutta jotka eivät vähennä sydäntapauksia. Samoin on olemassa ruokavalion keinoja, jotka vähentävät sydäntapauksia, vaikka ne eivät alenna kolesterolia. Hyvä esimerkki jälkimmäisistä keinoista on kalan syöminen. Se ei alenna kolesterolia mutta vähentää silti sydäntapauksia. Niinpä sydämelle terveellisessä ruokavaliossa ei pidä rajoittua vain kolesterolin alentamiseen (Zgeng 2012).

1. Syö päivittäin runsas kourallinen pähkinöitä

Osana kolesterolia alentavaa ja muutenkin sydämelle terveellistä ruokavaliota on suositeltavaa syödä päivittäin noin 45 grammaa eli reilu kourallinen pähkinöitä.

Pähkinät vähentävät sydäntautiriskiä enemmän kuin voisi päätellä niiden kolesterolia alentavasta vaikutuksesta.

Laajan, kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvan koostetutkimuksen mukaan 45 grammaa pähkinöitä päivässä alentaa LDL-kolesterolia noin 0,2 mmol/l (Del Gobbo 2015).

Pähkinöistä hyvin LDL-kolesterolia alentavia ovat varsinkin:

• Pistaasipähkinät
• Pekaanipähkinät
• Makadamiapähkinät
• Saksanpähkinät
• Mantelit

Eniten on kuitenkin merkitystä sillä, miten paljon niitä syödään. Pieni määrä pähkinöitä päivässä alentaa siis kolesterolia vähän, suuri määrä enemmän.

Varsinkin saksanpähkinöitä kannattaa sisällyttää ainakin jonkin verran sydämelle terveelliseen ruokavalioon, koska niiden rasvahappokoostumus täydentää hyvin suosittelemani ekstraneitsytoliiviöljyn käyttöä. Kun ekstraneitsytoliiviöljyssä on pääasiassa yksittäistyydyttymätöntä rasvaa, saksanpähkinäistä saadaan myös linolihappoa ja alfalinoleenihappoa, jotka ovat ihmisen elimistölle välttämättömiä ja sydäntautiriskiä vähentäviä rasvahappoja (Ramsden 2010).

Pähkinöitä kaupasta ostettaessa kannattaa aina valita suolaamattomia, paahtamattomia ja muutenkin käsittelemättömiä pähkinöitä.

Jos budjetti on tiukka ja tuntuu siltä, että puupähkinöiden ostamiseen ei ole varaa, niiden sijaan voi syödä maapähkinöitä, jotka ovat edullisia. Maapähkinät alentavat kolesterolia ja triglyseridejä.

2. Lisää liukoista kuitua

Liukoisen kuidun lähteitä ovat kaura ja ohra sekä monet kasvikset, marjat, hedelmät, pavut, siemenet ja pähkinät.

Kauran ja ohran beetaglukaani

Kaura ja ohra sisältävät beetaglukaania, joka on liukoisen kuidun muoto. Beetaglukaanin on osoitettu alentavan 3,5 gramman päiväannoksella LDL-kolesterolia noin 4 prosenttia. Suuremmalla 5 gramman päiväannoksella LDL-kolesteroli alenee noin 6 prosenttia (Ho 2016).

Yhdestä annoksesta kauraa saa noin 1 gramman beetaglukaania. Siten kolesterolin alentamiseen tarvittavan määrän beetaglukaania saa 3,5 annoksesta kauraa.

Tämä määrä tulee täyteen esimerkiksi isosta lautasellisesta kaurapuuroa ja 1–2 palasta kauraleipää päivässä. Tarkista kuitenkin, että kauraleipäsi on 100-prosenttista kauraa, koska joissain kaupan kauraleivissä sitä on vain nimeksi.

Vihannesten, hedelmien ja marjojen pektiini

Pektiini on vihannesten, hedelmien ja marjojen sisältämää liukoista kuitua. Tutkimuskatsauksen mukaan kasvisten sisältämä pektiini alentaa kolesterolia kuitugrammaa kohti saman verran kuin kauran ja ohran sisältämä beetaglukaani (Harland 2012).

Varsinkin kuorineen syödyt päärynät ovat erinomainen liukoisen kuidun lähde.

Käytännössä vihanneksia, hedelmiä ja marjoja tulee syödä paljon, jotta liukoista kuitua saadaan niistä niin paljon, että se auttaa kolesterolin alentamisessa.

Liukoisen kuidun hyviä lähteitä ovat kasviksista esimerkiksi:

• Avokado
• Vihreät pavut
• Päärynä kuorineen
• Ruusukaali
• Mustaherukka
• Bataatti
• Omena
• Appelsiini
• Luumu
• Munakoiso
• Okra
• Maissi
• Vadelma

En onnistunut löytämään nettihauilla tietokantaa, jossa kerrottaisiin liukoisen kuidun määrä 100 grammaa kohti. Sen sijaan löytyy amerikkalaisia sivustoja, jotka kertovat sen määrän annoskokoa kohti. Esim. tästä kanadalaisesta tiedostosta voi katsella liukoisen kuidun määriä grammoina annoskokoa kohti.

Muita ruoka-aineita, joissa liukoista kuitua

Edellä mainittujen lisäksi liukoisen kuidun erinomaisia tai hyviä lähteitä ovat myös esimerkiksi:

• Mustapavut
• Chian siemenet
• Kikherneet
• Peruna kuorineen
• Maapähkinä
• Auringonkukansiemen

Käytä psylliumia

Jos kolesterolin alentamiseen tarvitaan vielä tehoa, voi käyttää psylliumia. Psyllium on intialaisen jänönratamon (Plantago ovata) jauhettua siemenkuorta. Niissä on hyvin paljon liukoista kuitua.

Psylliumia käytetään usein apuaineena leivonnassa, koska sillä on samoja ominaisuuksia kuin gluteenilla: se antaa leivonnaisille sitkoa ja kuohkeutta.

Kolesterolin alentamiseen psylliumia käytetään yleisimmin annoksella 3-10 grammaa päivässä. Vajaata kahta ruokalusikallista vastaavalla 10 gramman päiväannoksella psyllium alentaa LDL-kolesterolia koostetutkimuksen mukaan 0,33 mmol/l eli varsin hyvin (Jovanovski 2018).

Yhdestä ruokalusikallisesta – noin 5,5-6 grammaa – psylliumia saadaan noin 3 grammaa liukoista kuitua. Psylliumia on yleisimmin käytetty tutkimuksissa annoksella 3,4 grammaa kolmesti päivässä, josta saadaan noin 6 grammaa liukoista kuitua. 3,4 grammaa psylliumia vastaa noin kahta teelusikallista.

Psyllium voidaan esimerkiksi sekoittaa veteen tai sitä voi lisätä ruokiin, kuten puuroon tai jogurttiin. Sitä pidetään turvallisena ja hyvin siedettynä eikä sen ole havaittu aiheuttavan enempää haittavaikutuksia kuin lumevalmisteen.

Sitä ei ole hyvä nauttia samaan aikaan ravintolisien tai lääkkeiden ottamisen kanssa, koska se heikentää niiden imeytymistä.

Psylliumia voi ostaa hyvin varustetuista marketeista, luontaistuotekaupoista ja ekokaupoista.

3. Korvaa lihaa soijalla ja muilla palkokasveilla

Soija alentaa kolesterolia

Lukuisten koostetutkimusten mukaan soija alentaa kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia. Tutkimuksissa soijan proteiinia on käytetty tavallisimmin noin annoksella 25 grammaa päivässä. Tällä annoksella LDL-kolesteroli alenee keskimäärin 5,5 prosenttia.

Soijan kolesterolia alentava vaikutus johtuu pääasiassa soijaproteiinin kolesterolia alentavasta vaikutuksesta. Soijan isoflavonit vielä hieman tehostavat vaikutusta.

Soijaa voi käytännössä käyttää kätevimmin niin, että laitetaan aterioita tofusta. Lisänä voidaan käyttää soijamaitoa.

Pavut yhtä hyviä kuin soija

Muut palkokasvit kuin soija usein unohdetaan, kun on kyse kolesterolin alentamisesta.

Mustista pavuista voi keittää keittoa tai niitä voi lisätä salaatteihin.

Pavut, linssit, kikherneet ja herneet alentavat kuitenkin kolesterolia yhtä paljon kuin soija – koostetutkimuksen mukaan LDL-kolesteroli alenee niitä runsaasti käyttämällä keskimäärin 0,21 mmol/l (Bazzano 2011).

4. Korvaa tyydyttynyttä rasvaa juoksevilla kasviöljyillä

Tyydyttynyttä rasvaa eli ”kovaa” rasvaa on runsaasti lihassa, rasvaisissa maitotuotteissa ja voissa. Näiden korvaaminen tyydyttymättömillä rasvoilla alentaa kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia.

Tyydyttymättömiä rasvoja on esimerkiksi juoksevissa kasviöljyissä, avokadossa ja pähkinöissä.

Vältä lihan tyydyttynyttä rasvaa

Pidän tärkeänä erityisesti lihan sisältämän tyydyttyneen rasvan välttämistä, sillä se on näyttäytynyt tutkimuksissa haitallisena (de Oliveira 2012).

Lihan sisältämän tyydyttyneen rasvan haitallisuus johtuu ilmeisesti siitä, että se sisältää enemmän parillisia tyydyttyneitä rasvoja. Nimenomaan parillisia tyydyttyneitä rasvahappoja pidetään aterogeenisina eli sydäntautia aiheuttavina (Khaw 2012).

Lihan tyydyttyneen rasvan välttämiseksi suosittelen lihan syönnin vähentämistä vain yhteen annokseen viikossa. Se voi kuulostaa vähäiseltä mutta se on myös perinteisen Välimeren ruokavalion mukaista. Jos kuitenkin haluat jatkaa tätä runsaampaa lihan syömistä, kannattaa ainakin valita vähärasvaista lihaa.

Jauhelihaa ja makkaroita kannattaa välttää joka tapauksessa, koska ne sisältävät yleensä enemmän huonolaatuista rasvaa ja ovat muutenkin epäterveellisiä.

Vähennä maitorasvan saantia fiksusti

Maitotuotteiden rasva sisältää suhteellisesti enemmän paritonketjuisia tyydyttyneitä rasvoja, jotka eivät ole yhtä haitallisia kuin lihan tyydyttynyt rasva. Niillä on jopa havaittu olevan joissain tutkimuksissa hyviä terveysvaikutuksia. Niinpä niitä ei tarvitse välttää yhtä tiukasti kuin lihan tyydyttynyttä rasvaa.

Lisäksi maitotuotteiden välillä on olennaisia eroja siinä, miten paljon niiden sisältämä tyydyttynyt rasva kohottaa kolesterolia. Voi ja rasvainen maito kohottavat kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia selvästi. Juustolla on sen sijaan melko neutraali vaikutus kolesteroliarvoihin huolimatta sisältämästään tyydyttyneestä rasvasta (Nilsen 2015).

Gouda ei kohota kolesterolia.

Eräissä tutkimuksissa rasvaista maitoa juovilla on ollut suurempi riski sairastua valtimotautiin tai saada aivoverenvuoto. Niinpä tutkimuskatsauksessa otetaan kanta, että pitäisi varoa suosittelemasta rasvaista maitoa niille, joilla on suuri sydäntaudin tai aivohalvauksen riski (Huth 2012).

Lisäksi viime vuosien ruotsalaiset ja suomalaiset seurantatutkimukset viittaavat siihen, että maitotuotteiden välillä on olennaisia eroja siinä, kohottavatko vai vähentävätkö ne sydäntautiriskiä. Maito näyttää olevan haitallista ainakin runsaasti juotuna, kun taas jogurtit ja kypsytetyt juustot vähentävät sydäntautiriskiä (Michaëlsson 2014, Koskinen 2018).

Niinpä kolesterolia alentavassa ruokavaliossa maitorasvan saantia on mielekästä vähentää siten, että ei juoda rasvaista maitoa eikä käytetä juurikaan voita. Sen sijaan jogurttien ja kypsytettyjen juustojen kohtuullinen syöminen sopii hyvin osaksi sydämelle terveellistä ruokavaliota.

Kolesterolin alentamisen kannalta rasvainen maito on parempi korvata soijamaidolla tai kauramaidolla. Näin kolesteroli alentee enemmän kuin rasvatonta maitoa juoden.

Mitä voin tilalle?

Kannattaa huomata, että kaikki ”pehmeän” rasvan lähteet eivät ole samanarvoisia vaan niillä on huomattavia laatueroja. Margariini ei ole tyydyttymättömien rasvojen lähteenä kovin terveellinen, koska kiinteän koostumuksen saavuttamiseksi siihen on lisätty useimmiten palmuöljyä. Tämä kohottaa kolesterolia ja sitä pidetään muutenkin sydämelle haitallisena (palmuöljyä ei pidä sekoittaa kookosöljyyn, joka on eri asia).

Lisäksi margariineissa kasviöljyjä on kiinteytetty vaihtoesteröinnillä, joka sekin heikentää rasvojen laatua.

Margariinien raaka-aineina käytetään myös kuumapuristettuja kasviöljyjä, jotka ovat heikompilaatuisia kuin mekaanisesti matalammissa lämpötiloissa puristetut kasviöljyt, kuten ekstraneitsytoliiviöljy.

Näiden syiden vuoksi pitäisin parhaana, että voi korvattaisiin mieluiten mahdollisimman laadukkailla rasvan lähteillä, joita ovat varsinkin ekstraneitsytoliiviöljy, pähkinät ja avokado. Tällainen on myös Välimeren ruokavalion mukaista – onhan sille ominaista runsas oliiviöljyn käyttö mutta vähäinen tyydyttyneen rasvan saanti.

Välimeren maissa leipäkin syödään oliiviöljyn kera.

Etelä-Euroopassa leipäkin nautitaan yleensä kastamalla leivänpala pieneen tilkkaan lautaselle kaadettua oliiviöljyä. Kun se onnistuu Etelä-Euroopan maissa, luulisin sen onnistuvan Suomessakin.

Jos kuitenkin olet mukavuudenhaluinen ja haluat pitää kiinni tottumuksestasi käyttää jotain rasiarasvaa, siinä tapauksessa suosittelen mahdollisimman laadukasta margariinia. Kaupan kylmäkaapista ei kannata valita kevytmargariineja, sillä niiden rasvan laatu on heikompi kuin vähintään 70 prosenttia rasvaa sisältävien margariinien.

Kannattaa huomata, että margariinit eivät sovellu paistamiseen, sillä niiden monityydyttymättömät rasvahapot eivät kestä sitä.

Suosittelen paistamiseenkin ekstraneitsytoliiviöljyä, joskin paistolämpötilat on tällöin syytä pitää maltillisina. Esimerkiksi 12-portaisella lieden asteikolla on hyvä pyrkiä paistamaan korkeintaan asteikon lukemalla 10. Sitä korkeampaa lämpötilaa voi käyttää hetkellisesti.

5. Ota käyttöön myös nämä keinot

Käytä valkosipulia

Valkosipuli alentaa hieman kolesterolia tutkimusnäytön mukaan. Vaikka hyödyt kolesterolin alentamisessa ovat aika vaatimattomat, sitä kannattaa kuitenkin käyttää, koska siitä on paljon muutakin hyötyä sydämelle.

Pellavansiemenet alentavat naisten korkeaa kolesterolia

Koostetutkimuksen mukaan pellavansiemenet alentavat naisilla korkealla olevaa kolesterolia (LDL-kolesterolia 3,4 mmol/l tai sen yli). Vaikutus on selvin vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla. Syystä tai toisesta pellavansiementen ei ole havaittu alentavan kolesterolia miehillä (Pan 2009).

Suosi suodatinkahvia espressopohjaisten kahvien sijaan

Kahvissa on niin sydämelle terveellisiä kuin epäterveellisiäkin ainesosia. Terveellisiä ovat kahvin polyfenolit, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina.

Epäterveellisiä ovat sen sijaan kahvin sisältämät rasvat, kahveoli ja kafestoli, jotka kohottavat LDL-kolesterolia. Niitä on paljon pannukahvissa mutta suodatinkahvissa rasvat jäävät lähes täysin suodattimeen. Espressotyyppisissäkin kahveissa on jonkin verran näitä rasvoja.

Pannukahvin kolesterolia kohottava vaikutus on selvä, ja on epäilty, että sen juominen saattoi osaltaan vaikuttaa sepelvaltimotaudin yleisyyteen Suomessa 1960- ja 70-luvuilla. Myös espressotyyppiset kahvit kohottavat kolesterolia hieman. On myös mielenkiintoista, että Italiassa espressotyyppisten kahvien juominen on yhdistetty suurempaan sepelvaltimotaudin riskin (Grioni 2015).

Kahvi on terveellisintä juoda suodatettuna.

Suosittelen kahvin juomista suodatettuna. Myös koostetutkimuksessa päädytään siihen, että kahvi tulisi juoda suodatettuna (Jee 2001).

Suodatettu kahvi on kohtuullisesti nautittuna selvästi sydämelle terveellinen juoma.

Herkuttele tummalla suklaalla

Kahvihetken yhteyteen sopii hyvin herkuttelu tummalla suklaalla. Tumma suklaa alentaa LDL-kolesterolia koostetutkimuksen mukaan keskimäärin 0,15 mmol/l (Tokede 2011).

Ei ole varmaa tietoa siitä, mikä olisi optimaalinen määrä tummaa suklaata päivässä. Noin 25-30 grammaa tummaa suklaata saattaisi olla sopiva määrä.

En suosittele kasvisterolimargariinin käyttöä

Useiden kolesterolia alentavien tutkimusten ruokavalioihin on kuulunut kasvisterolimargariinien käyttö. Näiden käytöllä saavutetaan noin 8,5 prosentin alennus LDL-kolesterolissa.

En kuitenkaan suosittele niiden käyttöä. Myöskään Saksassa ja Iso-Britanniassa ei suositella kasvisterolimargariinien käyttöä, eikä myöskään eurooppalainen sydänjärjestö suosittele niitä.

Kasvisteroli- ja -stanolimargariinit eivät paranna elimistön antioksidanttitilannetta, eivät vähennä oksidatiivista stressiä, eivät paranna endoteelin eli verisuonen sisäpinnan toimintaa eivätkä vähennä tulehdusta (De Jong 2008).

Kasvisterolien ja -stanolien huono puoli on myös se, että ne vähentävät karotenoidien, kuten porkkanan ja sisältämien alfakaroteenin ja beetakaroteenin, imeytymistä. Käyttäessäsi kasvimargariineja porkkanan sisältämät karotenoidit, jotka vaikuttavat elimistössä antioksidantteina, imeytyvät selvästi heikommin (Fardet 2017).

Ei myöskään ole olemassa tutkimusnäyttöä, joka osoittaisi kasvisterolien ja -stanolien vähentävän sydäntapahtumia, kuten sydäninfarkteja. Oletus, että niiden käyttö olisi hyödyllistä sydämelle, perustuu pelkästään niiden kolesterolia alentavaan vaikutukseen (Gylling 2014).

Tieteellisessä kirjallisuudessa suhtaudutaan kasvisterolimargariinien käyttöön epäillen. Esimerkiksi ranskalaistutkijoiden tieteellisessä artikkelissa kirjoitetaan:

”Olemassa olevien tietojen pohjalta ei voida vielä vahvistaa sitä, lisäävätkö kasvisterolit sydän- ja verisuonitautiriskiä, vaikkakin ne viittaavat sellaiseen riskiin eikä sitä voi jättää huomiotta.” (Vergès 2015)

Kasvisterolimargariinit saattavat siis olla kolesterolia alentavasta vaikutuksestaan huolimatta haitallisia sydänterveydelle. Niinpä kannatan mieluummin sellaisten rasvan lähteiden käyttöä, joiden käyttöä puoltaa vahvempi tieteellinen näyttö.

Erityisesti kannattaa suosia terveellisen rasvan lähteinä esimerkiksi ekstraneitsytoliiviöljyä ja pähkinöitä – niiden hyödystä on vahvaa näyttöä (Estruch 2018).

Entä punariisivalmisteet?

Punariisivalmisteet ovat kolesterolia alentavia luontaistuotteita, joiden on osoitettu alentavan kolesterolia. Ne sisältävät kuitenkin samoja vaikuttavia aineita kuin kolesterolilääkkeetkin, joten jos joku ajattelee, että punariisivalmisteita käyttämällä voi välttää statiinilääkkeiden haitat, se ei pidä paikkaansa.

Punariisivalmisteissa on epäilyttävää lisäksi se, että niissä on silloin tällöin havaittu myrkyllisiä epäpuhtauksia. Lisäksi on havaittu, että punariisituotteet sisältävät rajusti vaihtelevan määrän vaikuttavaa ainetta. Niiden annoksen vakiointia ei siis aina hallita.

Vaikka usein olenkin ravintolisien käytön kannalla, punariisituotteiden käyttöä en siis suosittele. Pidän statiinilääkkeidenkin käyttöä turvallisempana, jos ruokavalio ei auta riittävästi.

Bergamottiuute alentaa tehokkaasti kolesterolia.

Yhdysvaltalainen sydänlääkäri Stephen Sinatra, jota arvostan, suosittelee punariisin sijaan bergamottiuutteen käyttöä. Sen ainoa heikkous on, että tätä kirjoitettaessa sitä ei tietääkseni voi ostaa Suomesta.

Korkea kolesteroli ei ole ainoa sydäntautiriskiä kohottava asia

Korkeasta kolesterolista puhutaan usein niin kuin se olisi ainoa sydäntautiriskiä kohottava asia mutta niin ei tietenkään ole. Sydämelle ja verenkiertoelimistölle ovat haitallisia myös esimerkiksi korkea verenpaine, systeeminen tulehdus, korkeat verensokeri- ja insuliinitasot, oksidatiivinen stressi, korkea homokysteiini, liiallinen rauta sekä ravintoaineiden puutokset. Näitäkin asioita käsittelin Ravintoa sydämelle -kirjassani (WSOY 2007).

Yhteenveto

Kolesterolia hyvin alentava ruokavalio on erittäin kasvisvoittoinen. Siihen sisältyy kauraa tai ohraa tai molempia, soijaa ja papuja sekä pähkinöitä. Vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja syödään paljon. Ruokavalion rasvat ovat pääasiassa tyydyttymättömiä, ja niitä saadaan esimerkiksi ekstraneitsytoliiviöljystä, avokadosta ja pähkinöistä. Ruokavalion kolesterolia alentavaa vaikutusta voi vielä tehostaa esimerkiksi psylliumilla ja bergamottiuutteella.

Lue myös edellinen kirjoitukseni

Lue myös edellinen kirjoitukseni siitä, millaisilla keinoilla voit vähentää verisuoniplakin määrää.

Viitteitä:

Bazzano LA, et al. Non-soy legume consumption lowers cholesterol levels: a meta-analysis of randomized controlled trials. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2011 Feb;21(2):94-103.

De Jong A, et al. Effects of plant sterol and stanol ester consumption on lipid metabolism, antioxidant status and markers of oxidative stress, endothelial function and low-grade inflammation in patients on current statin treatment. Eur J Clin Nutr. 2008 Feb;62(2):263-73.

Del Gobbo LC, et al. Effects of tree nuts on blood lipids, apolipoproteins, and blood pressure: systematic review, meta-analysis, and dose-response of 61 controlled intervention trials. Am J Clin Nutr. 2015 Dec;102(6):1347-56.

Estruch R, et al. Primary Prevention of Cardiovascular Disease with a Mediterranean Diet Supplemented with Extra-Virgin Olive Oil or Nuts. N Engl J Med. 2018 Jun 21;378(25):e34.

Fardet A, et al. Influence of phytosterol and phytostanol food supplementation on plasma liposoluble vitamins and provitamin A carotenoid levels in humans: An updated review of the evidence. Crit Rev Food Sci Nutr. 2017 Jun 13;57(9):1906-1921.

Ference BA, et al. Low-density lipoproteins cause atherosclerotic cardiovascular disease. 1. Evidence from genetic, epidemiologic, and clinical studies. A consensus statement from the European Atherosclerosis Society Consensus Panel. Eur Heart J. 2017 Aug 21;38(32):2459-2472.

Godos J, et al. Coffee components and cardiovascular risk: beneficial and detrimental effects. Int J Food Sci Nutr. 2014 Dec;65(8):925-36.

Grioni S, et al. Espresso coffee consumption and risk of coronary heart disease in a large Italian cohort. PLoS One. 2015 May 6;10(5):e0126550.

Gylling H, et al. Plant sterols and plant stanols in the management of dyslipidaemia and prevention of cardiovascular disease. Atherosclerosis. 2014 Feb;232(2):346-60.

Harland JI. Food combinations for cholesterol lowering. Nutr Res Rev. 2012 Dec;25(2):249-66.

Ho HV, et al. The effect of oat β-glucan on LDL-cholesterol, non-HDL-cholesterol and apoB for CVD risk reduction: a systematic review and meta-analysis of randomised-controlled trials. Br J Nutr. 2016 Oct;116(8):1369-1382.

Huth PJ, Park KM. Influence of dairy product and milk fat consumption on cardiovascular disease risk: a review of the evidence. Adv Nutr. 2012 May 1;3(3):266-85.

Jee SH, et al. Coffee consumption and serum lipids: a meta-analysis of randomized controlled clinical trials. Am J Epidemiol. 2001 Feb 15;153(4):353-62.

Jovanovski E, et al. Effect of psyllium (Plantago ovata) fiber on LDL cholesterol and alternative lipid targets, non-HDL cholesterol and apolipoprotein B: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Am J Clin Nutr. 2018 Nov 1;108(5):922-932.

Khaw KT, et al. Plasma phospholipid fatty acid concentration and incident coronary heart disease in men and women: the EPIC-Norfolk prospective study. PLoS Med. 2012;9(7):e1001255.

Koskinen TT, et al. Intake of fermented and non-fermented dairy products and risk of incident CHD: the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study. Br J Nutr. 2018 Dec;120(11):1288-1297.

Köhler J, et al. Plant sterol enriched functional food and atherosclerosis. Br J Pharmacol. 2017 Jun;174(11):1281-1289.

Lee Y, et al. Effects of Dark Chocolate and Almonds on Cardiovascular Risk Factors in Overweight and Obese Individuals: A Randomized Controlled-Feeding Trial. J Am Heart Assoc. 2017 Nov 29;6(12).

Lockheart MS, et al. Dietary patterns, food groups and myocardial infarction: a case-control study. Br J Nutr. 2007 Aug;98(2):380-7.

Michaëlsson K, et al. Milk intake and risk of mortality and fractures in women and men: cohort studies. BMJ. 2014 Oct 28;349:g6015.

Mozes A. Could Too Much ‘Good’ HDL Cholesterol Be Bad for You? WebMD. Aug. 27, 2018.

Nilsen R, et al. Effect of a high intake of cheese on cholesterol and metabolic syndrome: results of a randomized trial. Food Nutr Res. 2015 Aug 19;59:27651.

de Oliveira Otto MC, et al. Dietary intake of saturated fat by food source and incident cardiovascular disease: the Multi-Ethnic Study of Atherosclerosis. Am J Clin Nutr. 2012 Aug;96(2):397-404.

Patterson E, et al. Association between dairy food consumption and risk of myocardial infarction in women differs by type of dairy food. J Nutr. 2013 Jan;143(1):74-9.

Ramsden CE, et al. n-6 fatty acid-specific and mixed polyunsaturate dietary interventions have different effects on CHD risk: a meta-analysis of randomised controlled trials. Br J Nutr. 2010 Dec;104(11):1586-600.

Santini A, Novellino E. Nutraceuticals in hypercholesterolaemia: an overview. Br J Pharmacol. 2017 Jun;174(11):1450-1463.

Sluik D, et al. Lifestyle factors and mortality risk in individuals with diabetes mellitus: are the associations different from those in individuals without diabetes? Diabetologia. 2014 Jan;57(1):63-72.

Vergès B, Fumeron F. Potential risks associated with increased plasma plant-sterol levels. Diabetes Metab. 2015 Feb;41(1):76-81.

Ilta-Sanomissa oli jokin aika sitten juttu ikääntyvien ravitsemuksesta. Juttu sai minut pohtimaan ikäihmisten ravitsemusta syvällisemmin. Niinpä päädyin kirjoittamaan aiheesta tämän kirjoituksen.

Italialainen kalakeitto, jossa myös simpukoita ja katkarapuja.

Olisi ihanteellista, jos olisi olemassa ruokavalio, jolla kyettäisiin ehkäisemään vanhenemiseen liitettyjä rappeutumissairauksia – muisti pysyisi hyvänä, sydän ei reistailisi, luusto ei olisi haurastunut, rintasyöpä ei uhkaisi, eikä silmänpohjan ikärappeuma heikentäisi näköä. Lisäksi olisi hienoa, jos ruokavalio auttaisi selviämään ylipäänsä pitkään terveenä ja toimintakykyisenä.

Hämmästyttävää on, että on olemassa ruokavalio, joka vähentää näiden kaikkien ikääntymiseen liittyvien rappeutumissairauksien riskiä:

• Yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavaliota hyvin noudattaneilla eläkeikäisillä ihmisillä oli 54 prosenttia pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin (Morris 2015).
• Ranskalaistutkijoiden mukaan Välimeren ruokavalio voi hidastaa aivojen ikääntymistä jopa 10 vuodella (Pelletier 2015).
• Tieteellisen katsausartikkelin mukaan Välimeren ruokavalion hyvä noudattaminen on yhteydessä pienempään sydänsairauksien riskiin myös iäkkäiden keskuudessa (Tyrovolas 2010).
• Laajassa ruotsalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavaliota hyvin noudattaneiden lonkkamurtumariski oli 22 prosenttia pienempi (Byberg 2016).
• 60-80-vuotiailla espanjalaisnaisilla, jotka noudattivat ekstraneitsytoliiviöljyllä täydennettyä Välimeren ruokavaliota, oli tutkimuksessa 62 prosenttia pienempi riski kuolla rintasyöpään verrattuna vertailuryhmään (Toledo 2015).
• Pitkässä seurantatutkimuksessa on havaittu, että Välimeren ruokavalion noudattaminen on yhteydessä 41 prosenttia pienempään silmänpohjan ikärappeuman riskiin (Merle 2018).
• Välimeren ruokavalion hyvä noudattaminen on yhteydessä masennusoireiden vähäisempään määrään yli 65-vuotiaiden keskuudessa (Skarupski 2013).
• Ranskalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavaliota hyvin noudattaneiden ikäihmisten riski alkaa kärsiä vanhuuteen liittyvästä hauraudesta oli tutkimusaikana 68 prosenttia pienempi (Rahi 2018).

Välimeren ruokavalio pidentää myös ikäihmisten elinikää

Suurehkossa italialaisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä kuolleisuuteen 65-vuotta täyttäneiden eteläitalialaisten keskuudessa. Heitä seurattiin noin kahdeksan vuoden ajan.

Tutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavaliota hyvin noudattaneiden ikäihmisten kuolleisuus oli 25 prosenttia pienempää verrattuna niihin tutkittaviin, jotka olivat noudattaneet tätä ruokavaliota heikosti. Tutkimustulos siis viittaa siihen, että Välimeren ruokavalio auttaa pidentämään ikäihmisten elämää (Bonaccio 2018).

Ekstraneitsytoliiviöljy sisältää runsaasti yksittäistyydyttymätöntä öljyhappoa ja lisäksi siinä on tulehdusta vähentäviä polyfenoleita.

Tutkijat vielä selvittivät, mitkä Välimeren ruokavalion tekijät olivat vahvimmin suojaavia. He havaitsivat, että runsas yksittäistyydyttymättömien rasvojen saanti suhteessa tyydyttymättömiin oli yksi tällainen tekijä. Toinen oli runsas kalan syönti.

Kolmas suojaava tekijä oli kohtuullinen alkoholinkäyttö. Siitä tutkijat toteavat sen vaikuttaneen suuresti siihen, että Välimeren ruokavalio suojasi tutkimuksessa kuolemalta.

Kun Välimeren maissa yksittäistyydyttymättömät rasvat saadaan yleensä pääasiassa oliiviöljystä, havainto näiden rasvahappojen suojaavuudesta puoltaa oliiviöljyn käyttöä. Lisäksi yksittäistyydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvojen saannin suhdetta parantaa se, että Etelä-Italiassa, jossa tutkittavat elivät, ei käytetä juuri lainkaan voita.

Kohtuullisen alkoholinkäytön suojaavuus merkitsee käytännössä sitä, että viinin juonti oli suojaava, elinikää pidentävä tekijä. Nautitaanhan alkoholi Italiassa yleensä viininä ja silloinkin pääasiassa aterian yhteydessä ilman humaltumistarkoitusta.

Myös koostetutkimus yhdistää Välimeren ruokavalion pienempään kuolleisuuteen

Saman tutkimuksessa yhteydessä tehtiin myös meta-analyysi eli koostetutkimus. Siihen yhdistettiin kuuden aiemman tutkimuksen tulokset sekä edellä selostamani tutkimuksen tulokset, jotka perustuivat eteläitalialaiseen väestöön. Koostetutkimus koostui siten kaikkiaan seitsemästä seurantatutkimuksesta, joissa tutkittavina oli kaikkiaan 11 738 iäkästä miestä ja naista.

Kaavakuva osoittaa, että mitä uskollisemmin Välimeren ruokavaliota noudatettiin, sitä vahvemmin se yhdistyi ikäihmisten pienempään kuolleisuuteen. Parhaiten Välimeren ruokavaliota noudattaneiden kuolleisuus oli tutkimuksissa noin 40 prosenttia pienempää verrattuna sitä heikoiten noudattaneisiin. Lähde: Bonaccio et al. 2018.

Koostetutkimuksessa tehtiin sama havainto kuin eteläitalialaisessa seurantatutkimuksessa: mitä paremmin Välimeren ruokavaliota noudatettiin, sitä pienempään kuolleisuuteen sen noudattaminen yhdistyi (Bonaccio 2018).

Tulokset tukevat vahvasti sitä, että ikäihmisten kannattaa alkaa noudattaa Välimeren-tyyppistä ruokavaliota elinikänsä pidentämiseksi.

Tällainen on perinteinen Välimeren ruokavalio

Jotta Välimeren ruokavalio ei jäisi pelkäksi abstraktioksi, kertaan vielä, millainen se on.

Välimeren ruokavalio koostuu tietyistä vakiintuneista osatekijöistä. Näitä ovat:

• Runsas vihannesten syönti
• Runsas hedelmien syönti
• Palkokasvien käyttö useita kertoja viikossa
• Pähkinöiden syönti lähes päivittäin
• Runsas viljatuotteiden käyttö, perinteisesti pääasiassa täysjyväviljana
• Kalaa 2–3 kertaa viikossa
• 1–2 annosta maitotuotteita päivässä, pääasiassa jogurttina ja juustoina
• Punaista lihaa vain harvoin, noin kerran viikossa
• Oliiviöljyn käyttö ruokaöljynä, mieluiten ekstraneitsytoliiviöljynä
• Alkoholia kohtuullisesti, mieluiten punaviininä aterian kanssa

Joskus luetteloon on lisätty myös 1–4 kananmunan syönti viikossa. Perinteisesti Välimeren maissa, erityisesti Kreetalla, ruoanlaitossa on myös käytetty runsaasti villivihanneksia sekä yrttimausteita, joita on kerätty ympäröivästä luonnosta. Makeutusaineena on tarvittaessa käytetty vähän hunajaa.

Perinteistä Välimeren ruokavaliota luonnehtii siis runsas kasvikunnan raaka-aineiden käyttö. Vihanneksia, hedelmiä, papuja ja viljaa syödään paljon. Samalla kaikki Välimeren ruokavalion osatekijät muodostavat kokonaisuuden, jossa jokainen osa selittää sen terveellisyyttä.

Hiilihydraattien saantia ei Välimeren ruokavaliossa ole perinteisesti pyritty rajoittamaan. Makroravintoaineiden eli proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien suhde toisiinsa on muotoutunut luonnollisesti syötyjen ruokien mukaan. Perinteisessä kreetalaisessa ruokavaliossa proteiinista on saatu noin 13 prosenttia energiasta, rasvasta noin 40 prosenttia ja hiilihydraateista noin 47 prosenttia. Muissa Välimeren maissa rasvaa käytetään vähemmän.

Muita ravitsemusneuvoja ikääntyville

Juo vihreää teetä päivittäin

Japanilaiset elävät pitkäikäisiksi, ja sitä pidetään pitkälti heidän terveellisen, runsaasti kalaa, vihanneksia ja soijaa sen eri muodoissaan sisältävän ruokavalion ansiona. Erityisesti on tutkittu okinawalaisia, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat tunnettuja siitä, että siellä useammat elivät 100-vuotiaiksi kuin missään muualla maailmassa.

Japanilaisilta voi omaksua ainakin sen tavan, että juo vihreää teetä päivittäin.

Vihreän teen juominen tukee pitkäikäisyyttä.

Japanilaisessa seurantatutkimuksessa, johon osallistuneet olivat 65-84-vuotiaita, havaittiin vihreän teen yhdistyvän hämmästyttävän paljon pienempään kuolleisuuteen. Eniten eli vähintään 7 kupillista vihreää teetä päivittäin juoneiden kuolleisuus oli kuuden vuoden seuranta-aikana peräti 58 prosenttia pienempää verrattuna niihin tutkittaviin, jotka eivät vihreää teetä juuri juoneet (Suzuki 2009).

Tutkimuksen tulokset oli vakioitu mutta niissä saattaa olla silti jäljellä sitä vaikutusta, että vihreää teetä juoneet olivat esimerkiksi syöneet terveellisemmin kuin vähemmän vihreää teetä juoneet. Pidän silti erittäin todennäköisenä, että kun vihreän teen juomisen käänteinen yhteys on noinkin voimakas, sillä on aidosti kuolleisuutta vähentävää vaikutusta. Se toisin sanoen auttaa pidentämään elinikää.

Vihreän teen hyötyjä pidetään ennen kaikkea sen ansiona, että sen sisältämillä flavonoideilla on antioksidanttivaikutusta. Teen flavonoidien on osoitettu vähentävän LDL-kolesterolin hapettumista, jota pidetään merkittävänä varhaisen vaiheen ateroskleroosissa (Suzuki-Sugihara 2016).

Vihreän teen juomisen määrää miettiessä kannattaa ottaa huomioon se, että japanilaiset vihreän teen kupilliset ovat yleensä aika pieniä eivätkä mitään valtavia mukeja. Perinteiseen japanilaiseen teekuppiin mahtuu tavallisesti runsas desilitra teetä.

Suosittelen vihreän teen juomista Välimeren ruokavalion lisänä. Hyötyä on jo 1-3 kupillisen juomisesta päivittäin.

Syö marjoja

Marjat ovat pohjoismaisen ruokavalion elementti, jolla kannattaa ilman muuta täydentää Välimeren ruokavaliota.

Norjalaisessa tutkimuksessa, johon osallistuneet olivat iäkkäitä miehiä, havaittiin runsaasti hedelmiä ja marjoja syöneiden miesten kaulavaltimon sisäseinämän olevan vähemmän paksuuntunut kuin niiden tutkittavien, jotka olivat syöneet niitä vain niukasti. Tutkijat arvelivat tuloksen pohjalta, että hedelmät ja marjat voivat vähentää aivohalvauksen riskiä (Ellingsen 2008).

65 vuoden iässä kannattaa alkaa lisätä proteiinin saantia

Suomalaisessa keskustelussa on korostunut se, että ikäihmisten kannattaisi kasvattaa proteiinin saantiaan varsinkin ylläpitääkseen lihasmassaansa. Näin onkin. Yli 65-vuotiailla runsas proteiinin saanti ruokavaliosta on yhteydessä pienempään kuolleisuuteen.

Seurantatutkimuksessa, jossa tutkittavia seurattiin 18 vuoden ajan, runsaasti proteiinia ruokavaliosta saaneiden kuolleisuus oli 28 prosenttia pienempää kuin niiden tutkittavien, jotka olivat saaneet proteiinia vähän (Levine 2014).

Proteiinia ei kannata kuitenkaan lisätä ennen 65 vuoden ikää, sillä sitä nuoremmilla runsasproteiinisuus yhdistyy suurempaan kuolleisuuteen.

Viitteet:

Bonaccio M, et al. Mediterranean diet and mortality in the elderly: a prospective cohort study and a meta-analysis. Br J Nutr. 2018 Oct;120(8):841-854.

Byberg L, et al. Mediterranean Diet and Hip Fracture in Swedish Men and Women. J Bone Miner Res. 2016 Dec;31(12):2098-2105.

Dinu M, et al. Mediterranean diet and multiple health outcomes: an umbrella review of meta-analyses of observational studies and randomised trials. Eur J Clin Nutr. 2018 Jan;72(1):30-43.

Ellingsen I, et al. Consumption of fruit and berries is inversely associated with carotid atherosclerosis in elderly men. Br J Nutr. 2008 Mar;99(3):674-81.

Kurotani K, et al. Quality of diet and mortality among Japanese men and women: Japan Public Health Center based prospective study. BMJ. 2016 Mar 22;352:i1209.

Levine ME, et al. Low protein intake is associated with a major reduction in IGF-1, cancer, and overall mortality in the 65 and younger but not older population. Cell Metab. 2014 Mar 4;19(3):407-17.

McEvoy CT, et al. Neuroprotective Diets Are Associated with Better Cognitive Function: The Health and Retirement Study. J Am Geriatr Soc. 2017 Aug;65(8):1857-1862.

Merle BMJ, et al. Mediterranean Diet and Incidence of Advanced Age-Related Macular Degeneration: The EYE-RISK Consortium. Ophthalmology. 2019 Mar;126(3):381-390.

Morris MC, et al. MIND diet associated with reduced incidence of Alzheimer’s disease. Alzheimers Dement. 2015 Sep;11(9):1007-14.

Pelletier A, et al. Mediterranean diet and preserved brain structural connectivity in older subjects. Alzheimers Dement. 2015 Sep;11(9):1023-31.

Rahi B, et al. High adherence to a Mediterranean diet and lower risk of frailty among French older adults community-dwellers: Results from the Three-City-Bordeaux Study. Clin Nutr. 2018 Aug;37(4):1293-1298.

Skarupski KA, et al. Mediterranean diet and depressive symptoms among older adults over time. J Nutr Health Aging. 2013;17(5):441-5.

Suzuki E, et al. Green tea consumption and mortality among Japanese elderly people: the prospective Shizuoka elderly cohort. Ann Epidemiol. 2009 Oct;19(10):732-9.

Suzuki-Sugihara N, et al. Green tea catechins prevent low-density lipoprotein oxidation via their accumulation in low-density lipoprotein particles in humans. Nutr Res. 2016 Jan;36(1):16-23.

Toledo E, et al. Mediterranean Diet and Invasive Breast Cancer Risk Among Women at High Cardiovascular Risk in the PREDIMED Trial: A Randomized Clinical Trial. JAMA Intern Med. 2015 Nov;175(11):1752-1760.

Tyrovolas S, Panagiotakos DB. The role of Mediterranean type of diet on the development of cancer and cardiovascular disease, in the elderly: a systematic review. Maturitas. 2010 Feb;65(2):122-30.

Olen työssäni huomannut, että ihmisillä on monesti tarpeettoman rajoittavia uskomuksia ruoasta. Harmillisesti terveellisiä ruokia jätetään välillä syömättä niihin liittyvien epäilysten vuoksi.

Tässä kirjoituksessa kerron, mihin paikkansapitämättömiin uskomuksiin ja pelkoihin olen törmännyt. Yritän hälventää ihmisten turhia ruokaennakkoluuloja.

Uskomus 1: Ekstraneitsytoliiviöljy ei sovellu paistamiseen

On sitkeä uskomus, että ekstraneitsytoliiviöljy ei soveltuisi paistamiseen, koska se kestäisi huonosti paistolämpötiloja. Tämän uskomuksen lievempi muoto on, että ajatellaan olevan tuhlausta käyttää ekstraneitsytoliiviöljyä myös paistamiseen.

Ekstraneitsytoliiviöljy sopii myös paistamiseen.

Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin suosituimpien ruokaöljyjen paistonkestävyyttä. Tutkimuksessa verrattiin kaikkiaan kymmentä suosittua ruokaöljyä toisiinsa. Tutkimuksen tulos oli se, että ekstraneitsytoliiviöljy kesti paistamista vertailun öljyistä parhaiten – jopa paremmin kuin tavallinen oliiviöljy ja kookosöljy (Guillaume 2018).

Ekstraneitsytoliiviöljy sisältää runsaasti polyfenoleita, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen. Ekstraneitsytoliiviöljyllä paistettaessa näitä polyfenoleita siirtyy ruokaan, joten ruoan antioksidanttipitoisuus kasvaa (Ramírez-Anaya 2015).

Ekstraneitsytoliiviöljy siis kestää hyvin paistamista mutta suosittelen silti käyttämään maltillisia paistolämpötiloja. Esimerkiksi 12-portaisella hellan asteikolla korkeintaan 10 on hyvä lämpötila. Sitä korkeampaa lämpötilaa voi käyttää hyvin hetkellisesti.

Uskomus 2: Pavut ovat epäterveellisiä, koska niissä on lektiinejä

Paleoliittista ruokavaliota kannattavat kehottavat välttämään papuja, koska niissä on fytiinihappoa ja lektiinejä.

Fytiinihapon huono puoli on, että sitoo mineraaleja heikentäen niiden imeytymistä. Tätä huonoa vaikutusta vähentää kuitenkin huomattavasti se, että pavut liotetaan, jolloin fytiinihapon määrä vähene vain noin kuudesosaan liottamattomien papujen määrästä. Lisäksi on niin, että fytiinihappo ei ole ainoastaan haitallista vaan sillä katsotaan olevan esimerkiksi syövän vastaista vaikutusta (Irshad 2017).

Toinen syy, miksi paleoruokavaliota kannattavat pitävät papuja epäterveellisinä, on lektiinit. Onkin totta, että liiallisesti saatuina lektiinit ovat myrkyllisiä. Yön yli liotus ja riittävän pitkä keittoaika kuitenkin inaktivoivat ne – ja niinhän pavut tuleekin käsitellä (Pönkä 1999).

Tieteellisen katsausartikkelin mukaan olemassa olevat tiedot eivät tue oletusta, että näin valmistetuilla pavuilla olisi kielteisiä terveysvaikutuksia (van Buul 2014).

Pavut ovat olennainen osa Välimeren ruokavaliota.

Väestötutkimukset päinvastoin osoittavat, että palkokasvit ovat terveellistä ravintoa. Niiden syöminen on esimerkiksi yhdistetty pitkäikäisyyteen maailman eri puolilla (Darmadi-Blackberry 2004).

Papuja kannattaa syödä myös siksi, että niiden viljely kuormittaa ympäristöä hyvin vähän verrattuna lihantuotantoon (Westhoek 2014).

Uskomus 3: Soijaa ei kannata syödä, koska siinä on goitrogeeneja ja kasviestrogeeneja

Soijaa koskevia uskomuksia ja vinoutuneita tietoja on liikkeellä paljon, joista tässä käsittelen joitakin.

Yleisen, luultavasti lähinnä Yhdysvalloista lähtöisin olevan uskomuksen mukaan soijaa ei pitäisi syödä, koska siinä on goitrogeeneja, jotka aiheuttavat kilpirauhasongelmia. Tässä uskomuksessa on totta toinen puoli.

Soijan ja muiden goitrogeeneja sisältävien kasvien runsas syöminen voi aiheuttaa kilpirauhasongelmia, jos samanaikaisesti saadaan liian vähän jodia. Avaimena on siis riittävästä jodin saannista huolehtinen. Yksi parhaista keinoista siihen on se, että käytetään säännöllisesti jodioitua ruokasuolaa, mieluiten jodioitua mineraalisuolaa.

Toinen ryhmä soijaa koskevia epäluuloja koskee sen sisältämiä kasviestrogeeneja. Näiden epäluulojen mukaan soijalla olisi kasviestrogeeniensa vuoksi feminisoivia vaikutuksia miehiin ja ne olisivat myös riski naisille, jotka sairastavat rintasyöpää.

Kumpikaan näistä epäluuloista ei näytä olevan aiheellinen. Viiteentoista lumekontrolloituun tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan soijaproteiinilla tai isoflavoneilla ei ole vaikutusta miesten hormonitasoihin, bioaktiivinen testosteroni mukaan lukien (Hamilton-Reeves 2010).

Mitä taas tulee soijaan ja rintasyöpään, niin soijan syönnistä on aiemmista epäilyksistä huolimatta hyötyä rintasyöpää sairastaville naisille. Korealaisessa koostetutkimuksessa havaittiin, että soijan runsas syönti rintasyöpädiagnoosin jälkeen yhdistyi 15 prosenttia pienempään kuolleisuuteen ja 21 prosenttia pienempään rintasyövän uusiutumisen riskiin (Chi 2013).

Monissa soijakriittisissä amerikkalaisissa kirjoituksissa toistuu väite, että vain fermentoitu soija olisi sellaista, jota kannattaa syödä. Samoissa kirjoituksissa fermentoidun soijan muotona luetellaan tofu, mikä on virheellistä. Aasiassakaan syöty tofu ei nimittäin lähtökohtaisesti ole fermentoitua. Tofua silti voi syödä turvallisin mielin, vaikka se ei olekaan fermentoitua.

Luomutofua myydään useimmissa marketeissa.

Soijaan liittyy myös se yleinen ennakkoluulo, että kaupoista saisi vain geenimanipuloitua soijaa. Suomalaissa marketeissa on kuitenkin myynnissä paljon luomusoijatuotteita. Esimerkiksi Jalotofu-brändin runsaasti proteiinia sisältävää tofua on myynnissä useimmissa, ellei kaikissa, marketeissa. Niiden luomulaatuisuus on selvästi merkitty tuotteisiin.

Tofu on noin 2 000 vuotta sitten Kiinassa kehitetty soijavalmiste, ja Japanissakin sitä on syöty 700-luvulta alkaen.

Nykyisin tofua syödään runsaasti varsinkin Okinawalla. Japaniin kuuluva saari on tunnettu siitä, että siellä on poikkeuksellisen paljon 100-vuotiaita. Heidän ruokavaliotaan tutkittaessa on havaittu, että siihen sisältyy muun muassa paljon soijaa – enemmän kuin Japanin pääsaarilla syödään (Willcox 2009).

Fermentoituja soijan muotoja ovat esimerkiksi natto, tempe ja miso – nekin kaikki terveellisiä.

Uskomus 4: Vain luomuhedelmien syöminen on terveellistä

Kirjoituksiani seuranneet tietävät, että suosittelen luomun syömistä, jos siihen vain on varaa. Jo arkijärki sanoo, että on mielekästä välttää torjunta-aineiden saantia. Myös tutkimusnäyttö viittaa siihen, että luomu on terveellisempää (Mie 2017).

Silti on niin, että tavanomaisesti viljeltyjen ruokien torjunta-aineita pelätään välillä liikaakin. Olen kuullut joidenkin naisten arvelevan, että hedelmät ovat terveellisiä vain, jos ne ovat luomua. Varsinkin sitrushedelmiin suhtaudutaan usein hyvin epäillen. Näitä epäilyksiä ei tue se, että lukuisissa tutkimuksissa on havaittu hedelmien syönnin yhdistyvän terveyshyötyihin, ja näissä tutkimuksissa on yleensä syöty pääasiassa tavanomaisesti viljeltyjä hedelmiä (Hu 2014).

On myös niin, että ulkomaista luomua epäillään mielestäni liikaa. Eurooppalainen luomuvalvonta on hyvällä tasolla. Siten esimerkiksi siihen voi yleensä luottaa, että vaikkapa italialainen luomu todella on luomua.

Sen sijaan kiinalaisen luomun laatuun ei voi välttämättä luottaa, sillä maaperä ja ilma voivat olla siellä saastuneita, vaikka ruoka olisikin viljelty luomumenetelmin. Esimerkiksi vihreää teetä analysoitaessa on  havaittu, että kiinalainen luomulaatuinen vihreä tee ei ole puhtaampaa raskasmetalleista kuin tavanomaisesti viljelty.

Uskomus 5: Välimeren ruokavalio kuvaa alueen maiden nykyistä syömistä

On yleinen luulo, että Välimeren ruokavalion tarkoituksena on kuvata alueen maiden nykyistä syömistä. Näin ei missään nimessä ole. Välimeren ruokavalio on ravitsemustieteellinen uudelleenkonstruktio, joka perustuu siihen, miten Välimeren maissa ja varsinkin Kreetalla ja Etelä-Italiassa syötiin noin vuonna 1960:

“Puhuttaessa tieteellisessä kirjallisuudessa ‘perinteisestä’ Välimeren ruokavaliosta useimmilla tutkijoilla on taipumus viitata sillä kasvisvoittoiseen ruokavalioon, joka oli yleinen oliivia kasvavilla Välimeren alueilla 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Kreetan saarella Kreikassa ja Etelä-Italian maaseutukylissä, kuten Nicoterassa, jotka olivat osa kuuluisaa Seitsemän maan tutkimusta.” (Radd-Vagenas 2017)

Välimeren ruokavaliosta puhuttaessa tutkijoiden ja ravintoasiantuntijoiden toiveena on, että ihmiset yhä nykyisinkin söisivät pääpiirteissään niin kuin Kreetalla ja Etelä-Italiassa syötiin noin vuonna 1960. Peruste tälle on se, että lukemattomat tutkimukset osoittavat tämän ruokavalion noudattamisen olevan hyödyksi pyrittäessä ehkäisemään kroonisia rappeutumissairauksia ja ennenaikaista kuolleisuutta (Dinu 2018).

Välimeren ruokavalion noudattamisen hyödyt on havaittu myös monissa alueen ulkopuolisissa maissa, joten nimestään huolimatta ruokavalion hyödyt eivät ole paikkaan sidottuja, vaikka moni niin saattaa kuvitella.

Uskomus 6: Jos noudattaisin Välimeren ruokavaliota, en voisi syödä suomalaista ruokaa

Suomalainen ruoka on tunnetusti puhdasta eli torjunta-ainejäämiä on vähän. Välimeren ruokavaliota voi pitkälti noudattaa Suomessa niin, että syödään kotimaista ruokaa. Se on kannatettavaakin, sillä puhtauden lisäksi suomalaisen ruoan syöminen vähentää ruoan rahtia ja tukee maanviljelyn ja elintarviketeollisuuden säilymistä Suomessa. Se tukee myös suomalaista työllisyyttä ja huoltovarmuutta.

On kuitenkin joitain Välimeren ruokavalioon olennaisesti kuuluvia ruokia, kuten ekstraneitsytoliiviöljy ja pähkinät, joita ei voi tuottaa Suomessa. Niitä kannattaa syödä hyvien terveysvaikutusten takia, vaikka ne eivät olekaan täällä tuotettuja. Esimerkiksi rypsiöljy ei terveellisyydessä vedä vertoja ekstraneitsytoliiviöljylle (Hoffman 2014).

Uskomus 7: Kotimaisuus on tärkeintä, jos halutaan syödä ympäristöä säästäen

Monet kuluttajat yliarvioivat ruoan kotimaisuuden tärkeyttä ilmastopäästöjen hillinnässä. He ajattelevat, että on ympäristöä hyvin kuormittavaa tuoda ruokaa muualta Euroopasta. Todellisuudessa ruoantuotannon ympäristövaikutuksista noin 83 prosenttia syntyy jo alkutuotannossa, rahdin osuus on noin 7 prosenttia ja loppukuljetuksen osuus on noin 4 prosenttia. Loppu 5 prosenttia muodostuu tukun ja vähittäiskaupan päästöistä (Weber 2008).

Kuljetuksen osuus ruoantuotannon ilmastovaikutuksista on pieni.

Haluttaessa vähentää syömisen ilmastovaikutuksia on olennaisinta vähentää lihan, lihajalosteiden ja maitotuotteiden syömisen määrää. Niiden kulutuksen vähentyessä myös terveys kiittää (Springman 2018).

Viitteet:

van Buul VJ, et al. Health effects of wheat lectins: A review. J Cereal Sci. 2017;59(2):112-7.

Chi F, et al.Post-diagnosis soy food intake and breast cancer survival: a meta-analysis of cohort studies. Asian Pac J Cancer Prev. 2013;14(4):2407-12.

Darmadi-Blackberry I, et al. Legumes: the most important dietary predictor of survival in older people of different ethnicities. Asia Pac J Clin Nutr. 2004;13(2):217-20.

Dinu M, et al. Mediterranean diet and multiple health outcomes: an umbrella review of meta-analyses of observational studies and randomised trials. Eur J Clin Nutr. 2018 Jan;72(1):30-43.

Foyer CH, et al. Neglecting legumes has compromised human health and sustainable food production. Nat Plants. 2016 Aug 2;2:16112.

Guillaume C, et al. Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating. Acta Scientific Nutritional Health. 2018;2(6):2-11.

Hamilton-Reeves JM, et al. Clinical studies show no effects of soy protein or isoflavones on reproductive hormones in men: results of a meta-analysis. Fertil Steril. 2010 Aug;94(3):997-1007.

Hoffman R, Gerber M. Can rapeseed oil replace olive oil as part of a Mediterranean-style diet? Br J Nutr. 2014 Dec 14;112(11):1882-95.

Hu D, et al. Fruits and vegetables consumption and risk of stroke: a meta-analysis of prospective cohort studies. Stroke. 2014 Jun;45(6):1613-9.

Messina M, Redmond G. Effects of soy protein and soybean isoflavones on thyroid function in healthy adults and hypothyroid patients: a review of the relevant literature. Thyroid. 2006 Mar;16(3):249-58.

Mie A, et al. Human health implications of organic food and organic agriculture: a comprehensive review. Environ Health. 2017 Oct 27;16(1):111.

Pönkä A, et al. Papujen aiheuttamat lektiinimyrkytykset. Lääkärilehti. 1999;16:2101-03.

Radd-Vagenas S, et al. Evolution of Mediterranean diets and cuisine: concepts and definitions. Asia Pac J Clin Nutr. 2017;26(5):749-763.

Ramírez-Anaya Jdel P, et al. Phenols and the antioxidant capacity of Mediterranean vegetables prepared with extra virgin olive oil using different domestic cooking techniques. Food Chem. 2015 Dec 1;188:430-8.

Springmann M, et al. Health and nutritional aspects of sustainable diet strategies and their association with environmental impacts: a global modelling analysis with country-level detail. Lancet Planet Health. 2018 Oct;2(10):e451-e461.

Srikanth S, Chen Z, et al. Plant Protease Inhibitors in Therapeutics-Focus on Cancer Therapy. Front Pharmacol. 2016 Dec 8;7:470.

Weber CL, Matthews HS. Food-miles and the relative climate impacts of food choices in the United States. Environ Sci Technol. 2008 May 15;42(10):3508-13.

Westhoek H, et al. Food choices, health and environment: Effects of cutting Europe’s meat and dairy intake. Global Environmental Change. 2014;26(1):196–205.

Willcox DC, et al. The Okinawan diet: health implications of a low-calorie, nutrient-dense, antioxidant-rich dietary pattern low in glycemic load. J Am Coll Nutr. 2009 Aug;28 Suppl:500S-516S.

Suomalaisista ylipainoisia on yli puolet ja joka viides on lihava (painoindeksi vähintään 30). Ylipaino siis koskettaa monia, ja moni haluaisi myös löytää keinoja laihduttamiseen ja painonhallintaan.

Laihduttamiseen useimpia motivoivat ehkä eniten ulkonäkösyyt. Pidetäänhän kulttuurissamme hoikkuutta tai ainakin normaalipainoisuutta tavoiteltavana. Sen lisäksi painon pudottamiseen ja painonhallintaan on monia hyviä terveydellisiä syitä.

Tofu, parsakaali ja paprika ovat joitakin parempaan painonhallintaan yhdistettyjä ruokia (Bertoia 2015).

Painon pudottaminen vähentää esimerkiksi tuntuvasti tyypin 2 diabeteksen riskiä, alentaa sydäntaudin riskitekijöitä, pienentää rintasyövän riskiä sekä vähentää niveliin kohdistuvaa rasitusta. Lisäksi tuntuu helpottavalta, kun onnistuneen laihduttamisen jälkeen jaksaa taas liikkua ja harrastaa paremmin.

Jos ylipainoa on, painon pudottamiseen on siis monia hyviä syitä.

Perustaksi terveellinen ruokavalio

Painonhallinnan lähtökohdaksi kannattaa ottaa terveellinen ruokavalio. Se merkitsee käytännössä sitä, että ruoka kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälle kotona terveellisistä perusraaka-aineista. Niitä ovat esimerkiksi tuoreet vihannekset ja hedelmät, täysjyvävilja, käsittelemättömät pähkinät, kala, tofu, pavut ja jogurtti.

Kaupan hyllylle kannattaa sen sijaan jättää valmisruoat ja niin sanotut mukavuusruoat, kuten pakastepitsat, makkarat, valmiit laatikot, perunalastut, virvoitusjuomat, makeutetut rahkat ja karkit. On erittäin vaikeaa onnistua laihduttamisessa, jos ruokavalio on epäterveellinen.

Omaksu säännöllinen ateriarytmi

Painonhallinnan ydinasioita on omaksua säännöllinen ateriarytmi. Se tarkoittaa sitä, että syödään kunnon aamiainen, lounas ja päivällinen mahdollisimman säännöllisiin aikoihin.

Kunnon ateriat edellyttävät myös jonkin verran suunnittelua. Esimerkiksi jääkaapissa ja ruokakaapissa tulee olla ruokaa aterioiden valmistamista varten. Jos terveellisiä aineksia ei löydy kotoa, niiden sijaan tulee helposti syödyksi jotain epäterveellistä ja lihottavaa. On siis aina parempi laittaa kunnon ruokaa.

Jos tuntuu siltä, että aterioiden välillä tarvitsee välipalan, selkeän ja terveellisen välipalan syöminen on sallittua. Esimerkiksi kourallinen pähkinöitä tai yksi omena ovat hyviä välipaloja. Sen sijaan itselleen ei pidä sallia jatkuvaa aterioiden välillä tapahtuvaa puputtamista tai jääkaapilla käymistä aina, kun tekee mieli syödä jotain.

Hiljaa hyvä tulee

Television viihteelliset Suurin pudottaja -laihdutusohjelmat luovat helposti mielikuvan, että olisi tavoiteltavaa laihtua nopeasti ja paljon. Yleensä kestävämpään laihdutustulokseen päästään kuitenkin maltillisella laihdutusvauhdilla. Maltillisen laihduttamisen hyötynä on sekin, että silloin lihasmassaa menetetään vähemmän kuin laihduttamalla nopeasti ja rajusti.

Syö runsaasti vihanneksia ja hedelmiä

Painonhallintaruokavalio kannattaa rakentaa niin, että se sisältää runsaasti vihanneksia ja hedelmiä, marjat mukaan lukien. Ne auttavat painonhallinnassa ja laihduttamisessa sen ansiosta, että niissä on runsaasti massaa niiden sisältämään energiamäärään nähden.

Mustikat ja mansikat auttavat painonhallinnassa.

Yksittäisistä vihanneksista ja hedelmistä pienempään painonnousuun on yhdistetty varsinkin mustikoiden ja mansikoiden, omenoiden, kukkakaalin, kesäkurpitsan, paprikan ja lehtivihannesten (esim. lehtisalaatti ja pinaatti) syöminen (Bertoia 2015, Bertoia 2016)

Lisäksi on niin, että vihannekset, hedelmät ja marjat ovat tärkeitä myös terveellisyytensä vuoksi. Niissä on runsaasti verenpaineen kohoamista hillitsevää kaliumia sekä antioksidantteina toimivia karotenoideja ja polyfenoleita. Vihreissä vihanneksissa on lisäksi luuston terveydelle tärkeää K-vitamiinia.

Karsi ruosta huonot höttöhiilarit

Laihduttamisen ja terveydenkin vuoksi ruokavaliosta kannattaa karsia mahdollisimman pitkälle niin sanotut höttöhiilarit. Höttöhiilareita ovat esimerkiksi valkoinen leipä, valkoinen riisi, peruna, pulla, leivonnaiset ja sokeroidut juomat. Nämä ovat ravintoköyhiä ruokia, jotka kohottavat verensokeri- ja insuliinitasoja liian nopeasti.

Onko hiilihydraattien vähentäminen järkevää?

Vähähiilihydraattiset ruokavaliot, joissa vähennetään hiilihydraattien kokonaismäärää sekä lisätään varsinkin rasvan suhteellista osuutta ruokavaliossa, ovat olleet suosittuja laihdutusruokavalioita. Ne ovat yksi mahdollisuus muiden joukossa. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan osoita, että ne olisivat pitkään noudatettuina ylivertaisia vaan muutaman vuoden seurannassa laihdutustulos vähähiilihydraattisella ruokavaliolla on samaa luokkaa kuin Välimeren ruokavaliolla (Shai 2008).

Maltillinen hiilihydraattien vähentäminen on kuitenkin järkevää siksi, että monilla ylipainoisilla on sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Hiilihydraattien maltillinen vähentäminen, varsinkin edellä mainittujen huonojen hiilihydraattien karsiminen, auttaa tasaamaan verensokeritasoa ja parantaa insuliiniherkkyyttä.

Suosi kasviöljyjä ja kasvikunnan proteiinia

Jos hiilihydraatteja vähennetään laihduttamis- tai painonhallintatarkoituksessa, on suositeltavaa suosia pääasiassa juoksevia, kylmäpuristettuja kasviöljyjä ja kasvikunnan proteiineja eikä eläinrasvaa ja eläinproteiinia.

Siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen liittyy painonhallintaan ja toinen pitkäaikaiseen terveellisyyteen.

Pitkittäistutkimuksissa, joissa tutkittavia on seurattu useiden vuosien ajan, on havaittu, että eläinkunnan proteiinin runsas nauttiminen yhdistyy vahvasti lihavuuden riskiin. Sen sijaan runsaasti kasvikunnan proteiinia nauttivien lihavuuden riski on pienempi.

Myös on havaittu, että kasvikunnan lähteistä rasvoja saavien painonnousu on vähäisempää kuin eläinrasvoja suosivien (Liu 2018).

Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että ruokavalion painottuminen kasvikunnan tuotteisiin on pitkäaikaisen terveellisyyden kannalta hyväksi. Kun hiilihydraatteja vähennetään kasvisrasvoja ja kasvikunnan proteiinia suosien, se pienentää kuolleisuutta (Halton 2006).

Käytännössä nämä tiedot merkitsevät sitä, että painonhallinnan kannalta kannattaa suosia mieluummin esimerkiksi papuja, tofua ja ekstraneitsytoliiviöljyä kuin lihaa tai voita.

Syö myös pähkinöitä

Aiemmin pähkinöiden syömisen pelättiin lihottavan siitä syystä, että ne sisältävät runsaasti rasvaa. Huolimatta rasvaisuudestaan niitä syövien painon on seurantatutkimuksissa havaittu nousevan vähemmän kuin niitä välttävien. Syynä on luultavasti se, että energiapitoisuudestaan huolimatta pähkinät pitävät hyvin nälkää. Lisäksi on havaittu, että kaikki pähkinöiden sisältämä laskennallinen energia ei imeydy. Pähkinöissä ei toisin sanoen ole niin paljon energiaa kuin ravintoainetaulukot väittävät.

Syö jogurttia – varsinkin maustamatonta

Jogurtti on ruoka-aineita, jotka on yhdistetty parempaan painonhallintaan. Syynä on mahdollisesti se, että jogurtissa on maitohappobakteereita, jotka ylläpitävät suolistossa suotuisaa bakteerikantaa. Jogurtteja kaupassa valitessa kannattaa suosia sokerittomia tai vähäsokerisia tuotteita.

Pidä huolta kuidun saannista

Runsas kuidun saanti ruokavaliosta on seurantatutkimuksissa ollut käänteisessä yhteydessä lihavuuden ja metabolisen oireyhtymän riskiin. Kuitua saat edellä mainituista vihanneksista, hedelmistä, täysjyväviljasta sekä pavuista ja pähkinöistä.

Syö aamiainen

Kunnon aamiaisen syöminen on väestötutkimuksissa ollut yhteydessä pienempään painoindeksiin. Erityisesti puuron syöminen aamiaisella on suositeltavaa. Puuro on yleensä täysjyväviljaa, ja sitä syövillä on havaittu olevan pienempi tyypin 2 diabeteksen ja sydäntaudin riski. Lisäksi puuron syömisellä on edullista vaikutusta painoon (Cho 2003).

Painonhallintaruokavalio ei silti saisi painottua viljan syömiseen vaan senkin syömisessä on hyvä noudattaa kohtuutta.

Ympäristön kemikaalit lisäävät lihavuuden riskiä

Vaikkakin lihavuus selittyy pääasiassa liiallisella energiansaannilla kulutukseen nähden, asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Myös esimerkiksi ympäristön kemikaalit lisäävät lihavuuden riskiä.

Monia ruoan ja kulutustavaroiden mukana saatavia kemikaaleja pidetään hormonihäiritsijöinä, jotka voivat sekoittaa elimistön normaalia viestintää. Lihavuuteen liitettyjä kemikaaleja ovat esimerkiksi muovien pehmentiminä käytettävät ftalaatit, muovipulloista ja säilykkeiden pinnoitteista irtoava bisfenoli A sekä nykyisin jo EU:ssa kielletty triklosaani, jota muutama vuosi sitten oli usein kosmeettisissa tuotteissa.

Muovipaikkauksissa on kemikaaleja. jotka voivat vaikuttaa elimistössä hormonihäiritsijöinä.

Jos syödään runsaasti muovipakkauksiin tai tölkkeihin pakattua valmisruokaa, se lisää kemikaalialtistusta ja kehoomme kertyy enemmän näitä lihavuutta lisääviä kemikaaleja. Niiden saannin vähentäminen onkin yksi hyvä syy suosia pääasiassa itse kotona tehtyä ruokaa. Säilykkeitä käytettäessä kannattaa mahdollisuuksien mukaan suosia lasipakkauksia. Esimerkiksi luomutomaattimurskaa myydään isoissa marketeissa lasipurkeissa.

Ota tavoitteeksi kohtuullisuuden viljely

Kohtuullisuus on kaunis ihanne, joka on nykyisin unohtunut. Sen on korvannut ahne ruotsinlaivamentaliteetti. Halutaan syödä mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Rahvaanomaisuus näkyy myös joidenkin lounaspaikkojen mainoksissa: syö niin paljon kuin haluat 10 eurolla.

Suurissa kaupungeissa yleistyneet hinnaltaan kalliit buffet-brunssit yllyttävät myös syömään paljon kerralla. Kun brunssin hinta on kova, tulee helposti tunne, että täytyy syödä koko rahan edestä.

Sen sijaan, että kerralla ahmittaisiin paljon, syömisessä kannattaa siirtää painopistettä laatuun ja hitaaseen nautiskeluun. Voi pyrkiä syömään laadukkaammin mutta vähemmän kerralla. Syödessä voi tietoisesti kiinnittää huomiota jokaisen ruoan makuun. Voi nauttia jokaisen yksittäisen suupalallisen syömisestä.

Vältä runsasta alkoholin käyttöä

Alkoholi sisältää paljon energiaa mutta vähäisen tai kohtalaisen alkoholin käytön ei ole havaittu yhdistyvän suurempaan painonnousuun. Sen sijaan runsas alkoholinkäyttö lihottaa.

Jos alkoholia haluaa käyttää, välimerellinen viinejä suosiva maltillinen alkoholinkäyttö on suositeltavinta. Varsinkin kuivat viinit ovat melko vähän energiaa sisältäviä.

Oluissa, makeissa siidereissä ja lonkeroissa on paljon kaloreita. Niitä kannattaa välttää.

Juo enemmän vettä

Tavallista runsaampi veden juominen voi olla hyvä apukeino laihduttamisessa. Eräässä tutkimuksessa ylipainoiset henkilöt saivat tehtäväkseen juoda puoli litraa vettä puolta tuntia ennen aamiaista, lounasta ja päivällistä.

Kahdeksan viikkoa kestäneen tutkimuksen jälkeen havaittiin, että pelkkä veden runsaampi juominen laihdutti tutkittavia keskimäärin lähes 1,44 kiloa ilman muita muutoksia ruokavaliossa tai liikunnan määrässä. Lisäksi runsaampi vedenjuonti hillitsi ruokahalua (Vij 2014).

Juo vihreää teetä

Vihreän teen juomisesta on pientä hyötyä painon pudotuksessa ja painonhallinnassa 11 aiempaa tutkimusta käsittäneen koostetutkimuksen mukaan. Vihreä tee sisältää epigallokatekiinigallaattia, joka yhdessä kofeiinin kanssa lisää hieman kehon energiankulutusta (Hursel 2009).

Vihreän teen juomisesta on pientä hyötyä painon hallinnalle.

Vihreää teetä kannattaa juoda senkin vuoksi, että sillä on muitakin hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Vihreää teetä voi juoda esimerkiksi 1-4 kupillista päivässä.

On myös olemassa vihreää teetä sisältäviä ravintolisiä mutta ne eivät ole suositeltavia, koska niiden käytön on silloin tällöin havaittu johtavan maksavaurioihin. Parempi siis vain juoda vihreää teetä.

Chilillä potkua aineenvaihduntaan

Chilin ja muiden voimakkaampien mausteiden käyttö saa aikaan kylläisyyden tunteen vähemmällä. Lisäksi chili kiihdyttää hieman aineenvaihduntaa. Onkin hieman tieteellistä näyttöä siitä, että chilin käytöstä voi olla pientä apua painon pudottamisessa (Varghese 2017).

Karsi päivittäiset huonot tavat

Onko tapanasi juoda lounaalla limsaa? Syötkö lounaan jälkeen jälkiruoan? Syötkö pullan tai wienerin joka päivä? Ostatko virvoitusjuomia, karkkia tai jäätelöä joka päivä? – Nämä ovat painonhallinnalle huonoja tapoja, joista kannattaisi hankkiutua eroon, jos haluat ehkäistä painon nousua tai pudottaa painoa.

Kaikkia tällaisia tapoja ei ole realistista lopettaa heti mutta voit miettiä, voisitko korvata niitä astetta terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Esimerkiksi iltapäiväkahvin kanssa syödyn pullan sijaan voit syödä muutaman palan tummaa suklaata.

Vältä myös syömistä TV:tä katsoessa tai muun aktiviteetin ohessa. Jos syödessäsi katsot TV:tä tai näpyttelet samalla älypuhelinta, tulet syöneeksi niin, ettet välttämättä täysin huomaa syöneesikään. ”Söinkö jo sen leivän?”, saatat silloin kysyä itseltäsi.

Jos et ole ollut täysin läsnä sille, miltä jokainen suupalallinen ruokaa maistuu, et ole myöskään todella edes nauttinut syömästäsi. Menetys harmittaa vielä enemmän, jos olet ajatuksellisesti poissa ollen syönyt jonkin herkun.

Harrasta tietoista syömistä

Osa syömisestämme voi olla lähes tiedostamatonta napostelua. TV:n katselun tauolla avaamme jääkaapin oven kuin zombiena, vanhasta tottumuksesta. Teemme sen ilman, että olemme täysin tietoisia tekemästämme. Syömme vaikka ei ole edes nälkä.

Tarvitsisimme syömiseen enemmän läsnä olevaa asennetta. Kuten eräs muinainen zen-mestari selitti: “Syödessäni vain syön, en tee mitään muuta. Nukkuessani vain nukun, en tee mitään muuta.”

Tietoisesti syödessämme nautimme ruoasta enemmän. Huomaamme maut tarkemmin, näemme annosten kauneuden ja osaamme arvostaa syömäämme ruokaa.

Mitä tehdä makeanhimon hillitsemiseksi?

Makeanhimon saamiseksi hallintaan on paikallaan tarkastella ruokavalion kokonaisuutta.

On tärkeää karsia ruokavaliosta nopeasti verensokeria kohottavat hiilihydraatit, kuten valkoisista jauhoista syödyt tuotteet, esimerkiksi valkoinen leipä ja pulla, sekä sokeroidut juomat, banaani, hedelmämehut ja sokeroidut jogurtit. Monet ovat kokeneet, että hiilihydraattien määrän vähentäminen ja varsinkin näiden huonojen hiilihydraattien määrän karsiminen vähentää makeanhimoa myöhemmin päivällä.

On myös tärkeää noudattaa normaalia ateriarytmiä ja syödä aamiainen, lounas ja päivällinen suhteellisen säännöllisiin aikoihin. Terveelliset välipalat auttavat myös hillitsemään makeanhimoa.

Salli itsellesi joustoja

Tiukka puritaanisuus eli täysi mieliteoista kieltäytyminen ei useimmilla toimi pitkään. On lisäksi realismia tunnustaa, että ruoka ja herkut ovat meille useimmille mielihyvän lähde. Jotta painonhallinnassa onnistuisi pitkällä tähtäimellä ja välttäisi täydellisen sortumisen esimerkiksi ahmimiseen, on tärkeää sallia itselleen ajoittaisia pieniä joustoja. Se merkitsee sitä, että antaa itselleen luvan joskus hieman herkutella. Sen jälkeen on taas helpompi noudattaa ohjelmaa.

Myöskään makean syömistä ei tarvitse kokonaan lopettaa – se on monille epärealistista. Sen sijaan tavoitteeksi on hyvä asettaa makean syömisen kohtuullistaminen. Taustalla olevan ruokavalion parantaminen, mitä kuvasin edellä, auttaa siinä. Sen lisäksi suosittelen, että sallit etukäteen itsellesi joitakin herkutteluaikoja muutaman kerran viikossa (voit kirjoittaa ne tarvittaessa vaikka almanakkaan) ja päätät lisäksi etukäteen, minkä verran herkuttelet.

Pyri herkuttelemaan terveellisemmin

Voit myös miettiä terveellisempiä tapoja herkutella. Joskus esimerkiksi yksi hedelmä voi terveellä tavalla tyydyttää makeanhalun. Jos kaupan makeishyllyn ohi kävellessäsi tulee vastustamattoman voimakas tunne, että pitää saada jotain makeaa, voit valita makeishyllystä sen, mikä on terveellisintä eli tumman suklaan.

Raakakakut ovat terveellisempiä herkkuja.

Sen sijaan, että ostaisit tavallisen leivoksen tai kakkupalan, jossa on valkoisia jauhoja, valkoista sokeria, lisäaineita ja mahdollisesti myös transrasvaa, voit herkutella harvakseltaan esimerkiksi raakakakkupalalla. Niiden ainekset ovat yleensä selvästi terveellisempiä kuin tavallisten leivonnaisten.

Vähänenergiset makeutusaineet voivat osaltaan auttaa

Tutkimusnäytön kokonaisuus viittaa siihen, että vähäenergiset makeutusaineet voivat osaltaan auttaa laihduttamisessa ja painonhallinnassa – varsinkin, jos ne korvaavat sokeria ja sokerilla makeutettuja juomia (Rogers 2016).

Esimerkiksi tummaa suklaata on olemassa stevialla, maltitolilla ja erytritolilla makeutettuna. Vaikka keinomakeutusaineilla on huono maine, varsinkin nämä mainitsemani makeutusaineet ovat hyviä vaihtoehtoja ja haitattomampia kuin sokeri, jonka haitat on hyvin osoitettu.

Diabeetikoiden ruokavalioon vähäenergiset makeutusaineet tuovat tervetullutta joustoa (Johnston 2013).

Tiedostan kuitenkin, että kaikki eivät näistä sokerin vaihtoehdoista pidä. Niitä ei olekaan mikään pakko käyttää — painonhallinnan keinoja on paljon muitakin, kuten olen tässä kirjoituksessa kertonut.

Totuttele makuaistiasi vähemmän makeisiin makuihin

Voit vähitellen totuttaa vähemmän makeisiin makuihin. Jonkin ajan totuttelun jälkeen voit vähitellen huomata, että et enää kaipaakaan niin makeita makuja kuin aiemmin.

Makeanhimon hallitsemisen voi myös ottaa tietoisena harjoituksena. Voit harjoitella sitä, että silloin kun makeanhimo herää, et toimikaan automaattisesti sen pohjalta, vaan jäät kiinnostuneena, tietoisena ja rauhallisena katsomaan, millaisia tuntemuksia ja aistimuksia sinussa herää. Ne voivat olla outojakin. Olemme tottuneet sellaiseen automaattiseen tapaan toimia, että menemme kuin noiduttuina heti ruokakaapille tai jääkaapille, jos makeanhimo herää. Tosiasiassa meidän ei ole aivan pakko toimia tuollaisen mieliteon pohjalta. Se, että ei automaattisesti seuraa yllykettä, ei ole aivan helppoa mutta sitä voi harjoitella. Kun siinä on edistynyt, on saavuttanut vapautta toimia toisin suhteessa mielitekoon.

Hanki muita mielihyvän lähteitä

Ruoka on meille kaikille myös mielihyvän lähde. Painonhallinnan kannalta olisi kuitenkin hyvä, jos pystyisimme löytämään myös korvaavia mielihyvän lähteitä. Voisiko se olla esimerkiksi kauniin musiikin kuuntelua, sisustuslehden selailua, puutarhanhoitoa tai kävelylenkki rannassa auringonlaskun aikaan?

Tavoittele parempaa elämänhallintaa

Monet ravitsemusterapeutit ovat työssään havainneet, että onnistuneen painonhallinnan kompastuskivenä on elämänhallinnan puuttuminen. Jos meillä on usein kiire, stressiä ja olemme väsyneitä tai isoja ongelmia elämässä, painonhallintakaan ei tahdo onnistua. Tällöin on järkevää etsiä ratkaisuja näihin ongelmiin.

Voi esimerkiksi kysyä itseltään, mitä voisi tehdä, että elämä tuntuisi vähemmän stressaavalta. Joskus auttaa asioiden tärkeysjärjestykseen paneminen. Meidät saattaa pitää kiireisenä sekin, että teemme päivittäin myös toisarvoisia asioita, joiden tekeminen ei ole täysin välttämätöntä vaan ne voisi jättää kokonaan tekemättä.

Pyri nukkumaan kunnon yöunet

Riittävästä unesta huolehtiminen on tärkeää paitsi yleiselle hyvinvoinnillemme, myös painonhallinnalle. Vähäinen uni lisää näläntunnetta ja ruokahalua, jotka johtavat helposti liialliseen energiansaantiin ja lihomiseen.

Tutkimukset osoittavat, että liian vähän nukkuvilla ihmisillä nälän tunnetta säätelevän greliini-hormonin taso kohoaa ja kylläisyydestä kertovan leptiini-hormonin taso laskee. Yhdessä nämä lisäävät ruokahalua ja selittävät ainakin osittain sitä, miksi vähän nukkuminen johtaa helposti painonnousuun.

Uusimmissa tutkimuksissa katsotaan, että vähäinen uni johtaa mielihyvän hakemiseen ruoasta, runsaampaan naposteluun, huonompaan ruokavalioon ja siten myös runsaampaan energiansaantiin.

Painonhallinnan kannalta on hyvä nukkua kunnon 7-8 tunnin yöunet. Siinä auttaa
hyvä unihygienia, johon kuuluvat esimerkiksi säännölliset nukkumaanmenoajat. Makuuhuoneen tulisi olla sopivan lämmin, hiljainen ja rauhallinen. Korvatulpat voivat auttaa monen nukkumista. Unelle on tärkeää myös, että makuuhuone on pimeä, koska melatoniinin tuotanto vähenee yllättävän pienestäkin valomäärästä.

Unen parantamiseksi tietokoneen ja varsinkin langattoman tekniikan käyttöä olisi hyvä välttää ainakin parina viimeisenä tuntina ennen nukkumaan menoa. Kännykkä ja mahdollinen langaton reititin kannattaa sulkea kokonaan yöksi, koska niiden radiotaajuinen säteily vaikuttaa haitallisesti uneen (Schmid 2012).

Teknologian käytön yhteys huonompaan painonhallintaan ei ole pelkkää spekulaatiotani vaan se on havaittu myös tutkimuksessa: ”Tilastollisesti merkitsevä yhteys löydettiin nukkumaanmenoajan teknologian käytön ja kohonneen painoindeksin välillä.” (Fuller 2017)

Liikunta on tärkeää laihdutettaessa

Painon pudottaminen on mahdollista ilman liikuntaakin mutta se ei ole suositeltavaa. Siihen on useita syitä. Ensinnäkin liikunta tekee laihduttamisesta ja painonhallinnasta helpompaa kuin se olisi ilman liikuntaa.

Tärkeää on myös se, että liikunta auttaa ylläpitämään lihasmassaa laihduttamisen aikana. Laihduttamisen yleinen haittahan on se, että se vähentää rasvan määrän lisäksi hieman myös lihasta, mikä ei ole toivottavaa. Varsinkin kuntosali- ja muu vastusharjoittelu auttaa ylläpitämään hyvin lihasmassaa laihduttamisen aikana. Silti myös aerobisesta, kestävyystyyppisestä liikunnasta on hyötyä siihen verrattuna, että liikuntaa ei harrastaisi lainkaan. Kävely ja uintikin ovat lihaksistolle parempia vaihtoehtoja kuin sohvalla makaaminen.

Liikunnalla on myös monia muita hyödyllisiä vaikutuksia kehoomme ja mieleemme. Liikunta kohottaa suojaavaa HDL-kolesterolia, ja aerobinen liikunta vähentää kehon lievää systeemistä tulehdusta. Lisäksi liikunta parantaa sokeriaineenvaihdunnalle tärkeää insuliiniherkkyyttä sekä verisuontemme terveydelle tärkeää endoteelin (verisuonen sisäpinta) toimintaa. Vähäinen ei ole sekään hyöty, että liikunta kohottaa mielialaa.

Viitteet:

Bertoia ML, et al. Changes in Intake of Fruits and Vegetables and Weight Change in United States Men and Women Followed for Up to 24 Years: Analysis from Three Prospective Cohort Studies. PLoS Med. 2015 Sep 22;12(9):e1001878.

Bertoia ML, et al. Dietary flavonoid intake and weight maintenance: three prospective cohorts of 124,086 US men and women followed for up to 24 years. BMJ. 2016 Jan 28;352:i17.

Bujnowski D, et al. Longitudinal association between animal and vegetable protein intake and obesity among men in the United States: the Chicago Western Electric Study. J Am Diet Assoc. 2011 Aug;111(8):1150-1155.e1.

Cho S, et al. The effect of breakfast type on total daily energy intake and body mass index: results from the Third National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES III). J Am Coll Nutr. 2003 Aug;22(4):296-302.

Exelmans L, Van den Bulck J.Bedtime mobile phone use and sleep in adults. Soc Sci Med. 2016 Jan;148:93-101.

Fogelholm M, et al. Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review. Food Nutr Res. 2012;56. doi: 10.3402/fnr.v56i0.19103.

Fuller C, et al. Bedtime Use of Technology and Associated Sleep Problems in Children. Glob Pediatr Health. 2017 Oct 27;4:2333794X17736972.

Halton TL, et al. Low-carbohydrate-diet score and the risk of coronary heart disease in women. N Engl J Med. 2006 Nov 9;355(19):1991-2002.

Hursel R. et al. The effects of green tea on weight loss and weight maintenance: a meta-analysis. Int J Obes (Lond). 2009 Sep;33(9):956-61.

Johnston CA, et al. The Role of Low-calorie Sweeteners in Diabetes. Eur Endocrinol. 2013 Aug;9(2):96-98.

Liu X, et al. Changes in Types of Dietary Fats Influence Long-term Weight Change in US Women and Men. J Nutr. 2018 Nov 1;148(11):1821-1829.

Noto H, et al. Low-carbohydrate diets and all-cause mortality: a systematic review and meta-analysis of observational studies. PLoS One. 2013;8(1):e55030.

Rogers PJ, et al. Does low-energy sweetener consumption affect energy intake and body weight? A systematic review, including meta-analyses, of the evidence from human and animal studies. Int J Obes (Lond). 2016 Mar;40(3):381-94.

Schmid MR, et al. Sleep EEG alterations: effects of different pulse-modulated radio frequency electromagnetic fields. J Sleep Res. 2012 Feb;21(1):50-8.

Shai I, et al. Weight loss with a low-carbohydrate, Mediterranean, or low-fat diet. N Engl J Med. 2008 Jul 17;359(3):229-41.

Varghese S, et al. Chili pepper as a body weight-loss food. Int J Food Sci Nutr. 2017 Jun;68(4):392-401.

Vij VA, et al. Effect of excessive water intake on body weight, body mass index, body fat, and appetite of overweight female participants. J Nat Sci Biol Med. 2014 Jul;5(2):340-4.

Maantieteilijä Marko Leppänen ja biologi Adela Pajunen ovat kirjoittaneet toisen kirjansa metsän hyvistä terveysvaikutuksista. Suomalainen metsäkylpy -kirja syventää aiemman Terveysmetsä-kirjan tietoja.

Metsäkylpy-sana on peräisin siitä, että Japanissa metsän terveyttä parantavat vaikutukset ovat saaneet jo institutionaalisen aseman. Siellä hoitavasta metsäkäynnistä puhutaan termillä shinrin-yoku, joka tarkoittaa kirjaimellisesti metsässä kylpemistä. Terveysmetsiä on Japanissa myös sertifioitu.

Kotkansiipeä Vartiosaaressa.

Sitten ensimmäisen kirjansa ilmestymisen Leppänen ja Pajunen ovat tehneet Sipoon terveyskeskuksen kanssa uraauurtavaa työtä. He ovat vieneet terveyskeskuksen potilaita Sipoonkorven metsiin. Metsäkäyntien tarkoituksena luonnollisesti on ollut, että sillä olisi hyvää ennaltaehkäisevää ja hoitavaa vaikutusta potilaitten terveyteen.

Sipoo ei ole ainoa suomalainen kunta, joka on panostanut tarkoitukselliseen terveysmetsätoimintaan. Aivan äskettäin myös Hyvinkää avasi varta vasten suunnitellun terveysmetsäpolun.

Taidokasta luonnon kuvailua

Suomalainen metsäkylpy -kirjan tyylilaji on vaihteleva, mikä voi osittain johtua siitä, että tekijöitä on kaksi. En kokenut sitä kuitenkaan puutteeksi vaan pikemminkin rikkaudeksi. Paikoitellen tyyli on lyyrisen kaunista luonnon kuvailua, kuten tässä kohdassa, jossa kerrotaan juhannuksen tienoon yöstä:

”Laulurastas tarinoi metsänlaidan koivikossa, ja niityn yllä kiersi kehäänsä soidinkurnutusta pitävä lehtokurppa. Maailma näyttäytyi helmenvaaleana, utuisena ja silti verevänä runoutena. Astelimme metsäpolkua hiljaa kuin peläten rikkovamme jonkin taian. Silloin huomasimme hennon kasvin, joka näytti hohtavan himmeää valoa valkoisine kukkineen. Pieni koko ei hämännyt: kasvi oli jalosukuinen, orkideoihin kuuluva valkolehdokki.”

Taidokasta kuvailua on myös tässä:

”Loppukesän tunnelma on pysähtyneen autereinen. Aurinko lämmittää yhä, mutta mättäistä ja karikkeesta huokuu kosteus, joka ei jaksa enää haihtua. Pähkinäpensaiden sato on kypsymässä, ja Suurmetsässä raikaa pähkinähakin käheän malttamaton kree-kree-kree.”

Toisaalla kirjassa selostetaan asiallisesti kiinnostavia tutkimustuloksia:

”Pölyttäjien työ jää suurelta osin ihmisiltä huomaamatta, mutta sen merkitys on valtava. Metsäntutkimuslaitos teki taannoin kokeen, jossa se vei mustikkametsään kaksi pöntöissä kasvatettua kimalaisyhdyskuntaa. Kontukimalaiset tekivät työtään kesän ajan. Kun koemetsän mustikkasato kypsyi, oli saalis 174 kiloa hehtaarilta. Koko maassa keskimääräinen mustikkametsän sato jäi 14 kiloon, joten kimalaisten tiivis läsnäolo tuotti 12-kertaisen sadon.”

Kirjassa kerrotaan hienosti siitä, mitä metsässä voi parhaimmillaan kokea: yhteyden, kunnioituksen ja pyhyyden tunteita.

Ilahduin myös siitä, että kirjoittajat käsittelevät luonnon kauneuden kokemisen merkitystä. Siitä puhuminen on tärkeää, koska luonnonsuojelua ja metsän terveysvaikutuksistakin puhumista vaivaa usein yksipuolinen lajikeskeisyys. Luonnon kauneus tunneperäisenä ja kokonaisvaltaisempana ilmiönä jää tällöin syrjään.

Monen suomalaisen lempipaikat ovat rannalla.

Ollessamme avoimia luonnon kauneudelle katsomme maisemaa tai näkymää kuin taulua. Kun emme jaa maisemaa analyyttisesti nimeten osiin, se voi vahvistaa luonnon meissä nostattamaa elämyksellistä kauneuden kokemusta. Otollisimmillamme olemme kauneuden kokemukselle, kun mielemme on hiljaa ja kun analyyttinen mielemme ei askartele omien sisältöjensä kanssa.

Syventävää tietoa tarjoavaan kirjaan sopii se, että kirjoittajat taustoittavat tietoja laajasti niin biologiaan ja ihmisen kehityshistoriaan kuuluvilla tiedoilla kuin myös elämänfilosofisella pohdiskelulla. Kirjasta huokuu se, että tekijät kykenevät tarkastelemaan asioita avarasti.

Teknologian vaikutusta luontosuhteeseen ei käsitellä

Ottaen huomioon sen, miten kattavasti kirjoittajat ovat muuten taustoittaneet kirjaansa, on hämmästyttävää, että tekijät vaikenevat siitä, miten keskeinen rooli ruuduilla – älypuhelimilla, läppäreillä ja televisiolla – on nykyihmisen elämässä.

Asiaa olisi ollut hyvä käsitellä, sillä juuri kasvanut ruutuaika on aina 1950-luvulta alkaen ryövännyt aikaa luonnossa liikkumiselta, ja muutos on ollut valtava. Aikaa vievinä ja fyysisesti passivoivina televisio ja älylaitteet ovat luonnossa liikkumisen pahimpia vihollisia (Larson 2018).

Älypuhelimen kanssa tosin saatetaan mennä luontokävelylle mutta puhelimessa puhuen tehty lenkki vähentää merkittävästi luonnon hyvää tekevää vaikutusta verrattuna siihen, että huomio kohdistuisi jakamattomasti luontoon. Luonnossa vietetty aika on sitä palauttavampaa, mitä enemmän olemme siellä läsnä:

“Luontokokemuksien voimakkuus on suorassa suhteessa siihen, miten tietoisia olemme niiden aikana. Myönteiset psykologiset vaikutukset tehostuvat, kun olemme läsnä luonnolle.”

Erinomaisissa englanninkielisissä kirjoissa Your Brain on Nature ja The Nature Principle puhutaan hyvinkin terävästi siitä, mitä kielteisiä vaikutuksia teknologialla on luontosuhteeseemme. Verrattuna näihin esikuviinsa Leppäsen ja Pajusen kirja on tässä suhteessa vähän vaisu. Siitä puuttuu kriittinen ote ympäröivään teknologiseen yhteiskuntaan.

Tästä pienestä moitteesta huolimatta Suomalainen metsäkylpy -kirja on silti erinomainen ja menee monia muita metsäkirjoja syvemmälle. Kirjan vahvuutena on ilman muuta se, että siitä välittyy kirjoittajien omakohtainen, syvä luontosuhde. Kirjoittajien lajituntemus vaikuttaa lisäksi erinomaiselta, ja sanaston huomiota herättävän rikkauden ansiosta kirjaa on antoisaa lukea.

Kirjan paras anti on ehkä siinä, että se avaa lukijan silmien eteen koko potentiaalin, joka säännöllisillä luontokäynneillä voi olla. Metsässä liikkuminen kohottaa mielialaa, lisää vitaliteettia ja tarjoaa hienoja luontoyhteyden kokemuksia.

Metsäkirjojen buumi

Olen huomannut, että kirjamarkkinoilla on varsinainen metsäkirjojen buumi. Jokin aika sitten Akateeminen kirjakauppa kokosi myyntipöydälle valikoimistaan löytyvät metsän hyvistä terveysvaikutuksista kertovat kirjat, ja niitä löytyi kaikkiaan kymmenkunta. Metsäkirjojen suosio kertoo mielestäni ennen kaikkea siitä, että aiheeseen on kiinnostusta – siitä ovat kiinnostuneet niin tutkijat, tietokirjailijat kuin lukijatkin. Pian voi kuitenkin odottaa, että aihe on loppuun kaluttu, ellei löydetä aivan uusia tulokulmia ja mullistavaa sanottavaa.

Vinkkinä kustantajille ja tietokirjailijoille haluan sanoa lopuksi, että metsän terveysvaikutuksista on kirjoitettu viime vuosina jo paljon. Sen varjoon on jäänyt se, että ihmisten lempipaikat luonnossa eivät sijaitse useinkaan keskellä metsää vaan järvien ja meren rannoilla. Siitä kertoo konkreettisesti se, että rannoilla sijaitsevien kesämökkien hinnat ovat aivan eri tasolla kuin kuivalla maalla sijaitsevien.

On myös havaittu, että virkistävintä ja palauttavinta on monesti luonto, jossa vihreys ja vesi yhdistyvät. Veden läheisyyden psyykkisten vaikutusten on todettu olevan erinomaisia (White 2010).

Toivoisinkin, että luonnon hyvistä terveysvaikutuksista kirjoittavat kertoisivat jatkossa myös siitä, mitä erityisiä hyviä vaikutuksia on liikkua jokien, järvien ja meren äärellä.

Marko Leppänen, Adela Pajunen: Suomalainen metsäkylpy. Gummerus 2019. Sidottu, 246 sivua. 24,00 €.

Lähteet:

Hyvinkäälle rakenteilla luontopolku keskelle kaupunkia. 15.4.2019. Hyvinkää.fi

Larson LR, et al. Outdoor Time, Screen Time, and Connection to Nature: Troubling Trends Among Rural Youth? Environ Behav. 2018 Oct 20.

Suomalainen metsäkylpy. Gummerus.fi

White M, et al. Blue space: The importance of water for preference, affect, and restorativeness ratings of natural and built scenes. J Environ Psychol. 2010 Dec;30:482-93.

Tämä kirjoitus käsittelee keliakiasta riippumatonta gluteeniherkkyyttä. Taustatietona kerron kuitenkin ensin keliakiasta.

Keliakia on vehnän, ohran ja rukiin sisältämän gluteenin aiheuttama sairaus, joka on elinikäinen. Sen ainoa tunnettu hoito on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Keliakiaa esiintyy Suomessa noin 2 prosentilla väestöstä ja diagnosoituja potilaita on 0,7 prosenttia väestöstä (Käypä hoito).

Vehnä aiheuttaa oireita keliakiasta riippumattomille gluteeniherkille.

Keliakiasta riippumattomassa gluteeniherkkyydessä oireita saadaan gluteenipitoisista viljoista, vaikka keliakia on poissuljettu. Oireet helpottavat gluteenittomalla ruokavaliolla.

Arviot gluteeniherkkyyden yleisyydestä vaihtelevat mutta sen katsotaan olevan yleisempää kuin keliakian. Jopa 6 prosentilla väestöstä arvioidaan olevan keliakiasta riippumaton gluteeniherkkyys (Dieterich 2019).

Kaiken kaikkiaan arvioidaan, että lähes 10 prosentilla väestöstä on gluteeniin liittyvä terveysongelma (Leonard 2014).

Gluteenin välttäminen parantaisi terveyttä ja hyvinvointia niillä, jotka ovat gluteeniherkkiä. Siten olisi hyvä, että mahdollisimman moni heistä saisi tietää kuuluvansa tähän joukkoon.

Gluteeniherkkyyden oireet ja sen toteaminen

Gluteeniherkkyydessä oireita saadaan yleensä muutaman tunnin tai viimeistään 1-2 päivän kuluessa gluteenipitoisen ruoan nauttimisesta.

Gluteeniherkkyyden oireet ovat samantapaisia kuin keliakian. Yleisimpiä gluteeniherkkyyden oireita ovat vatsavaivat, ihottuma, päänsärky, ”aivosumu”, väsymys, ripuli ja masennus.

Jos epäilet, että kärsit gluteeniherkkyydestä, gluteenitonta ruokavaliota ei pidä aloittaa omin päin. Lääkärin tulee ensin sulkea pois keliakia ja vehnäallergia, koska näitä ei voi luotettavasti diagnosoida, jos gluteenia on jo vältetty. Keliakian poissulkeminen tapahtuu verikokeella ja mahdollisesti myös koepalalla ohutsuolesta tai ihokeliakiaa epäiltäessä iholta.

Keliakiasta riippumattoman gluteeniherkkyyden toteamiseksi ei toistaiseksi ole olemassa mitään laboratoriotestiä. Siten asiasta saa selvää vain kokeilemalla gluteenitonta ruokavaliota.

Gluteeni aiheuttaa gluteeniherkillä immuunijärjestelmän reaktion

Tällä hetkellä näyttää siltä, että gluteeni aiheuttaa gluteeniherkillä luonnollisen immuniteetin reaktion. On myös raportoitu, että gluteeniherkillä gluteeni lisää suolen läpäisevyyttä eli aiheuttaa ns. vuotavaa suolta. Suolistonäytteet ovat lisäksi paljastaneet, että suoliston limakalvo on osalla gluteeniherkistä lievästi tulehtunut (Rotondi Aufiero 2018).

Gluteeniherkkien oireet eivät selity pelkästään gluteenilla

Kaikki gluteeniherkkyyden oireet eivät selity gluteenilla vaan gluteenipitoisissa viljoissa on muitakin tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa suolistoärsytystä.

FODMAP-hiilihydraatit. Gluteenipitoiset viljat, erityisesti vehnä, sisältävät gluteenin lisäksi myös huonosti imeytyviä FODMAP-hiilihydraatteja. FODMAP-hiilihydraattien tiedetään aiheuttavan toiminnallisia vatsavaivoja, esimerkiksi kaasunmuodostusta, turvotusta ja ripulia.

Kun gluteenittomalla ruokavaliolla vältetään vehnää, samalla myös FODMAP-hiilihydraattien saanti vähenee. Gluteeniherkkyyden oireet helpottavat gluteenitonta ruokavaliota noudatettaessa niin gluteenin välttämisen kuin FODMAP-hiilihydraattien saannin vähentymisenkin ansiosta.

Amylaasin ja trypsiinin estäjät. Gluteenin ja FODMAP-hiilihydraattien lisäksi vehnä sisältää amylaasin ja trypsiinin estäjiä, joista usein käytetään lyhennystä ATI (engl. amylase trypsin inhibitors). Niiden ajatellaan aiheuttavan gluteeniherkkien suolistossa tulehduksellisen reaktion (Leonard 2017).

Vehnän lisäksi myös rukiissa ja ohrassa on amylaasin ja trypsiinin estäjiä: ”Ne vaikuttavat immuunijärjestelmään, voivat laukaista tulehduksen sekä pahentaa jo olemassa olevia tulehduksia ja aiheuttaa vatsan turvotusta, ripulia ja väsymystä”, luonnehditaan Antioksidanttiklinikoiden sivulla.

Tänä vuonna julkaistussa tieteellisessä artikkelissa keliakiasta riippumatonta gluteeniherkkyyttä kuvataan monista syistä johtuvaksi. Sen aiheuttavat yhteisesti gluteenin aiheuttama lievä immunologinen reaktio, FODMAP-hiilihydraattien toiminnallinen vaikutus sekä suoliston mikrobikannan epätasapaino (Dieterich 2019).

Päällekkäisyyttä ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa

Gluteeniherkkyys aiheuttaa oireita, jotka ovat osittain samantapaisia kuin ärtyvän suolen oireyhtymään (IBS) liitetyt. Gluteeniherkkyydessä onkin osittaista päällekkäisyyttä ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa.

Tutkijat arvioivat osan gluteeniherkistä kärsivän itse asiassa ärtyvän suolen oireyhtymästä. Vastaavasti osa ärtyvän suolen oireyhtymäksi luetuista on todellisuudessa gluteeniherkkiä (Dieterich 2019).

Gluteeniherkkyydellä ja ärtyvän suolen oireyhtymällä on myös aitoa päällekkäisyyttä. Lumekontrolloidussa tutkimuksessa on havaittu, että yksi kolmannes IBS-potilaista on herkkiä vehnälle. Ja kontrolloidussa kokeessa on osoitettu, että gluteeni pahentaa IBS-potilaiden oireita, kuten vatsakipuja, turvotusta ja väsymystä (Barbaro 2018).

Mistä tietää, onko omissa vatsaoireissa kysymys gluteeniherkkyydestä vai ärtyvän suolen oireyhtymästä?

Jos oireita aiheuttavat nimenomaan viljat, on todennäköisemmin kysymys gluteeniherkkyydestä. Gluteeniherkkyyteen viittaa myös, jos oireina on ruoansulatusjärjestelmän ulkopuolisia oireita, kuten päänsärkyä tai ”aivosumua” (Catassi 2015).

Jos oireita aiheuttavat FODMAP-hiilihydraatit myös ruoissa, jotka eivät ole viljoja (esim. sipuli, kaali, omena ja luumut), on todennäköisemmin kysymys ärtyvän suolen oireyhtymästä.

Diagnoosin tekeminen kuuluu kuitenkin lääkärille. Edellä esitetyn olen kertonut vain informaatiotarkoituksessa, jotta lukija pystyisi hahmottamaan tilannettaan paremmin.

Gluteenittomuuskokeilu käytännössä

Ennen mahdollista gluteenittomuuskokeilua tulisi poissulkea keliakia ja vehnäallergia, kuten olen edellä kertonut.

Gluteenittomuuskokeilussa ruokavaliosta jätetään pois gluteenipitoiset viljat: vehnä, ruis ja ohra.

Tattari on terveellinen gluteeniton vilja.

Kauran syöminen rajoitetaan korkeintaan 70 grammaan päivässä, koska myös se voi runsaasti syötynä aiheuttaa oireita.

Gluteenittomuuskokeilu kannattaa tehdä tunnollisesti eli gluteenia on suositeltavaa välttää mahdollisimman tarkasti. Jos gluteenittomuuskokeilua ei tehdä kunnolla gluteenia välttäen, tulos voi jäädä epäselväksi, mikä voi myöhemmin jäädä askarruttamaan.

Gluteenittomuuskokeilun jälkeen

Jos gluteenittomuuskokeilussa havaitaan, että välttäminen vähentää merkittävästi oireita, on mielekästä jatkaa gluteenittomalla ruokavaliolla.

Gluteenin välttämisen ei yleensä tarvitse olla gluteeniherkillä yhtä tiukkaa kuin keliakiassa, jossa gluteenin ehdoton, elinikäinen välttäminen on välttämätöntä. Asiantuntijat katsovat, että 6-8 viikon ehdottoman gluteenin välttämisen jälkeen gluteeniherkät sietävät yleensä pieniä määriä gluteenia. Yksilöllisiä eroja gluteenin siedossa on kuitenkin paljon (Dieterich 2019).

Gluteenittomalla ruokavaliolla on suositeltavaa välttää ruokavalion liikaa painottumista riisiin, jotta arseenia ei saada liikaa. Arseenista olen aiemmin kirjoittanut tässä kirjoituksessani.

Terveellisesti gluteenitonta ruokavaliota voi noudattaa niin, että painotetaan luontaisesti gluteenittomia viljoja, kuten kauraa, tattaria, kvinoaa ja hirssiä mutta yksipuolinen kauran käyttö ei ole kuitenkaan suositeltavaa. Bataatti, joka on terveellinen karotenoideja ja kuitua sisältävä hiilihydraattien lähde, sopii myös osaltaan korvaamaan gluteeniviljoja.

Terveen ja oireettoman ei ole suositeltavaa ryhtyä gluteenittomalle

Tieteellisissä katsausartikkeleissa katsotaan, että terveen ja oireettoman ei pidä ryhtyä noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota (Dieterich 2019).

Siihen on useita syitä. Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen tulee selvästi kalliimmaksi. Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen kodin ulkopuolella on myös jossain määrin hankalaa. Ravintoloissa tarjonta supistuu, jos rajoitutaan gluteenittomiin ruokiin. Siitä, että kaupoissa täytyy lukea tuoteselosteita gluteenin välttämiseksi, aiheutuu ylimääräistä vaivaa.

Yleinen tieteellisissä artikkeleissa esitetty huoli on, että gluteeniton ruokavalio saattaa myös johtaa ruokavalion laadun heikkenemiseen. Monet gluteenittomat tuotteet sisältävät vähemmän vitamiineja, mineraaleja ja kuitua kuin gluteenipitoiset viljat. Gluteenittomissa tuotteissa on myös usein paljon säilöntäaineita ja muita lisäaineita. Lisäksi gluteenittomalla ruokavaliolla raskasmetallien, kuten kadmiumin ja arseenin, saanti helposti kasvaa.

Viitteet:

Barbaro MR, et al. Recent advances in understanding non-celiac gluten sensitivity. F1000Res. 2018 Oct 11;7.

Bernardo D, et al. Are non-celiac disease gluten-intolerant patients innate immunity responders to gluten? Am J Gastroenterol. 2011 Dec;106(12):2201; author reply 2201-2.

Biesiekierski JR, et al. Gluten causes gastrointestinal symptoms in subjects without celiac disease: a double-blind randomized placebo-controlled trial. Am J Gastroenterol. 2011 Mar;106(3):508-14; quiz 515.

Catassi C, et al. Diagnosis of Non-Celiac Gluten Sensitivity (NCGS): The Salerno Experts’ Criteria. Nutrients. 2015 Jun 18;7(6):4966-77.

Dieterich W, Zopf Y. Gluten and FODMAPS—Sense of a Restriction/When Is Restriction Necessary? Nutrients. 2019 Aug;11(8), 1957.

Dieterich W, et al. Influence of low FODMAP and gluten-free diets on disease activity and intestinal microbiota in patients with non-celiac gluten sensitivity. Clin Nutr. 2019 Apr;38(2):697-707.

Fasano A, Flaherty S. Gluten freedom: the nation’s leading expert offers the essential guide to a healthy, gluten-free lifestyle. Wiley. 2014.

Fasano: “NCGS is a reaction of the innate immune system”. Ancestralhealth.nl. Vierailtu 26.8.2019.

Gluteeniherkkyys. Antioksidanttiklinikat. 17.12.2018. Vierailtu 27.8.2019.

Junker Y, et al, Wheat amylase trypsin inhibitors drive intestinal inflammation via activation of toll-like receptor 4. J Exp Med. 2012 Dec 17;209(13):2395-408.

Kaukinen K, et al. Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa – faktaa vai fiktiota? Duodecim 2013;129(17):1742-3.

Kaukinen K, Collin P. Oireita viljoista ilman keliakiaa – mitä gluteeniherkkyydestä tiedetään? Lääkärilehti 2014;69:531-2.

Keliakia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n asettama työryhmä. Duodecim. Julkaistu 18.12.2018. Haettu 24.8.2019.

Leonard MM, et al. Celiac Disease and Nonceliac Gluten Sensitivity: A Review. JAMA. 2017 Aug 15;318(7):647-656.

Leonard MM, Vasagar B. US perspective on gluten-related diseases. Clin Exp Gastroenterol. 2014 Jan 24;7:25-37.

Mustajoki P. Keliakia. Lääkärikirja Duodecim 17.7.2019. Haettu 24.8.2019.

Perrin L, et al. Gluten-free diet in French adults without coeliac disease: sociodemographic characteristics, motives and dietary profile. Br J Nutr. 2019 Jul 28;122(2):231-239.

Rotondi Aufiero V, et al. Non-Celiac Gluten Sensitivity: How Its Gut Immune Activation and Potential Dietary Management Differ from Celiac Disease. Mol Nutr Food Res. 2018 May;62(9):e1700854.

Treatment of non-celiac gluten sensitivity. Dr. Schär Institute. Haettu 22.8.2019.

Savustaminen on perinteinen ruoanvalmistusmenetelmä. Aikoinaan sille oli käytännölliset perusteensa: ruoka saatiin säilymään pidempään.

Nykyisin savustaminen ei ole enää säilyvyyden vuoksi välttämätöntä, sillä ruokaa voidaan säilyttää kylmässä. Savustamista harrastetaankin eniten maun vuoksi.

Savustetussa kalassa on syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä.

PAH-yhdisteet ja nitrosoamiinit

Savustamiseen liittyy kuitenkin ongelmia. Ensinnäkin savustettu liha ja kala luetaan prosessoituun lihaan ja lihajalosteisiin. Kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC on luokitellut ne riskiarviossaan varmasti syöpää aiheuttaviksi (Bouvard 2015).

Savustettaessa ruokaan kertyy polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä, lyhyesti PAH-yhdisteitä. Niistä monet ovat varmasti mutageenisia ja karsinogeenisia. Ne toisin sanoen aiheuttavat syöpää.

IARC on arvioinut yksittäisten PAH-yhdisteiden karsinogeenisuutta. Bentso(a)pyreeni, lyhyesti BaP, on kiistatta karsinogeeniseksi luokiteltu yhdiste. Neljä muuta PAH-yhdistettä on luokiteltu todennäköisiksi karsinogeeneiksi. Lisäksi arvioidaan, että PAH-yhdisteiden joukossa on karsinogeenisia yhdisteitä, joita ei ole vielä tunnistettu.

PAH-yhdisteiden lisäksi savustetussa ruoassa on nitrosoamiineja. Myös niiden saanti savustetusta ja muista ruoista on yhdistetty suurempaan syöpäriskiin (Jakszyn 2006).

Yhdysvaltalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa savustetun kalan syöminen on yhdistynyt 3 kertaa suurempaan ylähengitystien syöpään (Rogers 1995).

Katsausartikkelissa puolestaan todetaan tieteellisen näytön viittaavan siihen, että savustettu ruoka on yhteydessä mahasyövän riskiin (Jakszyn 2006).

Islantilaisessa tutkimuksessa suolatun tai savustetun kalan syöminen usein yhdistyi noin kaksi kertaa suurempaan pitkälle edenneen eturauhassyövän riskiin (Torfadottir 2013).

Savustettu liha ja kala on usein myös suolaista

Savustetun lihan ja kalan ongelma on sekin, että ne ovat usein hyvin suolaisia. Runsas suola kohottaa verenpainetta, lisää aivohalvausriskiä ja rasittaa munuaisia.

Myös savuaromin käyttö on riski

Joissain ravintoloissa on villityksenä maustaa ruokia savuaromilla. En pidä tästä uudesta tavasta, sillä savuaromi mielestäni pilaa ruoan maun. Ruoka maistuu siltä kuin se olisi pilaantunut ja palanut pohjaan.

Myös terveyden kannalta on hyvä syy olla käyttämättä ruoanlaitossa savuaromeja ainakaan usein. Niissä on savustetun ruoan tapaan syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä.

Savuaromien käyttöä on puolusteltu sillä, että sen käyttö yleensä vähentää PAH-yhdisteiden määrää verrattuna oikeasti savustettuun ruokaan.

On totta, että savuaromeilla maustetussa ruoassa on yleensä vähemmän PAH-yhdisteitä kuin savustetussa ruoassa. Savuaromien käyttö ulottuu kuitenkin myös ruokiin, joita perinteisesti ei yleensä ole savustettu, kuten kasvisruokiin. Paradoksaalisesti savuaromien voi johtaa siihen, että PAH-yhdisteiden saanti itse asiassa kasvaa verrattuna pelkkään perinteiseen savustettujen ruokien syöntiin.

Helsingissä parikin kasvisravintolaa käyttää usein savuaromeita ruoan maustamisessa. Niiden käytön kanssa ristiriidassa on se, että toinen näistä ravintoloista käyttää näkyvästi terveysargumentteja mainostuksessaan. Savuaromien käyttö sopii terveysimagoon yhtä hyvin kuin kärpänen ruokaan.

Savustetusta kannattaa korvata muilla ruoanvalmistusmenetelmillä

Savustetun ruoan syöminen usein kasvattaa syöpäriskiä, ja sitä kannattaa välttää. Mielestäni on järkevää jättää savustetun ruoan syöminen esimerkiksi pariin kertaan kuukaudessa.

Kalalle on monia savustusta terveellisempiä valmistusmenetelmiä. Kalakeitto, nopea haudutus sekä paistaminen uunissa paistopussissa ovat hyviä vaihtoehtoja.

Lähteet:

Alegbeleye OO, et al. Polycyclic Aromatic Hydrocarbons: A Critical Review of Environmental Occurrence and Bioremediation. Environ Manage. 2017 Oct;60(4):758-783.

Alomirah H, et al. Concentrations and dietary exposure to polycyclic aromatic hydrocarbons (PAHs) from grilled and smoked foods. Food Control. 2011 Dec;22(12):2028-35.

Baines D, et al. Smoking out carcinogens. Food Science and Technology. 2016 Jun.

Bansal V, Kim KH. Review of PAH contamination in food products and their health hazards. Environ Int. 2015 Nov;84:26-38.

Bouvard V. Carcinogenicity of consumption of red and processed meat. Lancet Oncol. 2015 Dec;16(16):1599-600.

Jakszyn P, Gonzalez CA. Nitrosamine and related food intake and gastric and oesophageal cancer risk: a systematic review of the epidemiological evidence. World J Gastroenterol. 2006 Jul 21;12(27):4296-303.

Kazerouni N, et al. Analysis of 200 food items for benzo[a]pyrene and estimation of its intake in an epidemiologic study. Food Chem Toxicol. 2001 May;39(5):423-36.

McDonald ST. Comparison of health risks of smoked foods as compared to smoke flavorings: are smoke flavors “healthier”? Adv Food Technol Nutr Sci Open J. 2015 Dec;1(6):130-4.

Onko savuaromin käyttö turvallista? Kemikaalicocktail, 20.6.2016.

Parada H Jr, et al. Grilled, Barbecued, and Smoked Meat Intake and Survival Following Breast Cancer. J Natl Cancer Inst. 2017 Jan 5;109(6).

Rogers MA, Vaughan TL, Davis S, Thomas DB. Consumption of nitrate, nitrite, and nitrosodimethylamine and the risk of upper aerodigestive tract cancer. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev. 1995 Jan-Feb;4(1):29-36.

Torfadottir JE, et al. Consumption of fish products across the lifespan and prostate cancer risk. PLoS One. 2013 Apr 17;8(4):e59799.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tutkijat ovat vaatineet, että lihansyöntiä pitäisi vähentää. Perusteena on ollut ennen kaikkea se, että nautakarja on ilmastolle haitallisten metaanipäästöjen lähde.

Vaatimukset lihansyönnin vähentämisestä ovat herättäneet vastustusta ja kapinahenkeä. Monet ihmiset ovat kokeneet, että heillä on subjektiivinen oikeus lihansyöntiin eivätkä poliitikot tai muut saa siihen puuttua.

Lehmät röyhtäilevät metaania, joka on kasvihuonekaasu.

Lihansyönnin vähentämistä vastustavat tuskin ymmärtävät omaa etuaan. Lihansyönnin vähentämisestä olisi nimittäin hyötyä myös heidän omalle terveydelleen eikä ainoastaan ympäristölle.

Lihansyönnin vähentämisen terveellisyyttä osoittaa esimerkiksi Harvardin tutkijoiden erittäin laajaan aineistoon perustuva tutkimus. He havaitsivat, että jos lihajalosteita tai punaista lihaa korvataan kasvikunnan proteiinilla, se yhdistyy pienempään kuolleisuuteen (Song 2016).

Pienempi kuolleisuus voi kuulostaa monelle kaukaiselta abstraktiolta. Se kertoo kuitenkin tiivistetysti siitä, että jokin keino on yleisesti terveellinen.

Ruuantuotannon kuormitus ympäristölle

Maatalouden osuus globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä on 30 prosentin luokkaa. Eläinkunnan tuotteiden osuus ihmisen tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä on 18 prosenttia. Suomessa ruuantuotanto ja -kulutus aiheuttavat reilun viidenneksen kulutuksen ilmastovaikutuksista eli hiilijalanjäljestä (Luke).

Yleinen käsitys ilmastotutkijoiden keskuudessa on, että kaikkien yhteiskunnan sektorien tulee osallistua ilmastotalkoisiin. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä täytyy luopua, mutta se ei yksin riitä. Myös ruuantuotannon on mullistuttava ja maapallon väestön on siirryttävä kasvispainotteiseen ruokavalioon (Partanen 2019).

Lihalla on suurin ilmastokuorma

Ruoka-aineryhmistä lihalla, erityisesti naudanlihalla, on suurin ilmastokuorma. Se on seurausta ennen kaikkea nautojen röyhtäilemästä metaanista. Se on lähes 30 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Metaanin vaikutus ilmakehän lämpenemiseen on todellinen mutta toisaalta sen vaikutus on lyhytkestoisempi kuin hiilidioksidin, joten jos lihansyömistä vähennettäisiin, myönteiset vaikutukset voisivat näkyä nopeastikin.

Usein on esitetty, että suomalaisella naudanlihan tuotannolla ei olisi yhtä huonoja vaikutuksia ympäristöön kuin muualla maailmassa. Vaikka monilta osin se pitääkin paikkansa, vesistöjä rehevöittävät vaikutukset ovat Suomessa suurempia kuin muualla (Virkajärvi 2018).

Jos lihansyönti, siipikarja mukaan luettuna, vähennettäisiin vain kahteen kertaan viikossa, se vähentäisi ruuankulutuksen ympäristövaikutusta jopa kolmanneksella (Ruini 2015).

Myös maidontuotanto kuormittaa ympäristöä

Maitotuotteet kuuluvat myös ruokiin, joiden ilmastokuorma on suhteellisen suuri. Lisäksi on niin, että lihantuotanto nivoutuu Suomessa maidontuotantoon.

Noin 80 prosenttia naudanlihasta saadaan Suomessa maitotiloilta, koska lihakarjan tuotantoon erikoistuneita tiloja on vain vähän. Näin ollen lihansyönnin vähentämiseksi myös maitotuotteiden kokonaiskulutuksen tulisi vähentyä.

Kasvimaidoilla on yleensä pienempi ilmastokuorma kuin maidolla, joten jos niillä korvataan ainakin osittain maitotuotteiden kulutusta, se keventäisi ilmastokuormaa.

Ilmastoa kuormittavan ruuan haitat terveydelle

Teollistuneiden maiden ruokavalioilla on kielteinen vaikutus niin ihmisen terveyteen kuin ympäristöönkin, todetaan tiedelehden artikkelissa (Ruini 2015).

Prosessoidun ja punaisen lihan korvaaminen kasvikunnan proteiinilla

Prosessoidun lihan, kuten makkaroiden, leikkeleiden ja pekonin, sekä punaisen lihan runsas syöminen on väestötutkimuksissa yhdistetty suurempaan sydäntautiriskiin ja suurempaan kokonaiskuolleisuuteen.

Prosessoitu liha ja punainen liha myös lisää paksu- ja peräsuolisyövän riskiä. Kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC onkin luokitellut prosessoidun lihan kiistatta karsinogeeniseksi ja punaisen lihan todennäköisesti karsinogeeniseksi. Ne siis lisäävät syöpäriskiä runsaasti syötyinä (IARC).

Lihaa on terveellistä korvata kasviproteiinilla, kuten pavuilla.

Suurin Harvardin seurantatutkimuksiin perustuvassa tieteellisessä artikkelissa on arvioitu, että jos prosessoitua lihaa ja punaista lihaa korvataan kasviproteiinilla, kuten vaikkapa pavuilla tai linsseillä, se vähentäisi kokonaiskuolleisuutta (Song 2016).

Tutkijat laskivat, että kun prosessoitua lihaa, jonka määrä oli niinkin pieni määrä kuin 3 prosenttia päivittäisestä energiasaannista, korvataan kasvikunnan proteiinilla, se vähentää kokonaiskuolleisuutta 34 prosentilla.

Jos punaista lihaa vähennettäisiin vastaava määrä ja korvataan se kasvikunnan proteiinilla, se vähentää kokonaiskuolleisuutta 12 prosentilla.

Runsas maidonjuonti haitallista

Maitotuotteiden haitat terveydelle eivät ole yhtä selviä kuin runsaan makkaran- ja lihansyönnin. Terveyden kannalta katsoen maitotuotteiden käyttömäärissä on kuitenkin Suomessa vähentämisen varaa.

Tutkimuksissa on viitteitä siitä, että maidolla on epälineaarinen suhde sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että maidon juomisen haitat eivät kasva suoraviivaisesti vaan vähäisestä maidonjuomisesta voi olla hyötyä mutta usean lasillisen päivittäinen juominen on epäterveellistä. Ruotsalaisissa seurantatutkimuksissa runsas maidonjuonti yhdistyi suurempaan kuolleisuuteen (Michaëlsson 2014).

Maitotuotteiden kulutuksen vähentäminen edellyttäisi virallisten ravitsemussuositusten muuttamista – onhan niillä tärkeää suomalaisten syömistä ohjaavaa vaikutusta. Ravitsemussuosituksissa suositeltua runsasta nestemäisten maitotuotteiden käyttöä ei puolla ravitsemustieteellinen näyttö.

Maitotuotteiden keskeistä asemaa ravitsemussuosituksissa on perusteltu suomalaisen ruokakulttuurin säilyttämisellä. Se on kuitenkin eettisesti heikko peruste verrattuna terveys- ja ympäristösyihin. Jälkimmäisten pitäisi ilman muuta mennä tärkeydessä edelle.

Maidon terveellisyyttä ei ole mahdollista arvioida luotettavasti ilman, että pohditaan, olisiko maitotuotteita terveellisempää käyttää hapatettuina, kuten jogurttina, piimänä ja kefiirini, sekä kypsytettyinä juustoina. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että näin todella on – maidonjuonnin sijaan on terveellisempää syödä jogurttia ja kypsytettyä juustoa.

Esimerkiksi kalsiumin lähteenä maitoa ei tarvita vaan riittävästi kalsiumia saa kahdesta päivittäisestä annoksesta muita maitotuotteita, kun otetaan huomioon myös muun ruokavalion sisältämä kalsium.

Ruokavalioiden vertailua

Vegaaniruokavalio ei välttämättä ole ekologisin

Tiedotusvälineissä on puhuttu paljon ekologisesti kestävistä ruokavalioista. Yksinkertaistavasti on annettu vaikutelma, että ekologisesti kestävintä olisi ryhtyä vegaaniksi (Parkkari 2018).

Yksinkertaistavaa asia on siksi, että Suomessa olisi ekologisesti vegaaniruokavaliotakin kestävämpää, kun ruokavalioon sisällytetään kasvisruokien lisäksi myös luonnonvesien pikkukalaa, esimerkiksi silakkaa ja särkeä.

Vegaaniruokavaliolla on myös ravitsemukselliset heikkoutensa. Erittäin rajoittavana ruokavaliona se lisää tunnetusti ravintoainepuutosten riskejä. Niinpä esimerkiksi tuoreessa ranskalaisessa suosituksessa ei suositella vegaaniruokavaliota lapsille eikä nuorille (Lemale 2019).

Luonnonkalan syönnin hyödyt vesistöille

Itämeritutkija Seppo Knuuttila on moneen otteeseen suositellut Itämeren luonnonkalan syömistä keinona vähentää rehevöitymistä, sillä kalan syöminen poistaa ravinteita vesistöistä.

Silakan syöminen poistaa ravinteita Itämerestä.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Antti Lappalainen puolestaan on todennut:

− Lihansyöntiä voisi korvata syömällä huomattavasti enemmän kotimaista kalaa. Silakkaa riittäisi suomalaisten lautasille vuodessa jopa yli 20 kiloa henkeä kohden. Silakasta riittäisi siten yllin kyllin aineksia kasvissyöntikuplan puhkaisemiseen!

WWF:llä on kalaopas, jota käyttämällä voi virittää kalaostoksiaan ympäristölle suotuisiksi. Kuluttajalle hyvä muistisääntö on ostaa ensisijaisesti:

• Kestävästi pyydettyä lähivesien kalaa
• Pienikokoisia lajeja
• MSC- ja ASC-merkittyä kalaa

Välimeren ruokavalion vertailu kasvissyöntiin ja veganismiin

Muutamissakin tutkimuksissa on vertailtu vegaaniruokavaliota tai kasvisruokavaliota Välimeren ruokavalioon kahdelta kannalta. On arvioitu, miten kestäviä, ekologisia, ravitsemuksellisesti riittäviä ja terveellisiä ne ovat.

Hollantilaisessa tutkimuksessa verrattiin vegaaniruokavaliota, laktovegetaarista kasvisravintoa, Välimeren ruokavaliota, ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota ja keskimääräistä hollantilaista ruokavaliota.

Vertailussa päädyttiin tulokseen, että vegaaniruokavalio oli kestävyyden kannalta paras. Välimeren ruokavalio oli kuitenkin kaikista vertailuruokavalioista terveellisin ja se päihitti kestävyydessä selvästi ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion. Epäterveellisintä ja vähiten kestävää oli syödä niin kuin hollantilaiset keskimäärin syövät (van Dooren 2014).

Välimeren ruokavaliossa syödään hyvin vähän lihaa

Perinteinen Välimeren ruokavalio on hyvin kasvispainotteinen ruokavalio. Harva tietää, että lihaa ja kanaa syötiin siinä yhteensä niinkin vähän kuin 35 grammaa päivässä (Kromhout 1989).

Määrää voi verrata suomalaiseen lihankulutukseen, joka on suomalaisen ruuankäyttötutkimuksen mukaan noin 145 grammaa päivässä (Valsta 2018).

Jos suomalainen haluaisi muuttaa ruokavalionsa perinteistä Välimeren ruokavaliota vastaavaksi, lihansyönti tulisi pudottaa neljäsosaan nykyisestä.

Vaatimus noin suuresta supistamisesta voi tuntua rajulta mutta myös paljon julkisuutta saanut EAT-Lancet-komissio suosittelee korkeintaan 300 gramman viikoittaista lihansyöntiä (vastaa noin 43 gramman suuruista päivittäistä lihansyöntiä) (Willett 2019).

Myös maitotuotteita syödään Välimeren ruokavaliossa vähemmän

Myös maitotuotteita kuuluu Välimeren ruokavalioon huomattavasti vähemmän kuin suomalaiseen – erityisesti maitoa juodaan vähemmän.

Eläinkunnan tuotteiden huomattavasti vähäisemmän käytön vuoksi Välimeren ruokavalio kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin tavallinen länsimainen ruokavalio – ja myös vähemmän kuin virallisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio.

Oliiviöljy on ekologisesti parempi valinta

Vähäisempi lihan ja maidon kulutus eivät ole ainoita Välimeren ruokavalion terveellisiä piirteitä. Niiden lisäksi myös oliiviöljyn käyttö on ympäristölle terveellinen valinta.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on vertaillut selvityksessään rypsiöljyn ja oliiviöljyn ekologisuutta. Se tuli ehkä hieman yllättäen johtopäätökseen, että oliiviöljyn käyttö on ympäristölle parempi vaihtoehto. MTT:n tutkija Merja Saarinen selitti havaittua tulosta näin:

− Rypsin viljely on aika kuormittavaa ja siellä on aika paljon haasteita. Sen satotaso jää aika alhaiseksi keskimäärin ja sen takia sieltä tulee kuormituksiakin aika paljon, kun taas oliivit kasvavat puissa lähestulkoon itsestään.

Yhdistä Välimeren ruokavalio ja luomu

Välimeren ruokavalio siis kuormittaa ympäristöä huomattavasti vähemmän kuin tavallinen länsimainen ruokavalio. Myös luomuviljelyä pidetään ympäristölle terveellisenä tuotantotapana.

Ranskalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa selvitettiin Välimeren ruokavalion ja luomulaatuisuuden yhdistämistä. Tutkijat lähtivät siitä oletuksesta, että näiden yhdistäminen on terveellistä ja ekologista.

Tutkimuksessa vertailtiin kaikkiaan neljää ruokavaliota: (1) länsimaista ruokavaliota tavanomaisesti viljeltynä, (2) länsimaista ruokavaliota luomuna, (3) Välimeren ruokavaliota tavanomaisesti viljeltynä sekä (4) Välimeren ruokavaliota luomuna.

Näistä ruokavalioista luomulaatuinen Välimeren ruokavalio osoittautui ravitsemuksellisesti parhaaksi ja myös parhaiten ranskalaisia ravitsemussuosituksia vastaavaksi.

Luomulaatuisen Välimeren ruokavalion heikkous oli kuitenkin se, että se oli tutkimusruokavalioista kallein. Luomulaatuisen Välimeren ruokavalion kalleus on loogista, koska yleisestikin on havaittu, että terveellinen ruoka maksaa enemmän.

Perusteita luomun terveellisyydelle

Luomun terveellisyyteen on monia syitä. Lähes itsestään selvä syy liittyy siihen, että luomussa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita. Siten luomua käyttämällä niiden saannista voi päästä eroon lähes kokonaan.

Torjunta-aineiden välttämisestä voi olla eniten hyötyä lapsille sekä raskaana oleville ja imettäville naisille. Luomua syömällä voi todennäköisesti myös vähentää Parkinsonin taudin riskiä, sillä torjunta-aineet ovat yksi siihen sairastumisen riskitekijä.

Vahva terveydellinen peruste on sekin. että luomua käyttämällä ruokavaliosta saadun kadmiumin määrä noin puolittuu. Kun kadmiumin saanti on yhdistetty niin sydänsairauksiin kuin syöpäänkin, luomun voi arvioida sen ansiosta vähentävän näiden sairauksien riskiä (Barański 2014, McCarty 2014).

Luomu on parempi valinta niin terveydelle kuin ympäristöllekin.

Suuressa ranskalaisessa seurantatutkimuksessa havaittiinkin, että luomua eniten syövillä oli 25 prosenttia pienempi syöpään sairastumisen riski (Baudry 2018).

Luomun ravintoarvot ovat keskimäärin parempia kuin tavanomaisesti viljellyn. Luomussa on havaittu olevan usein enemmän karotenoideja ja polyfenoleita kuin tavanomaisesti viljellyssä ruuassa.

Luomumaidon ja -lihan rasvahappokoostumus on myös parempi luomukarjan laiduntaessa enemmän.

Jos syöt Suomessa kasvatettua luomua, saat maailman puhtainta ruokaa.

Luomu on parempi myös ympäristölle

Tärkeä syy luomuviljelyn pienempiin ilmastopäästöihin on, että siinä ei käytetä kemiallisia typpilannoitteita. Typpilannoitteiden kemiallinen valmistus vaatii paljon energiaa. Sen arvioidaan edustavan 10 prosenttia globaaleista maatalouden kasvihuonepäästöistä.

Lisäksi typpilannoitteiden hajotessa maaperästä vapautuu dityppioksidia (N2O), joka on haitallinen kasvihuonekaasu. Dityppioksidi lämmittää voimakkaasti ilmakehää, ja sen elinikä on esimerkiksi metaaniin verrattuna pitkä.

Luomuviljelyssä käytetyn lannankin levityksestä aiheutuu typpipäästöjä mutta vähemmän kuin kemiallisista typpilannoitteista.

On arvioitu, että jos kaikki maanviljely muutettaisiin luonnonmukaiseksi, se vähentäisi maanviljelyn kasvihuonekaasupäästöjä noin 20 prosentilla – 10 prosentilla vähentyneiden typpipäästöjen ansiosta ja 10 prosentilla vähentyneen energiantarpeen ansiosta (Scialabba 2010).

Tunnetuin luomuviljelyn ekologinen hyöty on se, että se lisää biodiversiteettiä verrattuna tehoviljelyyn. Koostetutkimuksen mukaan luomuviljelyllä on myönteinen vaikutus lajien määrään ja runsauteen verrattuna tavanomaiseen viljelyyn. Lintuja, petohyönteisiä, maaperäorganismeja ja kasveja on enemmän ympäristössä, jossa harjoitetaan luomuviljelyä (Bengttson 2005).

Toisen koostetutkimuksen mukaan luomuviljely yhdistyy suurempaan eloperäisen aineen määrään maaperässä. Havainto tukee luomuviljelyä puoltavien usein esittämää väitettä, että luomuviljely auttaa pitämään huolta viljelysmaan kunnosta (Mondelaers 2009).

Luomuviljely auttaa myös vähentämään torjunta-aineiden ja ravintoaineiden valumia vesistöihin. Siten luomulla on vähemmän vesistöjä rehevöittävää vaikutusta kuin tavanomaisella tehoviljelyllä. Luomua suosimalla voitaisiin vähentää esimerkiksi Itämeren rehevöitymistä.

Myös liha on luomulaatuisena vähemmän ympäristöä kuormittavaa. Esimerkiksi WWF:n ilmasto-oppaassa suositellaan, että kuluttajan kannattaa ostaa luomua ja luonnonlaidunlihaa, koska ne tukevat paremmin ympäristön monimuotoisuutta. Niitä suosittaessa myös torjunta-aineiden joutuminen ympäristöön vähenee (WWF).

Usein luomun heikkoudeksi mainitaan se, että sen tuottavuus olisi tavanomaista viljelyä heikompaa. Riittävän pitkäaikaiset seurannat kuitenkin osoittavat, että luomun tuotantomäärät ovat vertailukelpoisia tavanomaisesti viljeltyyn. Ensimmäisinä vuosina luomuun siirtymisen jälkeen tuotantomäärät tosin ovat alempia, koska maaperä ei ole hyvässä kunnossa tehoviljelyn jälkeen, mutta myöhempinä vuosina luomun tuottavuus paranee (Rodale 30 Year Report).

Luomun ja ei-luomun väliset tuottavuuserot säilyvät kuitenkin maidontuotannossa. Tavanomaisesti hoidettu lypsykarja tuottaa enemmän maitoa kuin luomulypsykarja. Luomutuotannossa eläinten hyvinvoinnista kuitenkin huolehditaan paremmin kuin tavanomaisessa tuotannossa yleensä. Lehmien lajityypillinen käyttäytyminen on luomussa otettu paremmin huomioon.

Ympäristölle paras viljelytapa saattaa olla permakulttuuri, jossa luomuakin pidemmälle jäljitellään luontoa.

Yhteenveto

Maailmanlaajuisten ilmastotavoitteiden saavuttaminen on niin haastavaa, että siinä tarvitaan kaikkien sektoreiden osallistumista. Maatalouden osuus kasvihuonekaasupäästöstä on noin 30 prosenttia. Eläinkunnan tuotteiden ilmastokuorma on suuri, ja erityisesti lihan syömistä tulisi vähentää.

Lihan syömisen vähentämisestä olisi hyötyä myös terveydelle. Siten lihansyönnin vähentämistä vastaan ei ole järkevää kapinoida vaan vähentäminen on runsaasti lihaa syövien omankin edun mukaista.

Vähentämällä lihansyöntiä perinteisen Välimeren ruokavalion mukaiseen määrään ruokavalion ilmastokuormaa on mahdollista pienentää noin kolmanneksella. Jos vielä lisäksi vähennetään maitotuotteiden kulutusta keskimääräisestä suomalaisesta, ilmastojalanjälki pienenee edelleen.

Välimeren ruokavalio on erinomainen vaihtoehto, jossa terveellisyys yhdistyy hyvin ekologiseen kestävyyteen. Vielä parempi, jos ruokavalio koostuu lisäksi enimmäkseen luomusta.

Lähteet:

Ahonen M. Pasta peittoaa riisin ja tofu pihvin – Uusi vertailu ynnää ruoan ympäristöystävällisyyden ja terveellisyyden. Yle Uutiset 5.5.2014.

Barański M, et al. Higher antioxidant and lower cadmium concentrations and lower incidence of pesticide residues in organically grown crops: a systematic literature review and meta-analyses. Br J Nutr. 2014 Sep 14;112(5):794-811.

Baroni L, et al. Evaluating the environmental impact of various dietary patterns combined with different food production systems. Eur J Clin Nutr. 2007 Feb;61(2):279-86.

Baudry J, et al. Association of Frequency of Organic Food Consumption With Cancer Risk: Findings From the NutriNet-Santé Prospective Cohort Study. JAMA Intern Med. 2018 Dec 1;178(12):1597-1606.

Bénard M, et al. Association between time perspective and organic food consumption in a large sample of adults. Nutr J. 2018 Jan 5;17(1):1. doi: 10.1186/s12937-017-0311-0.

Bengttson J, et al. The effects of organic agriculture on biodiversity and abundance: a meta-analysis. J Appl Ecol. 2005;42:261-9.

Baudry J, et al. Association of Frequency of Organic Food Consumption With Cancer Risk: Findings From the NutriNet-Santé Prospective Cohort Study. JAMA Intern Med. 2018 Dec 1;178(12):1597-1606.

van Dooren, C, et al. Exploring dietary guidelines based on ecological and nutritional values: A comparison of six dietary patterns. Food Policy. 2014 Ferb;44:26-46.

Fresán U, et al. Global sustainability (health, environment and monetary costs) of three dietary patterns: results from a Spanish cohort (the SUN project). BMJ Open. 2019 Feb 21;9(2):e021541.

Hirvonen K, et al. Affordability of the EAT–Lancet reference diet: a global analysis. Lancet Glob Health. 2019 Nov 7.

Kalan syöminen keino poistaa ravinteita vesistöistä ja vähentää lihankulutusta. Aamuset 24.9.2018.

Kromhout D, et al. Food consumption patterns in the 1960s in seven countries. Am J Clin Nutr. 1989 May;49(5):889-94.

Lemale J, et al. Vegan diet in children and adolescents. Recommendations from the French-speaking Pediatric Hepatology, Gastroenterology and Nutrition Group (GFHGNP). Arch Pediatr. 2019 Oct;26(7):442-450.

Marttinen S, et al. Biokaasulaitosten lopputuotteet lannoitevalmisteina. MTT 2013.

McCarty MF, et al. Are organically grown foods safer and more healthful than conventionally grown foods? Br J Nutr. 2014 Nov 28;112(10):1589-91.

Mondelaers K, et al. A meta‐analysis of the differences in environmental impacts between organic and conventional farming. Br Food J. 2009;111(10):1098-1119.

Niggli U, et al. Sustainability of organic food production: challenges and innovations. Proc Nutr Soc. 2015 Feb;74(1):83-8.

Parkkari J. Suurtutkimus: Vegaaniruokavalio on tehokkain tapa pienentää ympäristöjalanjälkeä. Yle Uutiset 4.6.2018.

Partanen M-M. IPCC: Ilmastonmuutos pakottaa maailman mullistamaan ruuantuotannon. WWF. 8.8.2019.

Poore J, Nemecek T. Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers. Science. 2018 Jun 1;360(6392):987-992.

Red Meat and Processed Meat. IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans Volume 114. IARC.

Ripple WJ, et al. Ruminants, climate change and climate policy. Nat Clim Change. 2014;4:2-5.

Ripple WJ, et al. World Scientists’ Warning of a Climate Emergency. BioScience, biz088. 2019 Nov 5.

Rodale 30 Year Report. Rodale Institute. 2012.

Ruini LF, et al. Working toward healthy and sustainable diets: The “Double Pyramid Model” developed by the Barilla Center for food and nutrition to raise awareness about the environmental and nutritional impact of foods. Front Nutr. 2015;2:9.

Santaoja M. Ruokapolitiikka etsii linjaansa – kestävän syömisen ohjeistus puuttuu. Versuslehti 12.11.2019.

Seconda L, et al. Assessment of the Sustainability of the Mediterranean Diet Combined with Organic Food Consumption: An Individual Behaviour Approach. Nutrients. 2017 Jan 12;9(1).

Scialabba N, Müller-Lindenlauf M. Organic agriculture and climate change. Renew Agr Food Syst. 2010 June; 25(2):158-69.

Song M, et al. Association of Animal and Plant Protein Intake with All-Cause and Cause-Specific Mortality. JAMA Intern Med. 2016 Oct 1;176(10):1453-1463.

Valsta L, et al. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2018.

Weber CL, Matthews HS. Food-miles and the relative climate impacts of food choices in the United States. Environ Sci Technol. 2008 May 15;42(10):3508-13.

Willett W, et al. Food in the Anthropocene: the EAT-Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems. Lancet. 2019 Feb 2;393(10170):447-492.

Virkajärvi P, Järvenranta K. Nautakarjatuotannon ympäristövaikutusten arviointi ja sen kehittämistarpeet. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote nro 35. 2018.

WWF:n kalaopas. WWF.

Elintavoilla on aivan olennainen vaikutus siihen, miten pitkäikäisiksi me todennäköisesti elämme. Tässä kerron suureen Harvardin tutkimukseen perustuen, miten paljon viidellä elintavalla voi pidentää omaa elinikää verrattuna siihen, että niitä ei noudata.

Terveellisillä elintavoilla voi saavuttaa monia lisävuosia.

Harvardin tutkimus perustui yli sadantuhannen naisen ja miehen pitkäaikaiseen seurantaan, tutkittaville tehtyyn kyselyyn sekä kuolinsyiden selvittämiseen. Näiden tietojen pohjalta tutkijat arvioivat, miten paljon pidempään tutkittavat eläisivät, jos he 50 vuoden iässä noudattaisivat terveellisiä elintapoja (Li 2018).

1. Tupakoinnin välttäminen

Tupakointi oli tutkimuksessa elintapa, joka lyhensi elinikää enemmän kuin mikään muu tutkimukseen sisällytetyistä elintavoista.

Tutkijat tekivät laskelman, että 50 vuoden iässä päivittäin askin verran tupakoivien odotettavissa oleva elinikä lyheni noin 8 vuotta verrattuna koko eliniän tupakoimattomina olleisiin. Jos tupakoitiin enemmän kuin 25 savuketta päivässä, elinikä lyheni naisilla 9 ja miehillä noin 12 vuotta.

Sähkötupakoinnin yleistyttyä on paikallaan lisätä, että myös sen voi olettaa lyhentävän elinikää. Sähkötupakoijilla sydäninfarktin ja kroonisten keuhkosairauksien riski on suurempi.

2. Painon pitäminen normaalina

Paino kannattaa myös pitää normaalina. Tutkijat havaitsivat, että matalin kuolleisuus oli painoindeksin ollessa välillä 23-24,9. Jos painoindeksi oli yli 35, se lyhensi 50-vuotiaiden naisten odotettavissa olevaa elinikää runsaalla 4 vuodella ja miesten runsaalla 5 vuodella.

Nykyään tiedetään, että painon pudottamisessa on vaikeaa onnistua pysyvästi, jos ylipainoa on jo päässyt kertymään. Laihduttamisessa voidaan onnistua mutta kiloilla on taipumus hiipiä takaisin. Siksi olisikin tärkeää pyrkiä pitämään paino normaalina. Jos ylipainoa on päässyt kertymään, tärkeintä olisi ehkäistä sen nousua.

Jos et tiedä painoindeksiäsi tai sitä, miten se lasketaan, saat sen selville käyttämällä esimerkiksi tätä laskuria.

3. Päivittäinen liikunta

Liikunta on myös tunnetusti hyvin terveyttä ylläpitävä tekijä.

Tutkimuksessa pidettiin terveellisenä päivittäistä vähintään puoli tuntia kestävää kohtuullisen rasittavaa liikuntaa. Sellaiseksi kelpasi myös ripeä kävely. Tuloksena havaittiin, että tämän verran päivittäistä liikuntaa harrastaneiden kuolleisuus oli tutkimusaikana noin puolta pienempää kuin liikuntaa harrastamattomien.

Reipas kävely auttaa saavuttamaan liikuntasuositukset.

Terveellisintä oli, jos liikuntaa harrastettiin vähintään 5,5 tuntia viikossa. Tämän verran liikuntaa harrastaneiden naisten odotettavissa oleva elinikä oli 50 vuoden iässä lähes 8 vuotta pidempi kuin liikuntaa harrastamattomien. Runsaasti liikuntaa harrastaneet miehet puolestaan saattoivat 50 vuoden iässä odottaa elävänsä noin 7,5 vuotta pidempään verrattuna liikuntaa harrastamattomiin.

4. Kohtuullinen alkoholinkäyttö

Tutkimuksessa pidettiin terveellisenä kohtuullista päivittäistä alkoholinkäyttöä, joka vastasi absoluuttiseksi alkoholiksi laskettuna 5-15 grammaa naisilla ja 5-30 grammaa miehillä. Käytännössä nämä määrät vastaavat noin 0,5-1 annosta alkoholia naisilla ja noin 0,5-2 annosta alkoholia miehillä.

Kohtuullisesti alkoholia käyttäneiden naisten ja miesten odotetavissa oleva elinikä oli 50 vuoden iässä noin 2 vuotta pidempi verrattuna alkoholia kokonaan käyttämättömiin.

Kohtuullinen alkoholinkäyttö ei siis pidentänyt elinikää tutkimuksessa kovin voimakkaasti. Se johtuu nähdäkseni siitä, että tutkijat eivät olleet ottaneet huomioon laadullisia tekijöitä. He eivät ottaneet huomioon alkoholinkäyttötapaa tai alkoholijuomatyyppiä vaan tarkastelivat ainoastaan päivittäistä alkoholinkäyttömäärää puhtaaksi alkoholiksi muutettuna.

Muista tutkimuksista tiedetään, että alkoholinkäytön terveellisyys tai epäterveellisyys riippuu olennaisesti alkoholinkäytön jakautumisesta viikolle. Terveellisintä on, jos suositaan viiniä ja sitä juodaan lasillinen aterian yhteydessä (Gea 2014).

5. Terveellinen ruokavalio

Lancet-tiedelehden suurtutkimuksessa on havaittu, että puutteellinen ruokavalio aiheuttaa maailmanlaajuisesti enemmän ennenaikaisia kuolemia kuin mikään muu elämäntapatekijä, tupakointi mukaan lukien (Afshin 2019).

Yhdysvaltalaistutkimuksessa, johon tämä kirjoitukseni nyt pääasiassa perustuu, ruokavalion vaikutus ei sentään ollut voimakkaampi kuin tupakoinnin.

Tutkimuksessa havaittiin, että 50 vuoden iässä naisten odotettavissa oleva elinikä olisi noin 5 vuotta pidempi, jos heidän ruokavalionsa olisi laadukas. Miehet eläisivät keskimäärin 4 vuotta pitkäikäisemmiksi, jos heidän ruokavalionsa olisi laadukas.

Useimpien suomalaisten olisi hyvä lisätä vihannesten syömistä.

Ruokavalion laatua mitattiin tutkimuksessa AHEI-2010-indeksillä (Chiuve 2012). Siinä tutkittavat saivat eniten pisteitä – 10 pistettä kustakin – jos he söivät seuraavasti:

• Vihanneksia vähintään 5 annosta päivässä (1 annos on runsas 1 dl vihanneksia tai runsas 2 dl lehtisalaattia)
• Hedelmiä vähintään 4 annosta päivässä (1 annos vastaa keskikokoista hedelmää)
• Pähkinöitä ja palkokasveja yhteensä vähintään 1 annos päivässä (1 annos pähkinöitä on 30 grammaa)
• Täysjyväviljaa melko runsaasti (naiset vähintään 75 grammaa, miehet vähintään 90 grammaa)
• Monityydyttymättömiä rasvoja vähintään 10 prosenttia energiansaannista*
• Pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja (EPA ja DHA) vähintään 250 mg päivässä
• Ei ollenkaan punaista lihaa ja prosessoitua lihaa
• Ei lainkaan sokerilla makeutettuja juomia
• Korkeintaan 0,5 energiaprosenttia transrasvaa
• Vain hyvin vähän suolaa

Tutkittavat eivät yleensä yltäneet näihin tavoitteisiin. Jos he ylsivät tavoitteisiin vain osittain, he saivat vähemmän pisteitä, ei siis nollaa.

Alkuperäisessä AHEI-2010-indeksissä saadaan pisteitä myös kohtuullisesta alkoholinkäytöstä, mutta koska puheena olevassa yhdysvaltalaistutkimuksessa alkoholinkäyttöä tarkasteltiin omana elintapanaan, sitä ei sisällytetty ruokavalion arviointiin.

AHEI-2010 muistuttaa melko paljon Välimeren ruokavaliota, mutta niiden välillä on kuitenkin pieniä eroja. Alun perin AHEI-indeksi on luotu tutkijoiden käyttöä varten ja kansanterveystyön välineeksi. Silti sen yllä kerrottujen kriteerien avulla jokainen voi itse tarkistaa, miten omaa ruokavaliota voisi parantaa.

Yleensä suomalaisten tulisi ruokavalion laadun parantamiseksi syödä enemmän vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä sekä vähentää suolan saantia. Riskejä vähentäisi myös, jos lihan ja makkaroiden syömistä korvattaisiin kalalla ja kasvikunnan proteiinilla, kuten tofulla ja pavuilla.

*Sivuhuomautuksena on paikallaan sanoa AHEI-2010-kriteereissä olevan kyseenalaista, että niissä painotetaan niin voimakkaasti monityydyttämättömien rasvojen saantia. Kriteerit palkitsevat esimerkiksi linolihappoa runsaasti sisältävien siemenöljyjen, kuten auringonkukkaöljyn, käytöstä. Tutkimusnäyttö kuitenkin puoltaa vahvasti ekstraneitsytoliiviöljyn eikä siemenöljyjen käyttöä.

Terveiden elintapojen yhteisvaikutus

Tutkijat myös laskivat, miten paljon odotettavissa oleva elinikä piteni, jos 50 vuoden iässä noudatettiin kaikkia viittä terveellistä elintapaa.

Terveellisiä elintapoja noudattavat naiset saisivat 50 vuoden iässä 14 lisävuotta ja miehet 12,2 lisävuotta verrattuna naisiin ja miehiin, joilla ei ollut yhtäkään viidestä terveellisestä elämäntapakeinosta.

Naiset eläisivät keskimäärin 93,1-vuotiaaksi, jos heidän elämäntapansa olisivat terveelliset. Miehet puolestaan eläisivät keskimäärin 87,6 vuotiaaksi, jos heidän kaikki elämäntapansa olisivat terveellisiä.

Elinajanodote suomalaisten keskuudessa, jos elämäntavat olisivat terveelliset 50 vuoden iässä, olisi todennäköisesti hieman näitä yhdysvaltalaislukuja pidempi. Syy on se, että keskimääräinen elinajanodote on Suomessa lähes 3 vuotta pidempi kuin Yhdysvalloissa (UN 2019).

Myös terve, sairaudesta vapaa elinikä pitenee

Jotkin lukijani saattavat ajatella, että ei ole ei ole kovin tärkeää, elääkö pitkäikäiseksi. Olennaista on vuosien laatu.

Saman yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän aivan tuoreessa tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että edellä kerrotut viisi elämäntapakeinoa eivät vain pidennä elämää vaan niitä noudattamalla voidaan saada jopa 10 sairaudesta vapaata elinvuotta lisää (Li 2020).

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että kun elinikä pitenee terveellisten elintapojen ansiosta, terveiden vuosien suhteellinen osuus jäljellä olevista elinvuosista kasvaa. Hyvillä elintavoilla voi siten hankkia terveyttä ja hyvinvointia erityisesti omiin eläkevuosiin.

Elinajanodotteen eroja Suomessa

Suomessa THL on selvittänyt erityisesti tulotason ja asuinpaikan yhteyttä elinajanodotteeseen. Sen tutkijat ovat havainneet, että hyvätuloiset elävät lähes 10 vuotta pitkäikäisemmiksi kuin pienituloisimmat. Parhaimmin toimeentulevat miehet elävät keskimäärin 82-vuotiaiksi, kun taas pienituloisimmat kuolevat jo noin 73-vuotiaina (Parikka 2017).

Alueelliset erot vielä lisäävät elinajanodotteen eroja. Hyvätuloiset Länsi- ja Etelä-Suomen miehet elävät lähes 12 vuotta pitkäikäisemmiksi kuin pienituloiset miehet Itä-Suomessa.

Elinajanodotteen erot eivät johdu suoraan tuloista vaan pitkälti siitä, että tuloluokkien elintavat ovat erilaiset. Tuloryhmien välisiä eroja kasvattavat erityisesti erot alkoholinkäytössä ja tupakoinnissa (Parikka 2017).

Tulotaso on yhteydessä terveellisempiin elämäntapoihin

Hyvätuloiset käyttävät alkoholia keskimäärin jopa vähän enemmän kuin köyhät mutta heidän alkoholinkäyttönsä ei ole yhtä humalahakuista kuin köyhempien. Pienituloisten humalahakuisen alkoholinkäytön taustalla on usein työttömyyttä ja poikamiesten yksinäisyyttä (Mäkelä 2017).

Alkoholinkäytön haitallisuus tai terveellisyys riippuu erittäin paljon alkoholinkäyttötavoista, kuten olen tässä aiemmin kirjoittanut.

Tuloluokkien välillä on suuria eroja alkoholikuolleisuudessa. Se johtuu eroista alkoholinkäyttötavoissa.

Ylimpien tuloluokkien ihmisillä on myös enemmän koulutusta ja sen myötä valmiutta ottaa vastaan tutkittua tietoa siitä, mikä vaarantaa terveyden ja mistä on hyötyä sen ylläpitämisessä. Alimpien tuloluokkien vähän koulutusta saaneet ihmiset ovat alttiimpia seuraaman populistisia, huonosti perusteltuja ravitsemusohjeita.

Lisäksi tulotaso vaikuttaa mahdollisuuteen ottaa terveyttä ylläpitäviä keinoja käyttöön. Ylimpien tuloluokkien ihmiset pystyvät helposti ottamaan uusia keinoja käyttöön, kun raha ei ole este. Kun tulotaso on hyvä, ei tarvitse esimerkiksi pohtia, onko kuntosalikortin tai tuoreen luomupinaatin ostamiseen varaa.

Tuloryhmien eroja selittää myös se, mikä koetaan omalle viiteryhmälle ominaiseksi. Hyvätuloiset ja koulutetut voivat saada tukea terveellisille elintavoilleen siitä, että heidän ystävä- ja tuttavapiirillään on muutenkin keskimääräistä terveellisempiä elintapoja. Siinä piirissä terveellisyyteen pyrkimistä pidetään hyvänä, ja siihen voidaan jopa kannustaa.

Pienituloisten ja syrjäytyneiden joukossa ryhmän paine voi päinvastoin vaikeuttaa terveellisten elämäntapojen ottamista käyttöön.

Yhteenveto

• Eliniän pidentämiseksi ja terveiden lisäelinvuosien saavuttamiseksi kannattaa olla tupakoimatta, mikä lienee itsestään selvää.
• Paino kannattaa yrittää pitää normaalina – se vähentää erityisesti tyypin 2 diabetekseen sairastumisen mutta myös syövän ja sydäntaudin riskiä.
• Päivittäin on hyvä harrastaa ainakin kohtalaisen rasittavaa liikuntaa vähintään puoli tuntia, myös ripeä kävely kelpaa.
• Alkoholia on suositeltavaa käyttää kohtuullisesti, naisten noin 1 annos ja miesten 1-2 annosta päivässä. Humaltuminen ei ole suositeltavaa.
• Terveellinen ruokavalio parantaa todennäköisyyttä saada lisää terveitä elinvuosia. Kasvisvoittoisen sekaruokavalion hyödystä on paljon näyttöä.

Viitteet:

Afshin A, et al. Health effects of dietary risks in 195 countries, 1990-2017: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2017. Lancet. 2019 May 11;393(10184):1958-1972.

Alzahrani T, Glantz SA. Adding Data From 2015 Strengthens the Association Between E-Cigarette Use and Myocardial Infarction. Am J Prev Med. 2019 Oct;57(4):569-571.

Chiuve SE, et al. Alternative dietary indices both strongly predict risk of chronic disease. J Nutr. 2012 Jun;142(6):1009-18.

Fernandez E. Risk of Heart Attacks is Double for Daily E-Cigarette Users. University of California San Francisco. Aug 21, 2018.

Gea A, et al. Mediterranean alcohol-drinking pattern and mortality in the SUN (Seguimiento Universidad de Navarra) Project: a prospective cohort study. Br J Nutr. 2014 May 28;111(10):1871-80.

Human Development Report 2019. United Nations Development Programme. 2019 Dec 10.

Li Y, et al. Impact of Healthy Lifestyle Factors on Life Expectancies in the US Population. Circulation. 2018 Jul 24;138(4):345-355.

Li Y, et al. Healthy lifestyle and life expectancy free of cancer, cardiovascular disease, and type 2 diabetes: prospective cohort study. BMJ. 2020 Jan;368:l6669.

Mäkelä P, et al. Sosioekonomiset erot alkoholikuolleisuudessa ja alkoholin käytössä. THL. Maaliskuu 2017.

Parikka S. Miesten väliset terveyserot kertovat jakolinjoista. THL-blogi. 24. toukokuuta 2017.

Parikka S, et al. Tuloryhmien väliset kuolleisuuserot maakunnissa 1996–2014. Tutkimuksesta tiiviisti 5/2017. THL.

Poor diet biggest risk factor for early deaths worldwide. Medical News Today. 5.4.2019.

Unettomuus on yleistä. Tilapäistä unettomuutta on 30-35 prosentilla aikuisista. Lyhytkestoista unettomuutta on 15-20 prosentilla aikuisista, ja pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsii Suomessa liki 12 prosenttia.

Unihäiriöiden polttavuutta kuvaa se, että Google Trendsin mukaan yksi Suomen yleisimpiä Google-hakuja viime vuonna oli kysymys, miten saada unta.

Kuvan makuuhuoneessa on liian valoisaa.

Lääkäreitä ohjeistavan Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkkeettömän hoidon pitäisi olla tilapäisessä unettomuudessa ensisijaista. Käytännössä lääkkeettömiin hoitoihin ei lääkärien vastaanotoilla juurikaan panosteta.

Unitutkija, professori Markku Partinen on arvostellut viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan sitä, että pitkäaikaisen unettomuuden syitä ei selvitetä. Hän sanoo:

”Valitettavasti tämä johtaa usein vain unilääkkeiden kirjoittamiseen ja toistuvaan uusimiseen, hoitamatta itse unettomuutta. Kukaan lääkäri tuskin määrää kipulääkkeitä selvittämättä kivun syytä.” (Partinen 2019)

Tässä kirjoituksessani yritän omalta osaltani paikata sitä, että unettomuuden lääkkeettömiin keinoihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Kerron vinkkejä unettomuuden itsehoidon tueksi.

Monet seuraavista keinoista voivat olla tuttuja mutta suosittelen käyttämään kirjoitustani tarkistuslistan tapaan. Uskon, että jokainen lukija löytää kirjoituksestani ainakin jonkin uuden tavan parantaa untaan.

Ehdotuksia unihygienian parantamiseksi

Unihygienia eli unenhuolto tarkoittaa keinoja, jotka parantavat nukkumisympäristöä tai nukkumiseen liittyviä tapoja. Unihygienian parantamiseksi on monia keinoja, joista esittelen alla tärkeimpiä.

Harrasta liikuntaa säännöllisesti

Liikunnan harrastaminen parantaa unta, kunhan se ei ole liian rasittavaa. Liikunnan on todettu helpottavan nukahtamista, parantavan unenlaatua ja vireystilaa päivällä.

Sitä ei ole hyvä kuitenkaan harrastaa neljänä viimeisenä tuntina ennen nukkumaanmenoa eikä liikunta saa olla liian rasittavaa. Rauhallinen alkuillan iltakävely tai jooga sen sijaan voivat auttaa nukkumisessa.

Vältä kahvin nauttimista illalla ja myöhään iltapäivällä

Kahvi, tee, kaakao, kolajuomat ja energiajuomat sekä suklaa sisältävät kofeiinia, joka heikentää unta. Kofeiini vaikuttaa adenosiinin vastavaikuttajana eli se vähentää adenosiinin välittymistä aivoissa. Adenosiini on nukleosidi, jota elimistö erittää ja jolla on tärkeä osansa uni-valverytmin säätelijänä.

Kofeiinia sisältävien juomien nauttimista sekä tumman suklaan syömistä kannattaa välttää myöhään iltapäivällä ja illalla, jos haluaa välttää mahdollisesti unta heikentävää vaikutusta.

Kahvia ja teetä korvaamaan sopivat hyvin yrttiteet. Esimerkiksi rooiboksessa ei ole kofeiinia, ja kamomillatee rauhoittaa lievästi.

Vältä alkoholia myöhään illalla

Alkoholi voi helpottaa nukahtamista mutta tutkimusten mukaan se heikentää huomattavasti unen laatua. Siksi se ei sovi unilääkkeeksi.

Tupakointi heikentää unta

Monelle saattaa olla yllätys, että tupakoijien on havaittu nukkuvan huonommin kuin tupakoimattomien. Tupakoijat nukkuvat keskimäärin vähemmän aikaa, nukahtavat pidemmän viiveen jälkeen, ja heillä on enemmän uniapneaa ja jalkojen levotonta liikettä kuin tupakoimattomilla (Jaehne 2012).

Syynä on osaltaan se, että nikotiini on piriste, joka häiritsee unta. Tupakointi myös heikentää hapensaantia, ja kun riittävä hapensaanti on tärkeää hyvälle unelle, uni heikkenee myös siten.

Tupakoinnin kielteiset vaikutukset uneen ovat yksi lisäsyy lopettaa tupakointi lukemattomien muiden ohella.

Sammuttele valoja ja käytä lämpimämmän värisiä lamppuja iltaisin

Kirkkaat ja kylmän valkoiset valot ylläpitävät vireystilaa ja estävät melatoniin tuotantoa. Niitä ei ole siksi suositeltavaa käyttää iltaisin.

Kylmän valkoisessa LED-valossa on voimakas sininen piikki, jota silmä ei näe.

Kylmän tai neutraalin valkoiselta näyttävässä LED-valaistuksessa on todellisuudessa piikki sinisellä aaltoalueella, jota silmä ei erota (Tosini 2016).

Iltaisin voi käyttää himmeämpää valaistusta ja lämpimämmän värisiä polttimoita. Perinteisen hehkulampun värilämpötila on 2700 kelviniä, joka on lämpimän valkoista valoa. Kotien valaisimissa yleisimpiä ovat lämpimän valkoiset LED-lamput, joiden sinisen valon piikki ei ole kovin voimakas.

Säädä ruutujen valoa lämpimämmän väriseksi iltaisin

Esimerkiksi Firefox-selaimeen saa lisäosan, jolla siinä voi helposti säätää näytön värisävyä oranssimmaksi. Värisävy ja värin voimakkuus on itse valittavissa.

Samanlaisia värillisiä filttereitä on saatavissa myös älypuhelimiin. Filtterit eivät silti vähennä älypuhelimen radiotaajuista säteilyä, joka myös osaltaan saattaa heikentää unta (Mortazavi 2016).

On myös olemassa oransseiksi sävytettyjä silmälaseja, jotka vähentävät sinisen valon pääsyä silmiin. Lasien vaikutusta on tutkittu tutkimuksessa, johon osallistuneet olivat teini-ikäisiä poikia. Sinistä valoa suodattavien lasien käyttö vähensi LED-valaistuksen aiheuttamaa melatoniin tuotannon vähenemistä sekä vähensi turhaa vireyttä ennen nukkumaanmenoaikaa. Niiden käytöstä oli toisin sanoen hyötyä (van der Lely 2015).

Vältä voimakkaita ärsykkeitä myöhään illalla

Kirkkaiden valojen lisäksi on hyvä välttää muutakin voimakasta stimulaatiota myöhään iltaisin. Esimerkiksi voimakkaat äänet, rajut lämpötilan vaihtelut ja kauhuelokuvat voivat häiritä unta.

Vältä valvetilan aktiviteetteja nukkumaanmenoajan lähellä

Vältä nukkumaanmenoajan läheisyydessä myös valvetilan aktiviteetteja, kuten television katsomista, kännykällä puhumista tai syömistä, sillä ne pitävät mielen aktiivisena.

Suositeltavia myöhäisillan harrastuksia ovat kirjojen lukeminen ja rauhallisen musiikin kuuntelu. Kirjoja on suositeltavaa lukea painetuista kirjoista, ei taustavalollisilta laitteilta, koska näiden valo sammuttaa melatoniinin tuotantoa.

Samoin musiikkia on suositeltavinta kuunnella langallisilta tavallisten kaiuttimien kautta, eikä langattomilla laitteilla. Aivan uudessa tutkimuksessa nimittäin on havaittu, että musiikkia älypuhelimella kuunnelleiden uni oli laadultaan huonompaa (Amez 2020).

Sulje langattomat laitteet yöksi

Mahdollinen WiFi-reititin ja langattomat laitteet kannattaa sulkea yöksi. Uni on erittäin herkkää ärsykkeille, ja langattomien laitteiden radiotaajuinen säteily voi häiritä unta. Se voi esimerkiksi vähentää melatoniinin tuotantoa (Cherry 2002, Kesari 2011).

Älypuhelimen käyttö sängyssä on unta heikentävä tapa.

Älypuhelinta ei kannata ottaa edes suljettuna makuuhuoneeseen, sillä on näyttöä siitä, että suljettukin älypuhelin heikentää unta. Se saattaa johtua siitä, että tieto älypuhelimen lähellä olosta voi pitää ajatukset siinä, mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu.

Älypuhelinta ei kannata käyttää herättämiseen vaan sen sijaan kannattaa hankkia oikea herätyskello.

Vältä matalataajuisia magneettikenttiä

Langattoman teknologian lisäksi on hyvä välttää asumista paikassa, jossa on matalataajuisia magneettikenttiä. Niiden tavallisia lähteitä ovat talojen sähkökeskukset, muuntajat sekä talojen lähellä kulkevat voimalinjat. Magneettikenttäaltistus on usein ongelmana talojen alimmissa kerroksissa, koska niissä talotekniikka sijaitsee usein lähellä.

Monet tutkimukset osoittavat, että matalataajuiset sähkömagneettiset kentät voivat alentaa melatoniinitasoa (El-Helaly 2010).

Tutkimuksissa magneettikenttäaltistus on myös yhdistynyt heikompaan uneen (Graham 2000, Li 2002).

Saksalaisella rakennusbiologian instituutilla on suositusarvot asuntojen sähkömagneettisten kenttien voimakkuudelle.

Rakennusbiologian periaatteet auttavat muutenkin hyvää unta tukevan ympäristön luomisessa (Buildingbiology).

Biologinen maadoittaminen saattaa auttaa

Jotkin pienet tutkimukset viittaavat siihen, että biologinen maadoittaminen helpottaa nukahtamista ja parantaa unen laatua (Ober 2000, Ghaly 2004).

Biologinen maadoittaminen on menetelmä, jossa ihmisen kehosta puretaan sähkövaraus maadoittamalla. Biologisen maadoittamisen kannattajat myös katsovat, että maa toimii antioksidantteina vaikuttavien elektronien lähteenä (Chevalier 2012).

Unen parantamiseen maadoituksella käytetään yleensä sähköä johtavaa maadoituslakanaa tai nukkuma-alustaa, joka voidaan asettaa poikittain lakanoiden päälle. Maadoituslakana tai alusta kytketään sähköä johtavalla johdolla metallisauvan avulla maahan tai maadoituspistokkeella pistorasiaan.

Jos olet kiinnostunut kokeilemaan maadoitustuotteita, niitä myydään esimerkiksi täällä.

Lue iltaisin kirjaa

Kirjan lukeminen on mainio tapa rauhoittua iltaisin, ja säännöllisellä lukemisella on paljon muitakin hyötyjä. Painetun kirjan lukeminen ei myöskään vähennä melatoniinin tuotantoa myöhään illalla, toisin kuin tekstin lukeminen taustavalaistulta näytöltä.

Toista rauhoittavia iltarutiineja

Olisi hyvä, että iltaisin toistuisivat iltarutiinit, jotka alkaisivat tunnin, puolitoista ennen vuoteeseen menoa. Niiden aikaan hellitetään arjen askareista ja aletaan valmistautua nukkumiseen. Iltarutiinien olisi hyvä olla joka ilta samanlaisina, jolloin ne toimivat merkkinä elimistölle nukkumaanmenosta.

Käytä makuuhuonetta vain nukkumiseen ja rakasteluun

Käytä makuuhuonetta vain nukkumiseen ja rakasteluun. On hyvä, että vuode assosioituu mielessämme nukkumiseen.

Ylläpidä säännöllistä unirytmiä

On havaittu, että jos unirytmi ei ole säännöllinen, se lisää unihäiriöiden riskiä. Tieteellisessä artikkelissa neuvotaan, että unirytmin säännöllistämiseksi herätyskello kannattaa laittaa soimaan säännölliseen aikaan (Maness 2015).

Yhtä hyvä keino saattaa olla kuitenkin se, että joka ilta mennään nukkumaan viimeistään ennalta päätettyyn kellonaikaan mennessä eikä siitä lipsuta kuin aivan pakottavasta syystä.

Hyvä nukkumisympäristö

Nukkuminen onnistuu parhaiten sopivan viileässä, 18-21 astetta, ja pimeässä huoneessa. Jos et saa makuuhuonettasi täysin pimeäksi, hanki sälekaihtimet tai pimennysverho.

Niinkin vähäinen kuin 8 luksin valaistuksen voimakkuus pienentää melatoniinin tuotantoa ja heikentää siten unta. Esimerkiksi kirkas LED-katuvalaistus tai kesäaamuina aikaisin nouseva aurinko vähentävät melatoniinin tuotantoa, jos makuuhuonetta ei ole kunnolla pimennetty.

Makuuhuone on hyvä tuulettaa viileäksi ennen nukkumaanmenoa, sillä makuuhuoneessa tarvitaan yön aikana runsaasti raikasta happipitoista ilmaa. Tuulettaminen samalla viilentää sopivasti makuuhuoneen ilmaa.

Makuuhuoneen tulisi olla rauhallinen, puhdas, kodikas ja mukava. Jos makuuhuoneessa on sotkuista, varaa vähän aikaa ja siivoa huone. Hyvä sänky, patja ja tyyny antavat edellytykset hyvälle unelle.

Patjan, petauspatjan ja vuodevaatteiden materiaaleissa kannattaa suosia mahdollisuuksien mukaan luonnonmateriaaleja, sillä ne hengittävät hyvin, tasaavat kosteutta eivätkä hiosta. Itse ostin jokin aika sitten kotimaiset villatäytteiset peitot, jotka ovat osoittautuneet aiempia keinovanutäytteisiä peittoja miellyttävämmiksi.

Nouse sängystä, jos et nukahda kohtuullisessa ajassa

Nouse sängystä, jos et nukahda 20 minuutissa, ja mene nukkumaan vasta, kun tunnet itsesi väsyneeksi. Näin ylläpidät assosiaatiota, että vuoteessa ollaan nukkumisen takia.

Kirkasta valoa aamuisin

Aamuisin valon tulisi olla runsasta. Avaa verhot, jotta aurinko pääsee paistamaan sisään tai sytytä kirkkaat valot, jos on pimeä vuodenaika.

Voit myös käyttää kirkasvalolamppua. Kirkasvalohoito aikaisin aamulla auttaa parantamaan unirytmiä ja unettomuutta. Se ehkäisee ja parantaa myös kaamosmasennusta.

Pidä erityinen huolihetki päivällä

Monella unta voi haitata se, että maatessa aletaan miettiä elämän ongelmia. Siihen auttaa se, että päiväaikaan pidetään erityinen huolihetki, jolloin tietoisesti ajatellaan mieltä painavia asioita. Ongelmat on hyvä kirjoittaa vaikkapa vihkoon, jotta ne tulevat paremmin jäsennellyiksi eivätkä jää vain epämääräiseksi puuroksi mieleen.

Jos ongelmat tulevat huolihetkestä huolimatta vuoteessa maatessa mieleen, silloin voi sanoa mielessään: ”Nyt on aika nukkua, voin pohtia tätä asiaa huomenna huolihetken aikaan.”

Huolien käsittelemistä auttaa myös se, että puhuu niistä jonkun läheisen kanssa. Kannattaakin pitää huolta läheisten tapaamisesta.

Luontaishoitojen keinot uneen

Rohdosvalmisteista voi olla apua

Tavallisia rauhoittavia ja mahdollisesti unta parantavia rohdosvalmisteita ovat valeriaana, kamomilla, ashwagandha, sitruunamelissa, kanervankukka, kauranverso, kärsimyskukka ja laventeli.

Kamomillatee rauhoittaa lievästi.

Monia rauhoittavia, iltaisin nautittavaksi sopivia yrttiteesekoituksia myydään hyvin marketeissa, luontaistuotekaupoissa ja terveyskaupoissa.

Korva-akupunktio voi auttaa

Akupunktiosta ja erityisesti korva-akupunktiosta saattaa olla apua varsinkin ikäihmisten unettomuuden parantamisessa. Hyöty todetaan unettomuuden lääkkeettömiä hoitoja käsittelevässä katsausartikkelissa (Maness 2015).

Rauhallinen jooga auttaa

Illalla voi tehdä rauhallista joogaa, kuten yinjoogaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa kehoa ja tyynnyttää mieltä. Siinä tehdään pitkäkestoisia asentoja makuulla tai istuen. Joogan unta parantavasta vaikutuksesta on tutkimusnäyttöä (Halpern 2014).

Joogan rentoutusharjoitus

Joogan etenevä lihasrentoutus on erinomainen nukahtamisen helpottaja. Siinä oikeasta jalkaterästä alkaen rentoutetaan koko keho kehonosa kerrallaan. Voidaan sanoa hiljaa mielessä ”Oikea jalkateräni on täysin rento”, minkä jälkeen pysähdytään tietoisesti rentouttamaan oikea jalkaterä. Siitä edetään edelleen sääreen, reiteen ja niin edelleen. Viimeksi rentoutetaan pää.

Etenevä lihasrentoutus voi monesti vaikuttaa niin hyvin, että ei edetä edes päähän saakka, kun on jo nukahdettu.

Mieli-kehoterapiat parantavat unen laatua

Joogan lisäksi myös muut mieli-kehoterapiat, kuten meditaatio, tai chi ja qigong auttavat parantamaan unen laatua ja helpottavat unettomuutta. Qigong arvoitiin hieman paremmaksi kuin tai chi. Näihin tuloksiin tultiin kaikkiaan 49 aiempaa tutkimusta käsittäneessä koostetutkimuksessa (Wang 2019).

Ruokavalio

Ruokavalion vaikutukset uneen perustuvat ennen kaikkea siihen. että tryptofaania ja eräitä muita ravintoaineita tarvitaan serotoniinin ja melatoniinin tuotantoon.

Tryptofaanista muodostuu serotoniinia aivorungon raphe-tumakkeiden neuroneissa. Serotoniinista muodostuu edelleen melatoniinia aivojen käpylisäkkeessä.

Tryptofaanilla on havaittu olevan vaikutusta uneen. Se lisää subjektiivisesti koettua uneliaisuutta, ja se myös parantaa unen laatua (Jenkins 2016).

Tue serotoniinin tuotantoa ruokavaliolla

Tryptofaani on varsinkin proteiinipitoisten ruokien runsaasti sisältämä aminohappo mutta paradoksaalisesti proteiinipitoisia ruokia runsaasti nauttimalla ei yleensä saavuteta hyvää aivojen tryptofaanitasoa.

Jotta aivoihin pääsisi runsaasti tryptofaania, olisi tärkeintä suosia sellaisia ruokia, joissa tryptofaania on mahdollisimman paljon suhteessa muihin isoihin neutraaleihin aminohappoihin (LNAA). Näin siksi, että nämä aminohapot kilpailevat tryptofaanin kanssa kuljettajavälitteisestä siirtymisestä veri-aivoesteen yli aivoihin.

Kurpitsansiemenistä tehdyssä jauheessa on paljon tryptofaania.

Kurpitsansiemenjauhe, varsinkin vähärasvaisena, on hyvä luontainen tryptofaanin lähde. Nauttimalla sitä iltaisin saadaan sen verran tryptofaania, että se voi parantaa unta. Kurpitsansiemenjauheen on myös havaittu parantavan unta yhdessä kontrolloidussa tutkimuksessa (Hudson 2005).

Kurpitsansiemenjauheen ohella tulisi saada jonkin verran hiilihydraatteja, sillä tryptofaanin metabolia edellyttää pientä insuliinin nousua, jotta aivojen tryptofaanitaso nousisi riittävästi.

Tryptofaania on olemassa myös ravintolisänä mutta sen käyttö on kyseenalaista. Syy on se, tryptofaani-ravintolisän käyttö on yhdistetty vakaviin, joskin harvinaisiin haittavaikutuksiin. Haitat ovat mahdollisesti aiheutuneet epäpuhtauksista tryptofaani-ravintolisässä.

Illalla kannattaa välttää nauttimasta heraproteiinia tai haaraketjuisia aminohappoja (BCAA), sillä niiden sisältämät muut isot neutraalit aminohapot vähentävät tryptofaanin pääsyä veri-aivoesteen läpi aivoihin.

Serotoniinin ja melatoniin synteesi ei perustu pelkästään tryptofaanin saantiin vaan siihen tarvitaan myös eräitä vitamiineja ja mineraaleja. En voi tässä kuitenkaan kertoa niistä, koska kiristynyt terveysväitelainsäädännön valvonta estää sen. Näin lääketeollisuuden EU-tasolla lobbaama lainsäädäntö estää kertomasta lukijoille hyödyllistä ja paikkaansa pitävää tietoa.

Vältä raskaita aterioita myöhään illalla

Raskaiden aterioiden syömistä viimeisen neljän tunnin aikana ennen nukkumaanmenoa on syytä välttää, sillä se voi heikentää yöunta. Varsinkin raskaan pihvin syöminen voi heikentää yöunta. Jotkut myös ovat kertoneet, että papujen syöminen iltaisin aiheuttaa heille unta haittaavaa kaasunmuodostusta.

Suoliston mikrobikannalla on yhteys uneen

Uusissa tutkimuksissa on havaittu, että myös suoliston mikrobikannalla on vaikutus aivoihin ja uneen. Ihmiset, joiden suoliston bakteerikanta on monipuolinen, nukkuvat myös yleensä paremmin (Smith 2019).

Hyvää mikrobiomia voi ylläpitää ja sitä voi korjata noudattamalla laadukasta, runsaasti vihanneksia ja hedelmiä sisältävää ruokavaliota. Ruokavalioon on myös hyvä kuulua jogurttia, joka on hyvä probioottien lähde.

Välimeren ruokavalio suositeltava myös unen kannalta

Välimeren ruokavalio on suositeltava ruokavaliomalli myös unen parantamiseksi. Espanjalaisessa väestössä tehdyssä seurantatutkimuksessa havaittiin, että parhaiten Välimeren ruokavaliota noudattavilla tutkittavilla oli pienin riski haitallisiin unen muutoksiin. Tätä ruokavaliota noudattavilla unen laatu oli myös huomattavasti useammin hyvä kuin niillä, jotka söivät siitä poikkeavasti (Campanini 2017).

Käytä magnesiumia ja B-monivitamiinia

Suosittelen magnesiumin ja B-monivitamiinin käyttöä unen parantamisesta kiinnostuneille. Magnesium kannattaa ottaa esimerkiksi alkuillasta.

Melatoniini

Jos edellä esitetyt keinot eivät auta, suosittelen melatoniinin käyttöä.

Taustalla olevat sairaudet

Unettomuutta voivat aiheuttaa myös sairaudet, jotka rajasin tietoisesti tämän artikkelini ulkopuolelle, jotta kirjoitus ei olisi venynyt liian pitkäksi. Yllättävän usein unta haittaa uniapnea, josta kärsii ehkä noin viidennes yli 40-vuotiaista. Mahdollisesti unta haittaavista sairauksista kärsivien on suositeltavaa keskustella niistä lääkärin kanssa.

Lähteistäni

Käytin lähteenä tässä kirjoituksessa tutkimusten, artikkeleiden ja unettomuuden Käypä hoito -suosituksen lisäksi mm. Uniterveyskirjaa, joka on melko monipuolinen ja kattava (Partinen 2019).

Ilahduttavin lukemistani lähteistä oli uni- ja korvalääkäri Miikka Peltomaan haastattelu tamperelaisessa Silta-lehdessä. Siinä oli mielenkiintoista uutta tietoa unen merkityksestä, ja siitä välittyi haastateltavan humaani laaja-alaisuus (Viitasalo 2020).

Viitteet:

Amez S, et al. Yawning while scrolling? Examining gender differences in the association between smartphone use and sleep quality. J Sleep Res. 2020 Jan 9:e12971.

Bragg S, et al. Updates in insomnia diagnosis and treatment. Int J Psychiatry Med. 2019 Sep;54(4-5):275-289.

Campanini MZ, et al. Mediterranean Diet and Changes in Sleep Duration and Indicators of Sleep Quality in Older Adults. Sleep. 2017 Mar 1;40(3).

Cherry N. EMF/EMR reduces melatonin in animals and people. Canterbury: Human Sciences Department Lincoln University. 2002. Sept 2.

Chevalier G, et al. Earthing: Health Implications of Reconnecting the Human Body to the Earth’s Surface Electrons. J Environ Public Health. 2012; 2012: 291541.

Dautovich ND, et al. A systematic review of the amount and timing of light in association with objective and subjective sleep outcomes in community-dwelling adults. Sleep Health. 2019 Feb;5(1):31-48.

El-Helaly M, Abu-Hashem E. Oxidative stress, melatonin level, and sleep insufficiency among electronic equipment repairers. Indian J Occup Environ Med. 2010 Sep;14(3):66-70.

Falbe J, et al. Sleep duration, restfulness, and screens in the sleep environment. Pediatrics 135.2 (2015): e367-e375.

Fernstrom JD, et al. Large neutral amino acids: dietary effects on brain neurochemistry and function. Amino Acids. 2013 Sep;45(3):419-30.

Frank S, et al. Diet and Sleep Physiology: Public Health and Clinical Implications. Front Neurol. 2017 Aug 11;8:393.

Ghaly M, Teplitz D. The biologic effects of grounding the human body during sleep as measured by cortisol levels and subjective reporting of sleep, pain, and stress. J Altern Complement Med. 2004 Oct;10(5):767-76.

Graham C, et al. Nocturnal magnetic field exposure: gender-specific effects on heart rate variability and sleep. Clin Neurophysiol. 2000 Nov;111(11):1936-41.

Halpern J,e t al. Yoga for improving sleep quality and quality of life for older adults. Altern Ther Health Med. 2014 May-Jun;20(3):37-46.

Hudson C, et al. Protein source tryptophan versus pharmaceutical grade tryptophan as an efficacious treatment for chronic insomnia. Nutr Neurosci. 2005 Apr;8(2):121-7.

Jaehne A, et al. How smoking affects sleep: a polysomnographical analysis. Sleep Med. 2012 Dec;13(10):1286-92.

Jansson-Fröjmark M. et al. Are sleep hygiene practices related to the incidence, persistence and remission of insomnia? Findings from a prospective community study. J Behav Med. 2019 Feb;42(1):128-138.

Jenkins TA, et al. Influence of Tryptophan and Serotonin on Mood and Cognition with a Possible Role of the Gut-Brain Axis. Nutrients. 2016 Jan 20;8(1).

Kajaste S. Itsehoito-ohjelmat unettomuushäiriön hoidossa. Duodecim. Käypä hoito -suositus. 3.12.2015.

van der Lely S, et al. Blue blocker glasses as a countermeasure for alerting effects of evening light-emitting diode screen exposure in male teenagers. J Adolesc Health. 2015 Jan;56(1):113-9.

Li CY, et al. Residential exposure to power frequency magnetic field and sleep disorders among women in an urban community of northern Taiwan. Sleep. 2002 Jun 15;25(4):428-32.

Maness DL, Khan M. Nonpharmacologic Management of Chronic Insomnia. Am Fam Physician. 2015 Dec 15;92(12):1058-64.

Mortazavi SM, et al. Is it Blue Light or Increased Electromagnetic Fields which Affects the Circadian Rhythm in People who Use Smartphones at Night. Iran J Public Health. 2016 Mar;45(3):405-6.

Ober AC, Ventura CA. Grounding the human body to neutralize bioelectrical stress from static electricity and EMFs. ESD Journal. 2000 Jan.

Partinen M. Valeriaana aikuisten unettomuuden hoidossa. Duodecim. Käypä hoito -suositus. 3.12.2015.

Partinen M, Huutoniemi A. Uniterveyskirja. Docendo, 2019.

Peuhkuri K, et al. Diet promotes sleep duration and quality. Nutr Res. 2012 May;32(5):309-19.

Put the Phone Away! 3 Reasons Why Looking at It Before Bed Is a Bad Habit. Cleveland Clinic. April 22, 2019.

Silber BY, Schmitt JA. Effects of tryptophan loading on human cognition, mood, and sleep. Neurosci Biobehav Rev. 2010 Mar;34(3):387-407.

Smith RP, et al. Gut microbiome diversity is associated with sleep physiology in humans. PLoS One. 2019 Oct 7;14(10):e0222394.

Tosini G, et al. Effects of blue light on the circadian system and eye physiology. Mol Vis. 2016 Jan 24;22:61-72.

Uni ja unen häiriöt. Lääketieteen tohtori, professori, neurologian erikoislääkäri Markku Partisen haastattelu. TerveysSummit-video. Katsottu 29.1.2020.

Viitasalo O. Hyvä uni luo hyvää. Silta-lehti. 8.1.2020.

Wang X, et al. The Effect of Mind-Body Therapies on Insomnia: A Systematic Review and Meta-Analysis. Evid Based Complement Alternat Med. 2019 Feb 13;2019:9359807.

Moni on varmasti pohtinut, miten voi vähentää omaa ja läheistensä riskiä sairastua koronavirukseen ja onko mahdollisesti ruokia tai ravintolisiä, joilla parantaa immuniteettiaan.

Parhaimpia keinoja ehkäistä sairastumista ovat fyysisen etäisyyden pitäminen ihmisiin sekä huolellinen käsihygienia. Näistä etäisyyden pitäminen on Harvardin epidemiologian professorin Marc Lipsitchin mukaan tärkein rajoittamiskeino.

Vihreän teen juominen on yhdistetty pienempään influenssan riskiin.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan ahkera testaaminen on myös tärkeä osatekijä epidemian taltuttamisessa. WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus on sanonut:

“Meillä on yksinkertainen viesti kaikille maille: Testatkaa, testatkaa, testatkaa. Testatkaa jokainen epäilty tapaus.”

“Emme voi sammuttaa paloa side silmillä, emmekä voi lopettaa tätä pandemiaa ellemme tiedä, kuka on saanut tartunnan.” (ABC News)

Suomessa ei tällä hetkellä testata potilaita riittävästi, sillä kapasiteetti ei riitä, vaikka viranomaiset aiemmin vakuuttivat Suomen varautumisen olevan huipputasoa (HS).

Julkisuudessa on edelleen spekuloitu sillä, että 35 prosenttia suomalaisista sairastuisi epidemiaan parin kuukauden aikana. Pidän sitä hyvin kyseenalaisena. Epidemian ei voi antaa laajeta niin pitkälle, koska tehohoidon kapasiteetti loppuu silloin alkuunsa.

On äärimmäisen tärkeää, että rajoittamistoimet otetaan yhtä vakavasti kuin WHO suosittelee ja niiden toimeenpanossa ollaan nopeita.

Suomessa olisi tärkeää ryhtyä seuraamaan Aasian maiden parhaita käytäntöjä epidemian torjumisessa. Kiina on pystynyt lähes täysin tyrehdyttämään uudet tartunnat. Myös Etelä-Korea, Hongkong ja Singapore ovat olleet hyvin menestykkäitä epidemian suunnan kääntämisessä (Beaubien 2020).

Etukäteen ei pidä luovuttaa vaan tavoitteeksi pitää ottaa se, että myös Suomessa epidemia tukahdutetaan. Siinä olennaisen tärkeää on ihmisten välisten fyysisten kontaktien vähentäminen, koska myös oireettomat voivat tartuttaa tautia. Voimme painaa tartunnat laskuun, kuten Aasian maissa on tehty.

Tartunnan välttäminen tärkein ja paras keino

Fyysisen etäisyyden pitäminen ja hyvä käsihygienia ovat tärkeimpinä flunssan ja koronaviruksen ehkäisykeinoja.

Varsinkin koronaviruksen kohdalla kannattaa painottaa tartunnan saamisen välttämistä. Kyseessä on uusi virus, jota vastaan ihmisellä ei ole hankittua vastustuskykyä. Lisäksi koronavirusinfektio on tavallista flunssaa vakavampi – varsinkin iäkkäille ja perussairauksista kärsiville.

Kertaan vielä tartunnan ehkäisyn tärkeimpiä keinoja:

• Vältä epidemian aikana ihmisjoukkoja
• Poistu köhivien ihmisten luota
• Pidä vähintään metrin etäisyys ihmisiin epidemian aikana
• Pese kädet aina sisään tullessasi ja ennen ruokailua
• Käytä käsidesiä, jos mahdollisuutta käsienpesuun ei ole
• Vältä kasvojesi koskettelua varsinkin kotisi ulkopuolella
• Tee etätöitä
• Käytä henkilöautoa joukkoliikenteen sijaan
• Älä kättele vaan tervehdi muuten

Näiden keinojen lisäksi on myös monia elämäntapaan perustuvia keinoja, jotka auttavat ylläpitämään ja parantamaan vastustuskykyä. Kerron niistä seuraavassa.

Harvardin keinoja vastustuskyvyn ylläpitämiseen

Monet hyvää vastustuskykyä ylläpitävistä keinoista ovat terveen järjen mukaisia. Harvardin sivulla julkaistun artikkelin mukaan hyvää immuniteettia auttavat ylläpitämään:

• Tupakoimattomuus
• Ruokavalio, jossa runsaasti hedelmiä ja vihanneksia
• Säännöllinen liikunta
• Normaalipaino
• Kohtuullisuus alkoholinkäytössä, jos käytät
• Riittävä uni
• Stressin vähentäminen

Monilla suomalaisilla on näissä parannettavaa. Esimerkiksi hedelmiä ja vihanneksia syödään edelleen liian vähän. Monet myös liikkuvat liian vähän. Toisaalta on myös himoliikkujia, mikä sekin altistaa sairastumisille, kun ei malteta rentoutua ja levätä riittävästi.

Monella suomalaisella myös uni jää liian vähälle, olipa syynä sitten työstressi tai liika somettaminen älylaitteilla. Kun uni jää vähälle, stressinsietokin laskee. Vähäisen unen ja stressin yhdistyminen katkeaa monesti flunssan pakottamaan lepoon.

Epidemian aikana liikuntapaikat ovat kiinni mutta kannattaa suosia ulkoliikuntaa. Sitä harrastaessa välttyy todennäköisesti tartunnalta ja saa raitista ilmaa.

Ruokavalion keinoja

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on hyvä immuniteetin pohja. Hengitystieinfektioiden riskin vähentämiseksi ruokavalion tulee sisältää paljon vihanneksia ja hedelmiä (Li 2010).

Ohje syödä kaikkia sateenkaaren värejä on hyvä. Tällöin saamme monipuolisesti karotenoideja ja polyfenoleita, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja muutenkin suojaavasti.

Mustikoissa on runsaasti antosyaaneita.

Erityisesti marjojen siniset väriaineet ovat tärkeitä, sillä niitä runsaasti marjoista saaneiden keuhkojen toiminnan on havaittu olevan parempi. Kannattaa siis syödä esimerkiksi mustikkaa ja mustaherukkaa (Garcia-Larsen 2018).

Ravintoaineiden puutokset altistavat infektioille

Koronavirusta käsittelevässä tieteellisessä artikkelissa todetaan, että riittämätön ravitsemus on heikentää immuunivastetta ja lisää sairastumisalttiutta (Dhama 2020).

Ruokavalioista tiedetään, että riittämätön energiansaanti ja liian vähäinen proteiinin saanti lisäävät yleisesti infektioiden riskiä. Länsimaissa näistä voivat kärsiä lähinnä ikäihmiset, jotka monesti syövät liian vähän, sekä syömishäiriöistä kärsivät. Myös sellaiset vegaanit, jotka ovat rajoittaneet ruokavaliotaan allergioiden tai sairauksien takia, voivat kärsiä näistä puutoksista.

Myös joidenkin mikroravintoaineiden eli vitamiinien ja mineraalien puutokset altistavat tutkimusten mukaan infektioille. Siten kannattaa huolehtia siitä, että ruokavalio on terveellisesti monipuolinen. Jos tuntuu siltä, että varmuudella ei saa kaikkia vitamiineja ja mineraaleja, ruokavaliota kannattaa täydentää ravintolisillä.

Suolistolla on yhteys keuhkojen terveyteen

Suoliston terveydellä on suurempi merkitys muulle terveydelle kuin useimmat tietävät. Monet ovat kuulleet puhuttavan suoliston ja aivojen yhteydestä.

Viimeisten noin kymmenen vuoden aikana on kuitenkin paljastunut, että mikrobiotalla eli suolistoflooralla ja suoliston limakalvon terveydellä on paljon laaja-alaisempia vaikutuksia kuin aiemmin on osattu arvata. Suoliston mikrobiotalla on vaikutuksena myös siihen, miten elimistömme kykenee torjumaan infektioita keuhkoissa, kuten influenssaa (Anand 2018).

Osaltaan suoliston kunnon immuniteettiin vaikuttavat mikrobiota sekä niiden muodostamat metaboliitit. Viimemainituista tärkeitä ovat varsinkin lyhytketjuiset rasvahapot (SCFA). Ne imeytyvät paksusuolen seinämän läpi ja leviävät laajalle elimistöömme.

Kohenna suoliston terveyttä laadukkaammalla ravinnolla

Syömällämme ravinnolla on suuri merkitys suoliston mikrobiotaan ja suoliston limakalvon kuntoon.

Länsimaisen ruokavalion mukaisesti syöminen muuttaa suoliston mikrobiotan lajistoa terveydelle epäedullisiksi. Huonoon suuntaan vaikuttavat länsimaisessa ruokavaliossa useat osatekijät: sokeri, keinomakeutusaineet, raffinoidut hiilihydraatit, liha, liiallinen proteiinin määrä, tyydyttynyt rasva, lisäaineet sekä vihannesten ja hedelmien vähäisyys.

Suoliston kunnolla on suuri merkitys terveydelle. Suolen limakalvo toimii suodattimena, jonka tehtävä on päästää läpi tarpeellisia ravintoaineita. Toisaalta on tärkeää, että se estää haitallisten organismien pääsyn elimistöön.

Ruokavaliolla voi vaikuttaa paljon suoliston bakteerikantaan. On havaittu, että vegaanista, kasvisruokavaliota tai Välimeren ruokavaliota noudattavien suoliston mikrobiotan lajisto on terveydelle hyödyllinen (Tomova 2019, De Filippis 2016).

Kuidun runsaus lisää hyviä mikrobikantoja

Kasvisruokavalioissa ja Välimeren ruokavaliossa suolistolle on hyödyllistä runsas kasvikunnan tuotteiden määrä. Vihanneksia, juureksia, hedelmiä, viljaa ja palkokasveja syödään paljon, ja niistä saadaan runsaasti kuitua.

Kuidulla on prebioottinen vaikutus eli se tarjoaa ravintoa hyville suolistobakteereille ravintoa. Nämä puolestaan muodostavat monenlaisia hyödyllisiä metaboliitteja eli aineenvaihduntatuotteita.

Lisäksi kasviproteiini lisää hyvien bakteerikantojen, esim. Lactobacillus ja Bifido, määrää suolistossa. Kasviproteiinit myös lisäävät aineenvaihdunnallisesti hyödyllisten lyhytketjuisten rasvahappojen muodostumista.

Myös Välimeren ruokavalion noudattaminen lisää hyvien bakteerikantojen ja edellä mainittujen lyhytketjuisten rasvahappojen muodostumista.

Suoliston hyvä mikrobiota tukee keuhkojen terveyttä

On havaittu, että suoliston dysbioosi eli mikrobiotan epätasapaino on yhteydessä keuhkosairauksiin ja hengitystieinfektioihin. Vastaavasti on niin, että suoliston hyvä bakteerikanta tukee keuhkojen terveyttä.

Tutkijat katsovat, että suolisto ja keuhkot ovat läheisesti toisiinsa liittyviä elimiä, jotka vaikuttavat toistensa homeostaasiin eli kykyyn ylläpitää tasapainoa (Anand 2018).

Kuidun runsas saanti vähentää keuhkosairauksien riskiä

Uusien tutkimusten runsaskuituinen ruokavalio vaikuttaa suoliston mikrobiotan lisäksi myös keuhkojen mikrobiotaan. Se viittaa siihen, että ravinnolla on vaikutus keuhkojen immuniteettiin.

Lisäksi kuitua runsaasti sisältävä ruokavalio on yhteydessä parempaan keuhkojen terveyteen ja pienempään keuhkosairauksien riskiin. Runsaskuituinen ruokavalio myös vähentää kuolleisuutta keuhkosairauksiin (Varraso 2015).

Kuidun lisäämiseksi kannattaa lisätä vihannesten, juuresten, hedelmien ja papujen syömistä sekä pitää huolta siitä, että ruokavalio sisältää kohtuullisesti myös täysjyväviljaa. Jos gluteenia sisältävät viljat eivät sovi, niiden sijaan voi suosia gluteenitonta täysjyväviljaa, jossa myös on kuitua.

Syö probioottijogurttia

Suoliston mikrobikantaa voi tukea myös syömällä päivittäin annoksen probioottijogurttia tai probiootteja sisältävää tehojuomaa. Siten myös riski sairastua hengitystieinfektioihin voi pienentyä tai ainakin oireet voivat olla lievempiä.

Probioottijogurtit voivat vähentää hengitystieinfektioiden oireita.

Cochrane-katsauksen perusteella voi päätellä, että hengitystieinfektioiden oireita saattavat vähentää parhaiten sellaiset jogurtit tai juomat, joissa on Lactobacillus casei -bakteerikantaa (Hao 2011).

Ekstraneitsytoliiviöljyllä antimikrobisia vaikutuksia

Välimeren ruokavalioon olennaisesti kuuluvalla ekstraneitsytoliiviöljyllä on antimikrobisia vaikutuksia (Puertollano 2010).

Ota neitsytkookosöljy käyttöön

Arvelen, että kookosöljy voi kuitenkin nyt koronavirusepidemian aikana olla ekstraneitsytoliiviöljyä parempi valinta.

Kookosöljy sisältää runsaasti lauriinihappoa, josta kehomme muodostaa monolauriinia. Jo vuosien ajan on tiedetty, että monolauriinilla on merkittävää virusten vastaista vaikutusta.

Lauriinihapon lisäksi kookosöljyssä on kapriinihappoa ja monokapriinia, joilla myös on lupaavaa vaikutusta viruksia vastaan. Eräs tutkijaryhmä havaitsi, että monokapriinilla on vaikutusta influenssavirus A:ta vastaan hyvin heikkonakin pitoisuutena (Hilmarsson 2007).

Emeritusprofessori Fabian Antonio Dayritin ja tohtori Mary Newportin kirjoittamassa artikkelissa arvellaan aiempiin tutkimuksiin viitaten, että kookosöljy, lauriinihappo ja sen johdannaiset saattavat olla tehokkaita ja turvallisia keinoja koronavirustakin vastaan (Dayrit 2020).

Neitsytkookosöljy, jota kaupoissa myytävä kookosöljy nykyisin useimmiten onkin, on paras valinta. Siinä on jopa kahdeksan kertaa enemmän polyfenoleita kuin raffinoidussa kookosrasvassa, jota on perinteisesti käytetty munkkien paistamiseen.

Olen aiemmin kirjoittanut neitsytkookosöljystä laajemmin tässä kirjoituksessani.

Koronavirusinfektion laannuttua suosittelen palaamista takaisin ekstraneitsytoliiviöljyn käyttöön. Sen kokonaishyödyt terveydelle on osoitettu vakuuttavasti.

Juo vihreää teetä

Vihreä tee voi vähentää influenssaan sairastumisen riskiä. Japanilaisessa tutkimuksessa vihreää teetä vähintään kupillisen päivittäin juovilla koululaisilla oli 40 prosenttia pienempi riski sairastua influenssaan (Park 2011).

Toistaiseksi ei ole tutkittu sitä, vähentääkö vihreän teen juominen myös koronavirukseen sairastumisen riskiä. Mitään haittaa vihreän teen juomisesta ei kuitenkaan ole vaan se on yleisesti terveyttä tukeva tapa, joka on yhdistetty pitkäikäisyyteen (Wang 2020).

Vihreässä teessä vaikuttavat virusten vastaisesti sen sisältämät katekiinit. Katekiinit estävät influenssavirusta tarttumaan soluihin. Ne myös estävät viruksen lisääntymistä kehossa (Furushima 2018, Reygaert 2018).

Katekiineja on eniten matcha-teessä, joka on jauhemaista vihreää teetä. Se sekoitetaan noin 80-asteiseen veteen teevispilällä.

Vihreän teen ja matcha-teen antamisessa lapsille täytyy olla varovainen niiden sisältämän kofeiinin vuoksi. Kofeiinia on kuitenkin vähemmän kuin kahvissa ja energiajuomissa.

Käytä valkosipulia

Vielä ei ole havaittu, että valkosipulilla olisi koronaviruksen vastaista vaikutusta. Raakaa valkosipulia kannattaa silti käyttää yleisen antimikrobisen ja jopa virusten vastaisen vaikutuksen takia (Ankri 1999).

Valkosipulilla on virusten vastaista vaikutusta.

Parhaiden vaikutusten saavuttamiseksi valkosipuli murskataan tai hakataan pieneksi, ja se jätetään seisomaan noin 10 minuutiksi ennen sen syömistä. Näin siihen muodostuu entsyymin vaikutuksesta allisiinia. Se estää bakteerien, hiivojen ja virusten lisääntymistä.

Väärintulkintojen ollessa nykyään tavallisia on syytä korostaa, että en ole väittämässä valkosipulin parantavan koronavirusinfektion. Sanon pelkästään, että sen käyttö saattaa vähentää koronavirukseen sairastumisen riskiä. Vielä ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä hyödystä mutta keinon ollessa harmiton ja yleisesti terveydelle hyödyllinen, en näe syytä, miksi sitä ei voisi kokeilla.

Valkosipulia kannattaa käyttää säännöllisesti myös flunssakauden jälkeen, koska sillä on monenlaisia hyödyllisiä vaikutuksia sydämelle (Sobenin 2019).

Omat suositukseni ravintolisiksi

Suosittelen C-vitamiinin, D-vitamiinin ja sinkin käyttöä hengitystieinfektioiden ehkäisemiseksi. Lisäksi kannattaa huolehtia siitä, että ei kärsi A-vitamiinin, seleenin eikä raudan puutteesta.

EU:n hyväksymien terveysväitteiden mukaan A-vitamiini, C-vitamiini, D-vitamiini, seleeni, sinkki ja rauta tukevat elimistön normaalia vastustuskykyä (EU).

Käytä myös astragalusta. Astragalus on lääkinnällinen kasvi, joka vaikuttaa elimistössämme adaptogeenina. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan astragalusuutteilla on antiviraalista vaikutusta ja niitä voidaan käyttää lintuinfluenssan hoidossa (Khan 2019). Vielä ei ole olemassa tutkimuksia astragaluksen mahdollisesta hyödystä koronavirusinfektion hoidossa.

Ravintolisäehdotuksia hengitystieinfektion hoitoon

Kerron seuraavassa muutamia ehdotuksia hengitystieinfektion varalle. Korostan, että neuvoni eivät korvaa lääketieteellistä hoitoa, jota varsinkin koronavirukseen sairastuneet voivat tarvita. Koronavirusinfektio voi osalla potilaista olla vakava.

Mustaselja. Sitä on saatavissa esimerkiksi pullossa myytävänä siirappina. Mustaseljan hyödystä influenssan torjunnassa on olemassa lukuisia tutkimuksia. Mustaseljauutteen on osoitettu laboratoriotutkimuksissa estävän ihmisen influenssavirusten replikaatiota ja hemagglutinaatiota, mukaan lukien influenssavirus A ja B sekä H1N1 eli sikainfluenssa (Kinoshita 2012).

Mustaseljaa tulee käyttää kuumennettuna, koska raakana se on lievästi myrkyllistä.

Mustaseljan vaikuttavia aineita ovat antosyaanit. Niitä on erittäin runsaasti myös marja-aroniassa, joten senkin syöminen saattaa vauhdittaa toipumista flunssasta ja koronavirusinfektiosta.

N-asetyylikysteiini eli NAC. N-asetyylikysteiinistä muodostuu elimistössä L-kysteiiniä, joka osallistuu maksassa glutationin muodostumiseen. Glutationi puolestaan on elimistön itsensä muodostama voimakas antioksidantti. N-asetyylikysteiinin on havaittu helpottavan varsinkin iäkkäiden ihmisten influenssan oireita (De Flora 1997).

Beetaglukaani ravintolisänä. Kauran beetaglukaani ei toimi yhtä hyvin. Beetaglukaanin on muun muassa havaittu eläinkokeessa parantavan immuunivastetta kokeellisesti aiheutettua influenssaa vastaan (Vetvicka 2015).

Lakritsinjuuri. Sen vaikuttavan aineen glykyrritsiinin on havaittu estävän SARS-infektiota aiheuttavan koronaviruksen lisääntymistä (Cinatl 2003).

HUOM. Lakritsinjuurta ei saa käyttää raskausaikana. Se ei sovi myöskään korkeasta verenpaineesta kärsiville, koska sen käyttö kohottaa usein verenpainetta.

Astragalus. Sitä voi käyttää kahdesti päivässä. Kerroin astragaluksesta jo edellä.

Suosittelen lisäksi sinkin sekä tavallista suurempien C-vitamiiniannosten käyttöä pitkin päivää mutta en väitä mitään niiden tehosta.

Informaatioähkyn välttämiseksi rajoitan suositukseni tähän mutta kiinnostuneet voivat tutustua tieteelliseen artikkeliin, jossa on lisää ehdotuksia koronaviruksen hoidossa käytettäviksi ravintolisiksi annostusohjeineen (McCarty 2020).

HUOM. Ranskassa ja Saksassa neuvotaan välttämään tulehduskipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia, kortisonia tai aspiriinia, koronavirusinfektiossa. Tehohoitolääkärit näissä maissa ovat yhdistäneet sen käytön siihen, että nuoret aikuiset ovat joutuneet tehohoitoon. Myös muissa maissa asiantuntijat pitävät ibuprofeenin käyttöä riskiä lisäävänä koronavirusinfektiossa (Science Media Centre).

Ranskan terveysministeri kehottaa välttämään ibuprofeenia koronavirusinfektion aikana.

Suhtaudu järkevästi ja toiveikkaasti

Huoli on koronavirusepidemian yhteydessä luonnollinen reaktio mutta liiallista pelonsekaista suhtautumista on silti hyvä välttää, koska pelko kohottaa kortisonitasoa ja heikentää vastustuskykyä. Koronaviruksen riskeistä on hyvä olla tietoinen mutta aiheeseen kannattaa yrittää suhtautua järkiperäisesti eikä pelolla.

Se keventää, jos pystyy suhtautumaan asiaan välillä huumorilla. Kannattaa myös viljellä toivon näkökulmaa ja luottaa siihen, että kaikki sujuu hyvin. Ainakin itse uskon, että kun valmiuslaki ja kovat keinot otettiin käyttöön, epidemiaa pystytään rajoittamaan hyvin.

Jos voit, pysy kotona – niin vältät tartuntaa ja tartuttamista. Käy välillä luonnossa ulkoilemassa. Raitis ilma tekee hyvää keuhkoille ja luontoliikunta rauhoittaa mieltä.

Terveysväitelainsäädännön tiukan viranomaistulkinnan vuoksi en voinut jakaa vapaasti kaikkia tietojani ravintolisien vaikutuksista. Tässä artikkelissa en ole voinut käsitellä juurikaan niiden vitamiinien ja mineraalien mahdollista vaikutusta, joita Suomen Terveysravinnolla on myynnissä.

Viitteet:

Aamulehti: Suolen toiminta on vastustuskyvyn kulmakivi – “Punainen liha ja lisätty sokeri lisäävät suoliston tulehdusta”. Tamperelainen. 26.9.2016.

Anand S, Mande SS. Diet, Microbiota and Gut-Lung Connection. Front Microbiol. 2018 Sep 19;9:2147.

Ankri S, Mirelman D. Antimicrobial properties of allicin from garlic. Microbes Infect. 1999 Feb;1(2):125-9.

Arina T, et al. Biohakkerin flunssaopas: Vahvista itseäsi taudinaiheuttajia vastaan. Biohacker Center. 2020.

Beaubien J. Singapore Wins Praise for Its COVID-19 Strategy. The U.S. Does Not. NPR. 2010 March 12.

Cinatl J, et al. Glycyrrhizin, an active component of liquorice roots, and replication of SARS-associated coronavirus. Lancet. 2003 Jun 14;361(9374):2045-6.

Dayrit FM, Newport MT. The Potential of Coconut Oil and its Derivatives as Effective and Safe Antiviral Agents Against the Novel Coronavirus (nCoV-2019). Integrated Chemists of the Philippines. 2020 Jan 31.

De Filippis F, et al. High-level adherence to a Mediterranean diet beneficially impacts the gut microbiota and associated metabolome. Gut. 2016 Nov;65(11):1812-1821.

De Flora S, et al. Attenuation of influenza-like symptomatology and improvement of cell-mediated immunity with long-term N-acetylcysteine treatment. Eur Respir J. 1997 Jul;10(7):1535-41.

Dhama K, et al. Coronavirus Disease 2019 – COVID-19. Preprints. 2020, 2020030001.

Dr. Andrew Weil – Coronavirus (COVID-19) prevention tactics. Kevinrose.com. Podcast. 2019, Feb 29.

Expert reaction to reports that the French Health Minister recommended use of paracetamol for fever from COVID-19 rather than ibuprofen or cortisone. Science Media Centre. 2020. March 16.

Furushima D, et al. Effect of Tea Catechins on Influenza Infection and the Common Cold with a Focus on Epidemiological/Clinical Studies. Molecules. 2018 Jul 20;23(7).

Garcia-Larsen V, et al. Dietary Intake of Flavonoids and Ventilatory Function in European Adults: A GA²LEN Study. Nutrients. 2018 Jan 15;10(1).

Hao Q, et al. Probiotics for preventing acute upper respiratory tract infections. Cochrane Database Syst Rev. 2011 Sep 7;(9):CD006895.

Hilmarsson H, et al. Virucidal activities of medium- and long-chain fatty alcohols and lipids against respiratory syncytial virus and parainfluenza virus type 2: comparison at different pH levels. Arch Virol. 2007;152(12):2225-36.

Hobday R. Coronavirus and the Sun: a Lesson from the 1918 Influenza Pandemic. Medium. 2020, Mar 10.

How to boost your immune system. Harvard Medical School. 2014 Sept.

Khan HM, et al. Antiviral, embryo toxic and cytotoxic activities of Astragalus membranaceus root extracts. Pak J Pharm Sci. 2019 Jan;32(1):137-142.

Kinoshita E, et al. Anti-influenza virus effects of elderberry juice and its fractions. Biosci Biotechnol Biochem. 2012;76(9):1633-8.

Li L, Werler MM. Fruit and vegetable intake and risk of upper respiratory tract infection in pregnant women. Public Health Nutr. 2010 Feb;13(2):276-82.

Mahaki H, et al. A review on the effects of extremely low frequency electromagnetic field (ELF-EMF) on cytokines of innate and adaptive immunity. Electromagn Biol Med. 2019;38(1):84-95.

McCarty MF, DiNicolantonio JJ. Nutraceuticals have potential for boosting the type 1 interferon response to RNA viruses including influenza and coronavirus. Prog Cardiovasc Dis. 2020 Feb 12.

Ojaniemi M, et al. Ohutsuoli immunologisena elimenä. Duodecim. 2002;118:2297-304.

Otsamo K. Näin voit parantaa vastustuskykyäsi flunssalle ja virussairauksille – ylilääkäri kertoo tärkeimmän oivalluksensa. Aamulehti. 2.3.2020.

Park M, et al. Green tea consumption is inversely associated with the incidence of influenza infection among schoolchildren in a tea plantation area of Japan. J Nutr. 2011 Oct;141(10):1862-70.

Puertollano MA, et al. Olive oil, immune system and infection. Nutr Hosp. 2010 Jan-Feb;25(1):1-8.

Reygaert WC. Green Tea Catechins: Their Use in Treating and Preventing Infectious Diseases. Biomed Res Int. 2018 Jul 17;2018:9105261.

Rossman J. Can herd immunity really protect us from coronavirus? World Economic Forum. 2020 Mar 14.

Samuelson DR, et al. Regulation of lung immunity and host defense by the intestinal microbiota. Front Microbiol. 2015 Oct 7;6:1085.

Sinatra S. Boost Your Immunity Against Coronavirus, Cold and Flu. Dr. Stephen Sinatra. Updated March 4, 2020. Vierailtu 6.3.2020.

So D, et al. Dietary fiber intervention on gut microbiota composition in healthy adults: a systematic review and meta-analysis. Am J Clin Nutr. 2018 Jun 1;107(6):965-983.

Sobenin IA, et al. Therapeutic effects of garlic in cardiovascular atherosclerotic disease. Chin J Nat Med. 2019 Oct;17(10):721-728.

Tomova A, et al. The Effects of Vegetarian and Vegan Diets on Gut Microbiota. Front Nutr. 2019 Apr 17;6:47.

Varraso R, et al. Alternate Healthy Eating Index 2010 and risk of chronic obstructive pulmonary disease among US women and men: prospective study. BMJ. 2015 Feb 3;350:h286.

Vetvicka V, Vetvickova J. Glucan supplementation enhances the immune response against an influenza challenge in mice. Ann Transl Med. 2015 Feb;3(2):22.

Wang X, et L. Tea consumption and the risk of atherosclerotic cardiovascular disease and all-cause mortality: The China-PAR project. Eur J Prev Cardiol. 2020 Jan 8:2047487319894685.

WHO Director-General’s opening remarks at the Mission briefing on COVID-19 – 12 March 2020. WHO.

Koronaepidemian yhteydessä on puhuttu paljon laumasuojasta. Varsinaisesti laumasuoja on rokotuskattavuuteen liittyvä termi eikä sillä monien asiantuntijoiden mukaan pitäisi olla mitään roolia epidemian hoidossa.

Pariisin keskustassakin on ollut autiota sulkemisten aikana.

Pieni osa epidemiologeista, kuten ruotsalaiset Johan Giesecke ja Anders Tegnell, kuitenkin kannattaa laumasuojastrategiaa. He katsovat, että koronaepidemian hoidossa on parasta antaa infektion levitä läpi väestön, kunnes suurimmalla osalla väestöstä on siihen immuniteetti ja epidemia hiipuu itsestään.

Tosin laumasuojaakin kannattavien mielestä epidemian leviämistä täytyy hieman jarrutella, jotta terveydenhoidon kapasiteetti ei ylittyisi.

THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salmisen ajattelu on lähellä tätä edellä mainitun Anders Tegnellin ajattelua, kuten hän on itsekin ruotsalaiselle medialle antamassaan haastattelussa myöntänyt (Toivonen 2020).

Varsinaisesti Salmisen tavoitteena ei liene se, että epidemiaa kiihdytettäisiin mutta virustaudin luonteeseen kuuluu, että epidemia kiihtyy itsestään, kun sen etenemistä ei pyritä voimakkaasti estämään. Lopulta kun suurin osa väestöstä on sairastanut taudin, väestössä muodostuu laumaimmuniteetti ja epidemia hiipuu. Tätä fatalistista asennetta epidemiaan kuvataan Hetemäen raportissa näin:

”Tämä tapausten lisääntyminen jatkuu, kunnes riittävä osa väestöstä on jo ehtinyt saada tartunnan, jolloin tapausmäärät taas kääntyvät laskuun, koska tartunnalle alttiita ei enää ole tarpeeksi ylläpitämään nopeaa leviämistä.”

Koronainfektio ei ole kuin influenssa

Passiivinen, laumasuojaan nojaava strategia on vaarallinen siksi, että koronainfektio ei ole vakavuudeltaan kuin flunssa tai kausi-influenssa vaan huomattavasti tappavampi, vaikka useimmat sairastavatkin taudin lievänä.

Jos koronakuolleisuus olisi vain kausi-influenssan luokkaa, sen voisi päästää vapaasti leviämään ympäri yhteiskuntaa, mutta niin ei ole.

THL on tehnyt ison virheen koronakuolleisuuden arvioinnissa

THL alun perin arvioi koronakuolleisuudeksi epärealistisen matalaksi 0,05-0,1 prosentiksi sairastuneista. Luku on samaa luokkaa tai jopa hieman vähemmän kuin kuolleisuus tavalliseen kausi-influenssaan.

Sittemmin THL korotti kuolleisuusarvionsa ensin 0,1 prosenttiin ja myöhemmin 0,2 prosenttiin. Korjaukset ylöspäin käytännössä osoittavat laitoksen itsensäkin myöntäneen aiemmat arviot virheellisiksi.

THL:n käyttämät matalat kuolleisuusluvut poikkeavat vahvasti kansainvälisistä arvioista. Arvostetun Imperial Collagen arvion mukaan koronan infektiokuolleisuus on 0,9 prosenttia (Ferguson 2020).

Myös jokainen, joka näki televisiossa Italian armeijan kuljettavan Bergamossa ruumiita krematorioihin, tajuaa, että tavallinen kausi-influenssa ei kaada ihmisiä siihen tapaan.

THL:n epärealistisen matalat kuolleisuusluvut perustuvat olettamukseen, että kutakin vahvistettua koronatartuntaa kohti olisi olemassa kymmeniä oireettomia kantajia sekä sellaisia potilaita, joiden tartuntaa ei ole vahvistettu.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tehdyt serologiset tutkimukset eivät kuitenkaan tue oletusta, että väestössä olisi niin paljon havaitsemattomia tartunnan saaneita kuin THL olettaa.

Vain alle prosentilla suomalaisista on vasta-aineita

Uudellamaalla THL:n väestötutkimuksessa on tutkittu 1 146 näytettä. Vain 3 näytettä näiden joukosta oli neutralisaatiotestinkin jälkeen positiivinen (THL).

Norjalaisen datan mukaan vasta noin 1 prosentilla väestöstä on vasta-aineita koronaa vastaan. Ottaen huomioon se, että Suomen vahvistettujen tartuntojen määrä ei poikkea paljonkaan Norjasta, voi vasta-aineita myös täällä olettaa olevan noin prosentilla väestöstä.

Uutisissa on kerrottu, että uusimpien suomalaisten vasta-ainetestien perusteella hallituksen käyttämät epidemiamallit ovat perustuneet väärään arvioon viruksen levinneisyydestä (Yle Uutiset).

Hetemäen raportin mukaan jo 7 prosenttia suomalaisista olisi jo saanut tartunnan. Raportin laatimisenkaan aikaan mikään ei tukenut noin korkeaa arviota vaan prosenttiluku on ilmeisesti keksitty. THL:n vasta-ainetutkimus osoittaa, että luku on aivan väärää suuruusluokkaa. Siten hallituksen päätöksenteko ei ole perustunut oikeille tiedoille.

Koronainfektio on influenssaa vakavampi

Kuolleisuus kausi-influenssaan on noin 0,1 prosenttia sairastuneista mutta kuolleisuus koronainfektioon on merkittävästi suurempaa. Olettaen, että kaikki vakavan koronainfektion muodon saavat potilaat saavat hyvää tehohoitoa, kuolleisuus kaikista sairastuneista saattaa olla noin 0,7 prosenttia. Hyvällä hoidolla siis tuhannesta sairastuneesta seitsemän kuolisi.

Jos koronainfektioon sairastuu samaan aikaan paljon potilaita, tehohoidon kapasiteetti ylittyy ja kuolleisuus kasvaa huomattavasti korkeammaksi, useisiin prosentteihin sairastuneista, koska kaikille ei pystytä tarjoamaan riittävää hoitoa.

Osa koronainfektion saaneista potilaista saa lisäksi pysyviä elinvaurioita, jotka heikentävät heidän elämänlaatuaan infektiosta toipumisen jälkeenkin. Elinvauriot myös aiheuttavat kustannuksia terveydenhuollolle, kun täytyy esimerkiksi huolehtia munuaisvaurioita saaneiden potilaiden dialyysihoidosta.

Kohtalaisen korkean kuolleisuuden ja pysyvien elinvaurioiden vuoksi ei ole hyväksyttävissä, että koronainfektion annetaan levitä läpi väestön. Koronainfektio on luokiteltu yleisvaaralliseksi taudiksi, jonka leviämistä pitää tartuntatautilainkin mukaan estää niin hyvin kuin mahdollista. Korona ei ole nuhakuume, jonka voi antaa levitä vapaasti.

HUSin infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen, on sanonut, että rajoituksia pitäisi purkaa ja saada se osa väestöstä sairastamaan, jolle tauti ei ole vaarallinen.

Järvisen kanta on lääkärin etiikan ja tartuntatautilain vastainen, sillä ei ole olemassa sellaista väestönosaa, jolle koronainfektio olisi vaaraton. Myös perusterveet ja nuoret voivat kuolla koronainfektion jälkitauteihin, vaikka se ei yleistä olekaan.

Lääkärin etiikka vaatii suojelemaan ihmiselämää:

”Lääkärin velvollisuutena on ylläpitää ja edistää terveyttä, ehkäistä ja hoitaa potilaidensa sairauksia sekä lievittää heidän kärsimyksiään. Lääkärin tulee kaikessa toiminnassaan kunnioittaa ihmisyyttä ja elämää.” (Eettiset ohjeet)

Kenenkään terveys ja henki eivät voi olla kylmiä pelinappuloita epidemian hallinnassa.

Infektiosairauksien professori Anu Kantele sanoo, että hän ei missään tapauksessa suosita kenellekään koronavirusinfektion tahallista hankkimista (HS).

Epidemian kulkeminen suomalaisen väestön läpi kestäisi vuosia

Laumasuoja-ajatteluun liittyy läheisesti ajatus siitä, että epidemian täytyisi kulkea väestön läpi ennen kuin laumasuoja muodostuisi. Arviot siitä vaihtelevat, miten suuren prosenttiosuuden väestöstä pitäisi sairastua ennen kuin laumasuoja olisi saavutettu. Se lienee kuitenkin noin 70-80 prosenttia.

Epidemia on siis levinnyt Suomessa jo runsaan kolmen kuukauden ajan, ja tänä aikana vasta korkeintaan 1 prosentti suomalaisista on sairastunut tautiin, kuten edellä kerroin. Kestäisi epäkäytännöllisen pitkään, jos meidän pitäisi elää tämän epidemian kanssa vielä vuosien ajan odotellessamme laumaimmuniteetin muodostumista.

Maailman terveysjärjestö WHO ei kannata laumasuojaa

Maailman terveysjärjestö WHO ei kannata laumasuojaa vaan sen linja on selvä. Tulee tehdä kaikki viruksen leviämisen pysäyttämiseksi.

WHO:n mukaan tulee pyrkiä siihen, että tartuttavuusluku on jatkuvasti alle yhden ja että epidemia hiipuu.

Koronaan pitäisi suhtautua kuten muihinkin yleisvaarallisiin tauteihin

Hallitus on asetuksellaan luokitellut koronan yleisvaaralliseksi taudiksi. Siten siihen pitäisi suhtautua niin kuin lainsäädäntö velvoittaa niihin suhtautumaan. Emme anna lavantaudin, malarian tai paiseruton levitä läpi väestön vaan ne pysäytetään tehokkaasti, jos yksittäisiä tartuntoja ilmenee. Ei ole mitään syytä, miksi koronaviruksen torjuntaan pitäisi suhtautua löperömmin.

THL statistin roolissa

THL:n ja STM:n asiantuntijoiden asenne epidemiaan on fatalistinen. Koronaepidemia nähdään luonnonvoimana, jolle ei voida tehdä juuri mitään muuta kuin vähän jarruttaa, jos se näyttää yltyvän liikaa.

THL ja STM ovat olleet statisteja, kuin sivustakatsojia. Niiden virkamiehet ovat jääneet luomaan epidemiakäyrämallinnuksia siitä, miten epidemia todennäköisesti tulee käyttäytymään. Passiivinen suhtautumistapa kertoo siitä, että koronaan on suhtauduttu kuin kausi-influenssaan.

Koronaepidemian kontrollointiin pitää ottaa proaktiivinen ote, jotta sen hallinnassa päästään niskan päälle.

Koronainfektioon on kuollut Yhdysvalloissa huhtikuussa enemmän ihmisiä kuin mihinkään muuhun yksittäiseen kuolinsyyhyn.

Rajoitusten avaaminen uhkaa johtaa epidemian ryöstäytymiseen

Hallitus päätti toukokuun alussa alkaa purkaa aiemmin asettamiaan rajoituksia aisteittain ja ”hallitusti”. Se on Suomen epidemiatilanteessa kyseenalaista.

Syy on se, että viimeisen parin viikon aikana todetut uudet päivittäiset tartunnat eivät ole laskeneet. Positiivisten testitulosten osuus testatuista on päinvastoin ollut lievässä kasvussa, vaikka testattujen määrä ei ole kasvanut.

On todennäköistä, että R-luku eli efektiivinen tartuttavuusluku lähtee rajoitusten purkamisen vuoksi selvään nousuun ja epidemia kasvuun. Ennen pitkää tulee välttämättömäksi asettaa rajoituksia uudelleen, jotta sairaanhoidon kapasiteetti ei ylittyisi eikä ruumiita tulisi liikaa.

Rajoituksia voitaisiin asteittain purkaa, jos Suomessa olisi ainakin rajoitettu maskipakko sekä Etelä-Korean tai Singaporen kaltainen tehokas testaus- ja jäljityssysteemi. Niin ei kuitenkaan ole vaan esimerkiksi tätä kirjoittaessani Suomen 8 000 testin testauskapasiteetista on käytössä keskimäärin alle puolet.

Epidemian hoidossa onnistuneiden maiden yhteinen piirre on kuitenkin se, että testaamista on tehty paljon. Testaaminen yhdessä todettujen tapausten eristämisen ja heidän kontaktiensa jäljittämisen kanssa antaa mahdollisuuden yhteiskunnan ja talouden avaamiseen. Ilman laajaa testaamista siihen ei päästä.

Se, että Suomessa ei ole saatu testaamista kuntoon, vaikka siitä on paljon puhuttu, kertoo inertiasta epidemian hoidossa. Inertia on näkynyt aloitekyvyn ja ripeyden puutteena ja haluttomuutena tarttua toimeen. Jäädään katselemaan ja pohdiskelemaan, vaikka olisi syytä toimia nopeasti ja tehokkaasti.

Yhtenä syynä vähäiseen testaamiseen on esitetty, että oireisia potilaita ei olisi tarpeeksi. Se ei voi pitää paikkaansa, sillä kaikkia flunssaoireisia potilaita ei vieläkään ohjata testeihin.

Jos kuitenkin testattavia tuntuu puuttuvan, olisi järkevää testata kokonaisuudessaan esimerkiksi Helsingin Kontula-Mellunmäen ja Etelä-Vuosaaren alueet, joissa tartuntoja on eniten (katso kartta). Siten näiden Suomen pahimpiin kuuluvien epidemia-alueiden tautitilanne voitaisiin saada hallintaan.

Tukahduttaminen on mahdollista ja järkevää

Yli 15 maata noudattaa tällä hetkellä strategiaa, jossa epidemia pyritään tukahduttamaan. Monen maan esimerkit jo osoittavat, että siinä voidaan onnistua.

Kansallisesti epidemian ovat onnistuneet tukahduttamaan mm. Taiwan, Etelä-Korea, Uusi-Seelanti, Hongkong, Slovakia, Kreikka ja Islanti. Monet muut maat ovat matkalla kohti samaa päämäärää.

Useat maat ovat onnistuneesti tyrehdyttäneet epidemian. Suomen tilanne on näitä maita heikompi, vaikka usein esitetään, että olisimme onnistuneet epidemian hoidossa hyvin.

Tukahduttaminen ei tarkoita sitä, että koronainfektiota aiheuttava SARS-CoV-2-virus onnistuttaisiin hävittämään kokonaan maailmasta. Se tarkoittaa epidemian lopettamista epidemiana yhdessä maassa.

Yksittäisiä tapauksia voi ilmaantua, mutta niitä voidaan kontrolloida testaamalla, karanteenein ja jäljittämällä.

Usein väitetään, että tukahduttamisessa ei olisi mahdollista onnistua, koska vääjäämättä tulisi suuri toinen epidemia-aalto. Ei ole mitään tutkimusnäyttöä tai muuta todistetta, että näin kuitenkaan kävisi. Onnistuminen epidemian pysyvässä tukahduttamisessa riippuu toimenpiteistä.

Professori Yaneer Bar-Yam on sanonut, että koronaviruksesta eroon pääseminen on mahdollista. Esimerkkeinä hän viittaa ebolaan ja SARSiin, jotka molemmat on torjuttu.

Epidemian loppuminen merkitsee sitä, että rajoituksia ei juurikaan enää tarvita vaan sen lopettaneessa maassa voidaan palata lähes normaaliin elämään.

Epidemian tukahduttaminen säästää enemmän ihmishenkiä kuin muut keinot.

Epidemian tukahduttaminen on myös taloudelle paras vaihtoehto

Jotkut ovat julkisuudessa esittäneet, että epidemian hoidossa pitäisi tasapainotella terveys- ja talousvaikutusten välillä. Tällaiselle ajattelutavalle ei kuitenkaan perusteita, sillä eri tahoilla on osoitettu, että epidemian tukahduttaminen on myös taloudelle paras vaihtoehto. Sikäli on perusteetonta spekuloida ajatuksella, että epidemian hoidossa täytyisi tehdä isoja kompromisseja terveyden ja talouden välillä.

Helsingin yliopiston taloustieteen tutkijan Juha Tervalan mukaan talousvaikutuksien kannalta on suuri ero sillä, pyritäänkö epidemiaa vain jarruttamaan vai tukahdutetaanko se.

Jos Suomi toteuttaisi koronaviruksen suhteen tehokasta tukahduttamispolitiikkaa, se tulisi maksamaan lyhyessä ajassa 2,4–4,8 miljardia euroa. Jos hallitus sen sijaan jatkaa taudin hidastamista tiukoilla rajoituksilla useita kuukausia, Suomen talouskasvu voi hyytyä 2020-luvulla 55–99 miljardia euroa.

”Laskelmien iso väli kertoo sen, että valinta hidastamis- ja tukahduttamispolitiikan välillä on todella tärkeä. Mitään näin tärkeää valintaa ei ole tehty vuosikymmeniin”, Tervala sanoo Suomen Kuvalehden mukaan (Niemelä 2020).

Epidemian lopettaminen tukahduttamisella merkitsee sitä, että talous voidaan taas avata. Luottamuksen palattua kuluttajat uskaltavat taas lounastaa ravintoloissa, käydä kaupoissa ja tavata ystäviään. Taloudellinen toimeliaisuus palaa ja talous toipuu.

Mainittakoon, että Vihriälän raportissa kannatetaan oleellisesti tiukempia epidemian hallintakeinoja kuin aiemmassa Hetemäen raportissa – ja nimenomaan taloudellisista syistä (Vihriälä 2020).

Vihriälän ryhmään kuulunut taloustieteeteen professori Roope Uusitalo sanoo Kauppalehdessä:

“Epidemian päästäminen vauhtiin olisi tuhoisaa myös talouskehityksen kannalta. Ehkä huonoin vaihtoehto talouden kannalta olisi, että ensin löysätään, sitten epidemia kiihtyy ja joudutaan uudestaan asettamaan tiukkoja rajoitteita.”

Tartuntatautilaki velvoittaa epidemian tukahduttamiseen

Tartuntatautilain tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Lain 6 § sanotaan:

”…valtion viranomaisten ja asiantuntijalaitosten sekä kuntien ja kuntayhtymien on järjestelmällisesti torjuttava tartuntatauteja sekä varauduttava terveydenhuollon häiriötilanteisiin.”

Tartuntatautilaki ei anna mahdollisuutta tulkintaan, että tartuntataudin tai varsinkaan yleisvaaralliseksi luokitellun tartuntataudin annettaisiin ”hallitusti” levitä yhteiskuntaan, kunnes laumasuoja on muodostunut.

Lain yksiselitteisyydestä huolimatta THL:ssä ja STM:ssä on korkeissa viroissa viranomaisia, jotka yrittävät toteuttaa lainvastaista strategiaa. He ovat julkisuudessa esimerkiksi valittaneet sitä, että epidemia leviäisi liian hitaasti väestössä. Se on pöyristyttävää.

Onnistuneiden maiden keinovalikoima esimerkiksi Suomelle

Jos epidemian tukahduttamisessa halutaan onnistua yhtä hyvin kuin esimerkiksi Etelä-Korea ja Uusi-Seelanti, on järkevää ottaa käyttöön näiden maiden käyttämiä keinoja.

Useimmat epidemian taltuttamisessa onnistuneet maat ovat aloittaneet siitä, että ne ovat ottaneet käyttöön tiukan sulkemisen, mm. koulut ja ravintolat on suljettu. Sulkemisia on täydennetty matkustus- ja liikkumisrajoituksilla, laajamittaisella testaamisella, tartuntojen saaneiden kontaktien jäljityksellä ja kasvosuojien käytöllä. Etelä-Korean tärkeä keino on myös se, että koronainfektioon sairastuneet on eristetty perheenjäsenistään, jotta he eivät tartuta näitä.

Jos Suomessa käytettyjä keinoja verrataan näihin keinoihin, niin täällä monia keinoja on otettu käyttöön vain puolinaisesti tai ei ollenkaan. Suomessa ei esimerkiksi virallisesti suositeltu maskien käyttöä, saati sitten, että siitä olisi tehty pakollista epidemia-alueiden julkisilla paikoilla. Lisäksi testaamiseen pääsyssä on jatkuvasti ollut vaikeuksia. Tartuntojen saaneiden kontaktien jäljitys on Suomessa paljon jäljessä siitä, miten siinä on onnistuttu esimerkiksi Koreassa ja Singaporessa. Infektioon sairastuneita ei ole Suomessa lainkaan eristetty perheenjäsenistä.

Puolinaiset keinot selittävätkin sitä, että viimeisen pari viikon aikana todetut tartunnat eivät ole Suomessa vähentyneet.

Onnistuneiden maiden käytännöistä kiinnostuneille suosittelen  The Atlantic -lehdessä julkaistua erinomaista artikkelia.

Kasvomaskien käyttöä puoltaa tutkimusnäyttö

Virallisessa koronastrategiassa kasvomaskien käyttöä ei virallisesti suositella kansalaisille. STM on jopa huvittavasti erikseen tiedottanut, että se ei anna asiasta suositusta.

Kasvomaskien käyttöä puoltaa tutkimusnäyttö mutta suomalaiset päättäjät viivyttelevät.

Usein on toivottu, että poliittiset päätökset perustuisivat tutkittuun tietoon. Infektiotautien apulaisprofessorin Tarja Sirosen mukaan kasvomaskien käyttöä puoltaa tutkimusnäyttö. Hän sanoo myös:

”Mutta on ihan selvää, että tämä koronavirus on ennen kaikkea pisara- tai aerosolitarttuva. Silloin sen leviämistä ehkäistään tehokkaasti maskien käytöllä.”

Kasvomaskien käytöstä on hyötyä myös näyttöön perustuvan tieteellisen katsauksen sekä meta-analyysin mukaan (Howard 2020, Liang 2020).

Lisäksi Euroopan tartuntatautivirasto ECDC ja Yhdysvaltain tautikeskus CDC suosittelevat maskien käyttöä (ECDC, CDC).

Tällä hetkellä STM vasta selvittelee näyttöä maskien hyödyistä, vaikka muissa maissa selvitykset on jo tehty. On vaikeaa ymmärtää, miksi pyörä pitäisi keksiä uudelleen. Pitkällinen selvittely vaikuttaa tarkoitukselliselta vetkuttelulta.

Yhtenä verukkeena maskien suosittelemattomuudelle on esitetty sitä, että niitä ei olisi riittävästi saatavilla mutta se ei pidä paikkaansa. Kymmenet nettikaupat myyvät kankaisia ja kertakäyttöisiäkin maskeja, ja lisäksi niitä voi ommella itse.

Kaiken kaikkiaan näyttö maskien hyödystä on selvää. Silti jokin julkilausumaton syy estää sen, että hallitus suosittelisi niiden käyttöä tai tekisi siitä pakollista tietyissä tilanteissa.

Suomessa tarvitaan alueellisesti kohdennettuja täsmäkeinoja

Hallituksen koronapolitiikan suurin virhe on siinä, että siinä ei ole otettu riittävästi huomioon maan alueellisia eroja.

THL:n karttasovellus kertoo, että tätä kirjoittaessani varmistettuja tautitapauksia on Suomessa 5 984, joista 4 262 Uudellamaalla. Suomen tartunnoista siis 71 prosenttia on Uudellamaalla ja niistäkin suurin osa pääkaupunkiseudulla (THL)

Koronaepidemia on siis ennen kaikkea Uudenmaan ja varsinkin Helsingin, Espoon ja Vantaan ongelma.

Suuret alueelliset erot antavat perusteen hyvin erilaisille toimenpiteille. Uudenmaan epidemian tukahduttamiseen pitäisi laittaa voimakkaasti paukkuja. Samaan aikaan suurta osaa Suomesta pidetään tarpeettomasti suljettuna.

Uudellamaalla tulisi mielestäni ottaa käyttöön maskipakko julkiseen liikenteeseen ja julkisiin sisätiloihin, kuten kauppoihin. Maskipakko voisi olla hyödyllinen myös Turussa, Tampereella ja muissa suurissa kaupungeissa.

Uudellamaalla tulisi myös huomattavasti lisätä testaamista ja jäljittämistä, jotta mahdollisimman suuri osa tartunnoista voidaan tunnistaa.

Uudellamaalla olisi myös tärkeää luopua hallituksen suunnittelemista avaamisista.

Samalla kun epidemiatilanne on pahin Uudellamaalla, monissa kunnissa ei ole havaittu tartuntoja viikkoihin. Esimerkiksi suurimmassa osassa Pohjois-Pohjanmaata ja Pohjois-Karjalaa tartuntoja ei ole todettu 2-3 viikkoon. Ei ole mitään mieltä siinä, että näiden puhtaiden alueiden taloutta pidetään tarpeettomasti suljettuna.

Saksassa on jo kuljettu kohti alueellisia toimenpiteitä. Siellä osavaltiot ovat velvoitettuja kiristämään rajoituksia, jos 35-50 ihmisellä 100 000 kohti on todettu uusia tartuntoja.

Myös Suomessa rajoitustoimenpiteet pitäisi alueellistaa. Aluehallintovirastot ja sairaanhoitopiirit voisivat asettaa epidemiatilanteen tukahduttamiseksi rajoituksia omille alueilleen. Rajoitukset poistettaisiin vasta sitten, kun kaikki tartuntojen lähteet pystytään jäljittämään.

Tärkeimmät asiat tiiviisti

• Epidemian tukahduttaminen säästää eniten ihmishenkiä ja on myös taloudelle paras vaihtoehto.
• Laumasuojan tavoittelu on epärealistista, epäeettistä ja tartuntatautilain vastaista.
• Epidemian kontrolloinnissa kannattaa seurata siinä onnistuneiden maiden esimerkkiä.
• Kasvomaskien käyttöä puoltaa tutkimusnäyttö.
• Suomessa on otettava käyttöön alueellisesti kohdennetut täsmäkeinot.

Viitteet:

46 tutkijan ja asiantuntijan avoin kirje haastaa Suomen hallituksen linjan: Korona tukahdutettava. Ilta-Sanomat. 7.5.2020.

57 tutkijaa ja asiantuntijaa: Koronaviruksen tukahduttaminen on mahdollista – ja se pitää tehdä nyt. Eroonkoronastafi. 7.5.2020.

Bergstrom CT, Dean N. What the Proponents of ‘Natural’ Herd Immunity Don’t Say. The New York Times. 2020, May 1.

Bondsdorff J, et al. Suomella ja Euroopalla ei ole syytä antautua virukselle, jonka Itä-Aasian maat ovat pitkälti jo voittaneet. Helsingin Sanomat. 2.4.2020.

Ferguson NM. et al Impact of non-pharmaceutical interventions (NPIs) to reduce COVID- 19 mortality and healthcare demand. Imperial Collage London. 2020 March 16.

Howard J, et al. Face Masks Against COVID-19: An Evidence Review. Preprints. 2020, 2020040203

Koronaepidemian väestöserologiatutkimuksen viikkoraportti. THL. 8.5.2020.

Liang M, et al. Efficacy of face mask in preventing respiratory virus transmission: a systematic review and meta-analysis. medRxiv 2020.04.03.20051649

Niemelä M. Tutkijan synkkä laskelma: Väärä valinta koronan torjunnassa voi viedä Suomen taloudesta lähes 100 miljardia 2020-luvulla. Suomen Kuvalehti. 20.4.2020.

Taloustieteen professori: Suomella ei ole varaa Ruotsin linjaan – ”Epidemian päästäminen vauhtiin olisi tuhoisaa myös talouden kannalta”. Kauppalehti. 11.5.2020.

Tartuntatautilaki (1227/2016). Finlex.fi.

Thompson D. What’s Behind South Korea’s COVID-19 Exceptionalism? The Atlantic. 2020 May 6.

Toivonen H. STM:n ylijohtaja: Yhteistyö THL:n kanssa toimii hyvin. Aamulehti. 16.4.2020.

Using face masks in the community – Reducing COVID-19 transmission from potentially asymptomatic or pre-symptomatic people through the use of face masks. ECDC.

Uudenmaan väestössä vain harvalla esiintyy uuden koronaviruksen vasta-aineita. THL. 29.4.2020.

Varmistetut koronatapaukset Suomessa (COVID-19). THL. Vierailtu 11.5.2020.

Vihriälä V, et al. Talouspolitiikan strategia koronakriisissä. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:13.

Yle selvitti: Kasvomaskit pakollisia jo yli 50 maassa – määräykset perustuvat tutkimusnäyttöön, mutta Suomessa suositusta ei toistaiseksi tule. Yle Uutiset. 5.5.2020.

Ruokavalion kokonaisuus on tärkeä. Konkretisoidakseni terveellistä ruokavaliota kirjoitan tässä kuitenkin yksittäisistä ruoka-aineista, jotka tutkimusten mukaan ovat terveellisiä.

Seuraavassa esiteltyjä yksittäisiä ruoka-aineita on 30 eli suuri joukko. Se on jo niin suuri määrä, että yhdessä ne riittävät muodostamaan ruokavalion terveellisen rungon. Silti ruokavaliota ei ole mielekästä rajoittaa vain näihin terveellisiksi arvioimiini ruokiin mutta ainakin monia näistä kannattaa syödä säännöllisesti.

Mustikoiden syöminen hyödyttää mm. muistia.

Halusin valita terveellisimpien joukkoon sellaisia ruoka-aineita, joiden hankkiminen ei ole kohtuuttoman vaikeaa. Ne eivät saaneet olla myöskään niin kalliita, että ne olisivat hintansa vuoksi monien ulottumattomissa.

1. Mustikat

Tutkimukset osoittavat, että mustikoilla on syövänvastaista ja tulehdusta vähentävää vaikutusta. Lisäksi niiden syömisellä on hyviä vaikutuksia aivoihin ja muistiin. Niiden syöminen on yhdistetty pienempään diabeteksen riskiin, ja mustikoiden syöminen auttaa myös sydänterveyttä niiden alentaessa verenpainetta ja kolesterolia (Norberto 2013).

Mustikoita tai muita marjoja on suositeltavaa syödä vähintään yksi annos eli vähintään 80 grammaa päivässä.

2. Granaattiomena

Granaattiomenat ovat todella terveellisiä erityisesti verisuonille. Kontrolloidussa kolme vuotta kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että granaattiomenamehun säännöllinen juominen alentaa hyvin systolista verenpainetta. Samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että granaattiomenamehun juominen vähensi lisäksi kaulavaltimon sisäseinämän paksuuntuneisuutta (Aviram 2004).

Lisäksi granaattiomenoiden ja granaattiomenamehun nauttimisesta on hyötyä eturauhaselle.

3. Omena

Omenoiden syöminen on yhdistetty pienempään aivohalvauksen, sydäntaudin ja tyypin 2 diabeteksen riskiin ja jopa pienempään kokonaiskuolleisuuteen (Gayer 2019).

Omenoiden hyödyt ovat ainakin niiden sisältämien flavonoidien ja liukoisen kuidun ansiota. Flavonoidit vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen.

Omenoiden flavonoideja on eniten kuorissa. Jotta kuorten flavonoidit saisi ilman torjunta-ainejäämiä, on suositeltavinta ostaa omenat luomuna.

4. Lehtikaali

Lehtikaali on yksi ravintoainetiheimmistä ruoka-aineista. Lehtikaalissa on toisin sanoen harvinaisen paljon ravintoaineita sen sisältämään energiamäärään nähden. Lehtikaalissa on runsaasti esimerkiksi K1-vitamiinia ja luteiinia. EU:n hyväksymän kapulakielisen terveysväitteen mukaan K-vitamiini osallistuu normaalin luuston ylläpitämiseen.

Lehtikaalin etu verrattuna pinaattiin on, että siinä on vain vähän oksaalihappoa, joka voi mahdollisesti aiheuttaa munuaiskiviä. Siten lehtikaalista saa suurin piirtein samat ravintoaineet kuin pinaatista mutta vähemmillä riskeillä. En kuitenkaan halua, että pinaattia aletaan välttää tämän takia – sekin kuuluu ilman muuta terveellisiin ruoka-aineisiin.

Lehtikaalin kasvatusta vaivaavat usein tuholaishyönteiset, minkä vuoksi sen viljelyssä on tavallista käyttää torjunta-aineita. Lehtikaali kannattaakin ostaa luomuna, jotta välttyy niiden saannilta.

Lehtikaalia voi silputa raakana salaatin sekaan tai sitä voi paistaa kevyesti pannulla ekstraneitsytoliiviöljyn ja valkosipulin kera.

5. Nokkonen

Valitsin tähän villivihanneksista juuri nokkosen, koska se on erityisen ravintopitoinen. Nokkosessa on esimerkiksi kalsiumia 430 mg sadassa grammassa eli yli kaksi kertaa enemmän kuin lehtikaalissa.

Villivihannesten käyttö on olennainen osa perinteistä kreetalaista Välimeren ruokavaliota mutta niitä on käytetty kaikkialla muuallakin Välimeren alueella (Leonti 2006).

Kreikassa villivihanneksia, hortaa, tarjotaan yleensä keitettynä lisukkeena.

6. Ekstraneitsytoliiviöljy

Tutkimusnäyttö puoltaa erittäin vahvasti oliiviöljyn käyttöä pääasiallisena ruokaöljynä. Seurantatutkimuksista tehtyjen koostetutkimusten mukaan oliiviöljyn käyttö vähentää kaikista syystä johtuvaa kuolleisuutta, sydäntautikuolleisuutta, sydäntautitapahtumia ja aivohalvauksia ja syöpää – myös rintasyöpää ja ruuansulatuselimistön syöpiä (Schwingshackl 2014, Psaltopoulou 2011).

Ekstraneitsytoliiviöljy vähentää LDL-kolesterolin hapettumista.

Muissa tutkimuksissa on havaittu, että kannattaa suosia erityisesti ekstraneitsytoliiviöljyä. Esimerkiksi espanjalaiset PREDIMED-tutkimukset osoittavat sen suosimisen hyötyjä (Guasch-Ferré 2014).

Ekstraneitsytoliiviöljyn hyödyt eivät johdu niinkään sen rasvahappokoostumuksesta vaan siitä, että se sisältää runsaasti polyfenoleita, kuten oleuropeiinia. Polyfenolit vähentävät tulehdusta, vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja vähentävät LDL-kolesterolin hapettumista.

Lisäksi ekstraneitsytoliiviöljy parantaa HDL-kolesterolin toimintaa, joka on sekin tärkeä vaikutus sydänterveydelle (Flynn 2015).

7. Saksanpähkinä

Saksanpähkinöiden syöminen sopii hyvin täydentämään ekstraneitsytoliiviöljyn käyttöä, sillä ne sisältävät monityydyttymättömiä rasvahappoja, joita oliiviöljyssä on niukasti.

Saksanpähkinät sisältävät niin omega-6-rasvoihin kuuluvaa linolihappoa kuin omega-3-rasvoihin lukeutuvaa alfalinoleenihappoa. Näitä molempia monet suomalaiset saavat liian niukasti.

Kaiken kaikkiaan pähkinöiden säännöllinen syöminen pienentää sepelvaltimotaudin riskiä noin 30 prosentilla ja kokonaiskuolleisuutta noin 15 prosentilla, arvioidaan koostetutkimuksessa (Luo 2014).

Pähkinöistä terveellisimpiä ovat juuri saksanpähkinät, vaikka muidenkin pähkinöiden syömistä voi suositella. Terveellisten rasvahappojen lisäksi saksanpähkinät sisältävät hyödyllisiä polyfenoleita sekä gammatokoferolia, joka suojaa saksanpähkinän herkkiä monityydyttymättömiä rasvoja hapettumiselta.

8. Luonnonjogurtti

Jogurtti kuuluu selvästi terveellisiin ruokiin, vaikka suomalaisprofessori Mikko Salaspuro onkin väittänyt sen sisältämän asetaldehydin lisäävän syöpäriskiä. Professorin varoittelu olisi uskottavampaa, jos väestötutkimuksissa nähtäisiin jogurtin syömisen yhdistyvän suurempaan kuolleisuuteen mutta asia on päinvastoin.

Jogurtin terveellisyyttä osoittaa hyvin se, että tuoreen kahdeksaan aiempaan tutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan vähintään 200 gramman suuruinen päivittäinen jogurtin syöminen yhdistyy 12 prosenttia pienempään kokonaiskuolleisuuteen (Gao 2020).

Terveellisintä on ostaa maustamatonta luonnonjogurttia. Luomujogurtin rasvahappokoostumus on parempi kuin tavanomaisen.

9. Goudajuusto

Juustoa on joskus aiemmin epäilty epäterveelliseksi, koska se sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa. Kontrolloiduissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että juuston syöminen ei kohota LDL- tai kokonaiskolesterolia (Hjerpsted 2011, Nilsen 2015).

Juuston syöminen näyttää myös vähentävän sydäntaudin riskiä. 15 aiempaan seurantatutkimukseen perustuvan koostetutkimuksen mukaan juuston syöminen on yhteydessä hieman pienempään sydäntaudin ja aivohalvausten riskiin. Hyödyllisintä näytti olevan, kun juustoa syötiin päivittäin noin 40 grammaa (Chen 2017).

Juusto on erinomainen kalsiumin lähde. Lisäksi juusto sisältää K2-vitamiinia. EU:n hyväksymän terveysväitteen mukaan K-vitamiini osallistuu normaalin luuston ylläpitämiseen.

Suosittelen erityisesti goudajuuston syömistä. Terveellisintä saattaa olla luomugouda, sillä se todennäköisesti sisältää enemmän alfalinoleenihappoa (omega-3-rasvahappo) ja CLA:ta.

10. Porkkana

Porkkana saa värinsä oranssin värinsä karotenoideista, tarkemmin alfakaroteenista ja beetakaroteenista. Ne ovat A-vitamiinin esiasteita mutta niillä on myös hyödyllisiä itsenäisiä vaikutuksia.

Porkkanoiden syöminen on yhdistetty pienempään sydäntaudin riskiin.

Oletettavasti pääasiassa karotenoidiensa ansiosta porkkanoiden runsas syöminen on yhdistetty pienempään sydän- ja verisuonitautien riskiin.

Eräässä amerikkalaisessa seurantatutkimuksessa porkkanoiden syöminen yhdistyi pienempään sydäntaudin riskiin kuin muiden vihannesten tai hedelmien syöminen. Porkkanoiden lähes päivittäinen syöminen oli yhteydessä 68 prosenttia pienempään sydäntautien riskiin verrattuna niihin tutkituista, jotka eivät syöneet niitä juuri koskaan.

On hyvä tapa syödä päivittäin yksi porkkana tai vastaava määrä bataattia, jossa myös on runsaasti beetakaroteenia.

11. Sardiini

Sardiinit sisältävät runsaasti kalan terveellisiä rasvoja. Lisäksi ne syödään yleensä ruotoineen, jolloin saadaan hyvässä muodossa olevaa kalsiumia. Sadassa grammassa sardiineja on noin 380 mg kalsiumia eli paljon.

Eräässä tutkimuksessa merikalaa syövien naisten luuntiheyden havaittiin olevan noin 5 prosenttia parempi kuin tutkittavien, jotka eivät sitä syöneet. Käytännössä näin paljon vahvempi luuntiheys merkitsee noin 30 prosenttia pienempää murtumariskiä (Chen 2010).

Sardiineissa on hyvää sekin, että niissä on yleensä vain vähän ympäristömyrkkyjä eivätkä ne yleensä ole ylikalastettuja.

Sardiineissa on myös paljon nukleotideja. Ravinnon nukleotideilla on havaittu olevan väsymystä torjuvaa vaikutusta koe-eläimillä. On mahdollista, että niillä on samanlaista vaikutusta myös ihmisillä (Xu 2017).

Jos haluat suosia kotimaista, muikut ovat hyvä vaihtoehto sardiineille.

12. Kana

Punaisen lihan syöminen on väestötutkimuksissa yhdistynyt terveyshaittoihin. Sen sijaan siipikarjan liha, kuten kana, on yleensä ollut terveydelle aika neutraalia.

Kana on erinomainen proteiinin lähde. Paistetussa kanassa on noin 26 grammaa proteiinia 100 grammaa kohti.

On mahdollisesti terveellisintä suosia tummalihaista siipikarjaa, kuten kanankoipia tai kalkkunaa. Syy on se, että niissä on vaalealihaista siipikarjaa runsaammin tauriinia. Se on aminohapon kaltainen aine, jonka saanti on yhdistetty pienempään sydänkuolleisuuteen (Yamori 2006).

13. Herkkusienet

Sienten säännöllinen syöminen näyttää olevan yksi parhaista keinoista vähentää rintasyöpäriskiä.

Kahdessa korealaisessa ja yhdessä kiinalaisessa tutkimuksessa on havaittu, että sieniä syövien naisten rintasyöpäriski on huomattavasti pienempi kuin naisten, jotka eivät niitä juuri syöneet.

Esimerkiksi kiinalaisessa tapaus-kontrollitutkimuksessa päivittäin vähintään 10 grammaa sieniä syöneillä oli 64 prosenttia pienempi rintasyöpään sairastumisen riski (Zhang 2009).

Sienten hyödyt rintasyövän ehkäisyssä selittyvät mm. sillä, että niiden syöminen vaimentaa aromataasientsyymiä sekä lisää apoptoosia eli hallittua solukuolemaa (Roupas 2012).

Aivan tavalliset herkkusienetkin ehkäisevät rintasyöpää. Myös esim. reishillä eli lakkakäävällä (Ganoderma lucidum) on havaittu olevan rintasyöpää torjuvaa vaikutusta.

14. Pellavansiemenet

Pellavan latinankielinen nimi Linum usitatissimum merkitsee hyvin hyödyllistä. Sitä se onkin, sillä pellava on tärkeä kuitukasvi, jota on viljelty jo noin 7 000 vuotta sitten.

Ravitsemuksellisesti pellavansiemenissä ovat hyödyllisimpiä niiden sisältämät lignaanit, joita niissä on erittäin runsaasti, sekä alfalinoleenihappo, joka on kasvikunnan omega-3-rasvahappo.

Lignaanien saanti ruokavaliosta on yhdistetty pienempään rintasyöpäriskiin. Pellavansiementen tai pellavansiemenleivän syöminen vähintään viikoittain on yhdistetty noin 20 prosenttia pienempään rintasyöpäriskiin (Lowcock 2013).

Pellavansiemenet sisältävät runsaasti kadmiumia, minkä vuoksi niitä ei pitäisi nauttia suuria määriä päivässä. Sopivana pellavansiementen nauttimisen määränä pidän 1-2 teelusikallista päivässä. Niin kadmiumin saanti pysyy kohtuullisena.

15. Kaura

Kaura on ravinteikas täysjyvävilja, joka sisältää runsaasti B-ryhmän vitamiineja ja mineraaleja. Lisäksi se sisältää polyfenoleita, kuten avenantramideja, jotka vähentävät tulehdusta ja vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina.

Terveysvaikutusten kannalta on tärkeää, että kaura sisältää runsaasti beetaglukaania, geeliytyvää eli vesiliukoista kuitua. Niinpä kauran syöminen auttaa alentamaan LDL-kolesterolia, joka on tunnustettu sydäntaudin riskitekijä.

Gluteenittomana kaura sopii myös lähes kaikille keliaakikoille ja gluteeniyliherkille –joskin suositellaan, että näistä kärsivät rajoittaisivat kauran syömisen korkeintaan 70 grammaan päivässä.

16. Parsakaali

Parsakaali on ravinteikas vihannes, joka sisältää runsaasti C-vitamiinia, K1-vitamiinia ja kalsiumia.

Parsakaali kuuluu ristikukkaisiin kasveihin, joiden on havaittu lukuisissa tutkimuksissa vähentävän syöpäriskiä. Parsakaalin syövän vastaiset ominaisuudet selittyvät sillä, että se sisältää isosyanaatteja. Niistä muodostuu pureskeltaessa syöpää ehkäisevää sulforafaania. Erityisen hyvin parsakaalin syöminen torjuu virtsarakon syöpää (Abbaoui 2018).

Varsiparsakaali on tavallista parsakaalia maukkaampaa.

On tavallista, että parsakaalia kypsennetään aivan liikaa. Pitkään kypsennettäessä syöpää torjuvat yhdisteet tuhoutuvat kokonaan ja parsakaalin maku muuttuu samalla tunkkaiseksi.

Suosittelen parsakaalin syömistä raakana tai vain parin minuutin ajan höyrytettynä. Niin syöpää torjuvat ominaisuudet säilyvät ja maku pysyy rapean raikkaana.

Varsiparsakaali, broccolini, on ravintoarvoiltaan verrattavissa parsakaaliin mutta on sitä maukkaampaa ja maksaa hieman enemmän.

17. Tomaatti

Useissa tutkimuksissa on havaittu sydäntautien riskin olevan pienempi tomaattia syöneillä. Hyödyt sydämelle ovat ainakin osittain sen ansiota, että tomaattien syöminen alentaa tulehdusta ja CRP:tä sekä vähentää LDL-kolesterolin hapettumista.

Tomaattiruokien säännöllinen syöminen on myös yhdistetty pienempään riskiin sairastua useisiin syöpiin, erityisesti eturauhassyöpään.

Lisäksi tomaattiruokien syömisestä on hyötyä luustolle. Usein tomaattiruokia syövien murtumariskin on havaittu olevan paljon pienempi.

Viimevuotisessa brittitutkimuksessa tomaatin syöminen yhdistettiin myös pienempään kokonaiskuolleisuuteen tutkimuksen runsaan kuuden vuoden seuranta-aikana. Tulos viittaa tomaatin yleiseen terveellisyyteen (Mazidi 2019).

18. Punasipuli

Sipulissa on runsaasti kversetiiniä. Se on flavonoidi, joka on voimakas antioksidantti. Vaikutuksen ansiosta kversetiini estää LDL-kolesterolia hapettumasta.

Väestötutkimuksissa sipulien syönti ja kversetiinin saanti on yhdistetty huomattavasti pienempään sydäntautiriskiin. Esimerkiksi suomalaisessa seurantatutkimuksessa eniten sipuleita syöneillä naisilla oli puolta pienempi valtimotautiin sairastumisen riski verrattuna sipulia vähiten syöneisiin (Knekt 1996).

Tätä ei pidä tulkita niin, että sipulia pitäisi syödä erityisen paljon. Pikemminkin niin, että sipulia on hyvä syödä vähän päivittäin tai lähes päivittäin.

Punasipulin hyöty etu tavalliseen verrattuna sipuliin on, että siinä on jonkin verran myös proantosyanidiineja, joista se saa punavioletin värinsäkin (Cheng 2013 ).

19. Kurkuma

Kurkuma on intialaisen keittiön mauste, joka vaikuttaa elimistössämme antioksidanttina ja tulehdusta vähentäen. Intiassa on vain vähän Alzheimerin tautia, ja on arveltu, että se voisi johtua kurkuman säännöllisestä käytöstä ruoanlaitossa.

Pienessä tutkimuksessa on havaittu, että kurkuman käyttö 1 gramman päiväannoksella 12 viikon ajan paransi Alzheimerin taudista kärsivien potilaiden oireita (Hishikawa 2012).

20. Chili

Chilin syöminen on tutkimuksissa yhdistetty pienempään kuolleisuuteen.

Chilin syöminen on yhdistetty pienempään kuolleisuuteen mutta syytä hyötyyn ei osata varmasti selittää.

Se havaittiin myös laajassa italialaisessa tutkimuksessa. Siinä chilillä maustettuja ruokia vähintään neljä kertaa viikossa syöneillä 23 prosenttia pienempi riski kuolla mistä syystä tahansa tutkimuksen seuranta-ajan kuluessa (Bonaccio 2019).

Täysin ei tiedetä, mistä chilin syömisen hyödyt johtuvat mutta erilaisia mekanismeja on tarjottu selitykseksi (Chopan 2017).

21. Valkosipuli

Valkosipulin säännöllisestä syömisestä on hyötyä erityisesti sydämelle sen alentaessa verenpainetta ja korkeaa kolesterolia. Lisäksi valkosipulilla on vastustuskykyä stimuloivaa vaikutusta (Ried 2016).

Valkosipulin hyödyt ovat varsinkin sen sisältämän allisiinin ansiota. Sitä muodostuu, kun murskattu tai pieneksi hakattu valkosipuli jätetään saamaan ilmaa 5-10 minuutiksi. Näin käsitelty valkosipuli kestää myös lyhyen kypsennyksen ilman, että allisiini tuhoutuu.

22. Rosmariini

Yrttien käyttö ruuanlaitossa on suositeltavaa, ja niillä on yleisesti tulehdusta vähentävää vaikutusta.

Etelä-Italian rannikolla sijaitsevassa Acciarolin kylässä poikkeuksellisen moni asukas elää yli 100-vuotiaaksi. Tutkijat havaitsivat, että Välimeren ruokavalion noudattamisen lisäksi sen asukkaat käyttävät rosmariinia melkein joka aterialla (Burtsov 2016).

23. Mustat pavut

Papujen ja muiden palkokasvien syöminen on yhdistetty pienempään kuolleisuuteen eri pitkäikäisissä väestöissä (Darmadi-Blackberry 2004).

Pavuissa on terveydelle hyödyllistä mm. se, että ne sisältävät runsaasti resistenttiä tärkkelystä, jolla on aineenvaihdunnallisesti hyödyllisiä vaikutuksia.

Suosittelen erityisesti mustien papujen syömistä. Ne ovat erittäin hyvä resistentin tärkkelyksen ja kuidun lähde, ja lisäksi niissä on paljon polyfenoleita. Näiden ansiosta mustilla pavuilla on havaittu useissa tutkimuksissa olevan diabeteksen vastaista vaikutusta (Ganesan 2017).

24. Fermentoitu soija

Tempe, natto ja miso ovat fermentoituja soijaruokia. Tempe on indonesialainen, tofuakin proteiinipitoisempi soijapapuruoka, ja se sisältää runsaasti probiootteja. Siitä laitetaan ruokaa yleisimmin siten, että ohuita siivuja paistetaan paistinpannulla tai uunissa. Tempeä voi ostaa joistakin K-kaupoista, luontaistuotekaupoista ja etnokaupoista.

Tempe on indonesialainen soijapapuvalmiste.

Natto on japanilainen perinneruoka, jota japanilaiset syövät useimmin aamiaisruokana riisin kera. Natto sisältää runsaasti K2-vitamiinia ja probiootteja sekä nattokinaasia, jolla on verta ohentavaa vaikutusta. EU:n hyväksymän terveysväitteen mukaan K-vitamiini osallistuu normaalin luuston ylläpitämiseen.

Nattoa myydään Suomessa Tokyokanissa, joka on japanilaisia ruokia ja keittiötarvikkeita myyvä liike.

Miso on suolaista tahnaa, jota käytetään keittopohjana. Sitä myydään useissa K-kaupoissa ja luontaistuotekaupoissa.

Japanilaisessa seurantatutkimuksessa on havaittu, että fermentoidun soijan syöminen yhdistyi hieman pienempään kuolleisuuteen. Samaa vaikutusta ei ollut fermentoimattomalla soijalla (Katagiri 2020).

25. Vesi

Vesi tuntuu niin itsestäänselvyydeltä, että sen sisällyttäminen tähän listaan voi tuntua yllättävältä. Monet kuitenkin juovat vettä liian vähän, ja siksi se on paikallaan mainita. Vesi on välttämätön ravintoaine (Jéquier 2010).

26. Punaviini

Välimeren ruokavalioon kuuluu viinin nauttiminen aterioilla. Myös Pohjoismaissa tehdyt seurantatutkimukset osoittavat viinin juomisen hyötyjä verrattuna muihin alkoholijuomiin ja alkoholinkäytöstä pidättäytymiseen (Theobald 2000, Strandberg 2007).

Terveellisintä on nauttia viiniä lasillinen nimenomaan aterian yhteydessä. Punaviiniä pidetään yleisesti parempana valintana.

Olen aiemmin kirjoittanut aika perusteellisesti alkoholinkäytöstä tässä kirjoituksessani.

27. Kahvi

Kahvin juominen on yhdistetty pienempään sydäntauti- ja kokonaiskuolleisuuteen, ja lisäksi kahvin juominen suojaa maksaa (Crippa 2014, Saab 2014).

Kahvi on terveellisintä nauttia suodatinkahvina. Tällöin kahvin kolesterolia kohottava kafestoli jää suodatinpussiin mutta kahvin antioksidantit pääsevät sen läpi.

28. Vihreä tee

Vihreä tee sisältää runsaasti flavonoideja, erityisesti epigallokatekiinigallaattia (EGCG). Se vaikuttaa elimistössämme antioksidanttina ja tulehdusta vähentäen.

Vihreän teetä juovilla on havaittu olevan pienempi riski kuolla sydäntauteihin. Seurantatutkimuksissa vihreää teetä juovilla on ollut myös ylipäänsä pienempi kuolemanriski, mikä viittaa sen yleiseen terveellisyyteen. Vihreän teen juominen ei kuitenkaan näytä pienentävän syöpäriskiä.

Matcha on raikkaan makuista ja virkistävää vihreää teetä.

Eniten vihreän teen flavonoideja on jauhemaisessa matchateessä, joka on mahdollisesti terveellisintä vihreää teetä kohtuullisesti nautittuna.

29. Kamomillatee

Kamomillatee on lievästi rauhoittava tee, jonka juominen sopii parhaiten iltaan.

Kamomillateen juominen on meksikolaistutkimuksessa yhdistetty naisilla 28 prosenttia pienempään kuolleisuuteen. Se viittaa kamomillateen yleiseen terveellisyyteen (Howrey 2016).

Kamomillalla on antioksidanttivaikutusta, jonka ansiosta sen nauttiminen teenä ehkäisee rasvojen hapettumista elimistössämme. Lisäksi kamomilla sisältää runsaasti flavonoideja, muun muassa tulehdusta vähentäviä luteoliinia ja apigeniinia.

Kamomillan sisältämä apigeniini myös kohottaa ikääntymistä ehkäisevien molekyylien ja proteiinien tasoja (NAD+, sirtuiini 1) (Escance 2013).

30. Tumma suklaa

Suklaan syönti on väestötutkimuksissa yhdistetty pienempään sydäntautikuolleisuuteen. Suklaan hyödyt ovat sen ansiota, että siinä on runsaasti antioksidantteina vaikuttavia flavonoideja, jotka suojaavat verisuonia. Terveellisintä on tumma suklaa.

Tumman suklaan tulisi mieluiten sisältää vähintään 72 prosenttia kaakaota. Vähemmän kaakaota sisältävissä tummissa suklaissa on yleensä liikaa sokeria.

Viitteet:

Abbaoui B, Lucas CR, Riedl KM, Clinton SK, Mortazavi A. Cruciferous Vegetables, Isothiocyanates, and Bladder Cancer Prevention. Mol Nutr Food Res. 2018;62(18):e1800079.

Aviram M, et al. Pomegranate juice consumption for 3 years by patients with carotid artery stenosis reduces common carotid intima-media thickness, blood pressure and LDL oxidation. Clin Nutr. 2004 Jun;23(3):423-33.

Bonaccio M, et al. Chili Pepper Consumption and Mortality in Italian Adults. J Am Coll Cardiol. 2019;74(25):3139‐3149.

Burtsov B. Pitkän elämän lähteillä. Yle Uutiset 28.5.2016.

Chen YM, et al. Higher sea fish intake is associated with greater bone mass and lower osteoporosis risk in postmenopausal Chinese women. Osteoporos Int. 2010;21(6):939‐946.

Chen GC, Wang Y, Tong X, et al. Cheese consumption and risk of cardiovascular disease: a meta-analysis of prospective studies. Eur J Nutr. 2017;56(8):2565‐2575.

Chopan M, Littenberg B. The Association of Hot Red Chili Pepper Consumption and Mortality: A Large Population-Based Cohort Study. PLoS One. 2017;12(1):e0169876.

Crippa A, et al. Coffee consumption and mortality from all causes, cardiovascular disease, and cancer: a dose-response meta-analysis. Am J Epidemiol. 2014 Oct 15;180(8):763-75.

Darmadi-Blackberry I, et al. Legumes: the most important dietary predictor of survival in older people of different ethnicities. Asia Pac J Clin Nutr. 2004;13(2):217-20.

Flynn M, Wang S. Olive oil as medicine: the effect on blood lipids and lipoproteins. UC Davis Olive Center. March 2015.

Gao X, et al. Yogurt Intake Reduces All-Cause and Cardiovascular Disease Mortality: A Meta-Analysis of Eight Prospective Cohort Studies. Chin J Integr Med. 2020;26(6):462‐468.

Gayer BA, et al. Effects of Intake of Apples, Pears, or Their Products on Cardiometabolic Risk Factors and Clinical Outcomes: A Systematic Review and Meta-Analysis. Curr Dev Nutr. 2019;3(10):nzz109.

Guasch-Ferré M, et al. Olive oil intake and risk of cardiovascular disease and mortality in the PREDIMED Study. BMC Med. 2014;12:78.

Gunn CA, et al. Increased intake of selected vegetables, herbs and fruit may reduce bone turnover in post-menopausal women. Nutrients. 2015 Apr 8;7(4):2499-517.

Hishikawa N, Takahashi Y, Amakusa Y, et al. Effects of turmeric on Alzheimer’s disease with behavioral and psychological symptoms of dementia. Ayu. 2012;33(4):499-504.

Hjerpsted J, et al. Cheese intake in large amounts lowers LDL-cholesterol concentrations compared with butter intake of equal fat content. Am J Clin Nutr. 2011;94(6):1479‐1484.

Howrey BT, et al. Chamomile Consumption and Mortality: A Prospective Study of Mexican Origin Older Adults. Gerontologist. 2016;56(6):1146‐1152.

Jéquier E, Constant F. Water as an essential nutrient: the physiological basis of hydration. Eur J Clin Nutr. 2010;64(2):115‐123.

Katagiri R, et al. Association of soy and fermented soy product intake with total and cause specific mortality: prospective cohort study. BMJ. 2020;368:m34.

Knekt P, et al. Flavonoid intake and coronary mortality in Finland: a cohort study. BMJ. 1996;312(7029):478‐481.

Lowcock EC, et al. Consumption of flaxseed, a rich source of lignans, is associated with reduced breast cancer risk. Cancer Causes Control. 2013;24(4):813‐816.

Luo C, et al. Nut consumption and risk of type 2 diabetes, cardiovascular disease, and all-cause mortality: a systematic review and meta-analysis. Am J Clin Nutr. 2014;100(1):256‐269.

Mazidi M, et al. Tomato and Lycopene Consumption Is Inversely Associated with Total and Cause-Specific Mortality: A Population-based Cohort Study, on behalf of the International Lipid Expert Panel (ILEP). Br J Nutr. 2019;1‐21.

Nilsen R, et al. Effect of a high intake of cheese on cholesterol and metabolic syndrome: results of a randomized trial. Food Nutr Res. 2015;59:27651.

Norberto S, et al. Blueberry anthocyanins in health promotion: A metabolic overview. J Funct Foods. 2013;5(4):1518-28.

Psaltopoulou T, et al. Olive oil intake is inversely related to cancer prevalence: a systematic review and a meta-analysis of 13,800 patients and 23,340 controls in 19 observational studies. Lipids Health Dis. 2011;10:127.

Ried K. Garlic Lowers Blood Pressure in Hypertensive Individuals, Regulates Serum Cholesterol, and Stimulates Immunity: An Updated Meta-analysis and Review. J Nutr. 2016;146(2):389S‐396S.

Roupas P, et al. The role of edible mushrooms in health: Evaluation of the evidence. J Funct Foods. 2012 Oct;4(4):687-709.

Schwingshackl L, Hoffmann G. Monounsaturated fatty acids, olive oil and health status: a systematic review and meta-analysis of cohort studies. Lipids Health Dis. 2014;13:154.

Xu M, et al. Anti-fatigue effects of dietary nucleotides in mice. Food Nutr Res. 2017;61(1):1334485.

Yamori Y, et al. Male cardiovascular mortality and dietary markers in 25 population samples of 16 countries. J Hypertens. 2006 Aug;24(8):1499-505.

Zhang M, et al. Dietary intakes of mushrooms and green tea combine to reduce the risk of breast cancer in Chinese women. Int J Cancer. 2009 Mar 15;124(6):1404-8.

Grillatessa muodostuu monenlaisia haitallisia yhdisteitä, joiden saanti on yhdistetty terveyshaittoihin.

Grillaamista ei silti tarvitse kokonaan lopettaa, onhan grillaaminen puutarhassa perheen tai ystävien parissa monille rentouttava yhdessäolon muoto.

Grillatessa muodostuu haitallisia yhdisteitä.

Tässä kirjoituksessa kerron, miten voit vähentää grillaamisen haittoja. Ensin kuitenkin kerron muutamalla sanalla grillatessa muodostuvista aineista sekä siitä, mitä haittaa niistä voi olla.

Grillatessa muodostuvat haitalliset yhdisteet

Grillatessa, paahdettaessa ja paistettaessa ruokaan voi muodostua monenlaisia haitallisia yhdisteitä, muun muassa näitä:

• heterosyklisiä amiineja
• polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä
• glykosylaation kehittyneitä lopputuotteita eli AGE-tuotteita

Heterosykliset amiinit ja PAH-yhdisteet ovat mutageenisia. Se tarkoittaa sitä, että ne aiheuttavat DNA:ssa muutoksia, jotka voivat lisätä syöpäriskiä.

AGE-tuotteet puolestaan lisäävät tulehdusta ja vauhdittavat ikääntymistä.

Väestötutkimuksissa on havaittu, että runsaasti hyvin kypsää, paistettua tai grillattua lihaa syöneillä on suurempi paksusuolensyövän, haimasyövän ja eturauhassyövän riski (NIH).

Kansainvälinen syöväntutkimusinstituutti IARC pitää useita heterosyklisiä amiineja todennäköisinä karsinogeeneinä, ja se suosittelee niiden saannin vähentämistä.

Grillattua ruokaa säännöllisesti syövillä on myös havaittu olevan suurempi tyypin 2 diabetekseen sairastumisen riski. Myös heterosykliset amiinit, joita grillatessa muodostuu, on yhdistetty suurempaan diabeteksen riskiin (Liu 2018).

Nämä keinot auttavat vähentämään haitallisten aineiden saantia

Grillaa harvemmin

Satunnaisen grillaamisen mahdollisista terveyshaitoista ei kannata huolestua. Sen sijaan on hyvä välttää grillaamista usein.

Jos perheessäsi on tapana grillata säännöllisesti, tutustu myös hellävaraisempiin ruoanvalmistusmenetelmiin. Esimerkiksi keittäminen, höyryttäminen ja hauduttaminen ovat terveellisempiä ruoanvalmistusmenetelmiä, joissa edellä mainittuja haitallisia yhdisteitä ei juurikaan muodostu. Joskus ruoan voi jättää myös kokonaan kypsentämättä, kuten raakaravinnossa tehdään.

Käytä mieluiten lehtipuuhiiltä

Suurehkot lehtipuuhiilet ovat parhaita grillaamiseen. Sen sijaan käpyjen sekä pihkaisen tai käsitellyn puun käyttöä grillaamiseen tulisi välttää, sillä niitä käytettäessä muodostuu enemmän PAH-yhdisteitä.

Älä paista suoraan liekin päällä

Kun vältät paistamista suoraan avoliekin päällä, haitallisia aineita muodostuu ruokaan vähemmän. Odota sopivan hiilloksen valmistumista 20-30 minuuttia ennen kuin alat grillata.

Sitruuna vähentää hyvin PAH-yhdisteiden muodostumista.

Grillihiilet sopivat parhaiten grillaukseen silloin, kun nesteen tippuminen niiden päälle ei enää sytytä niitä ärhäkkäästi liekkeihin.

Vältä nesteen tippumista

PAH-yhdisteitä muodostuu, kun ruoasta tippuu nesteitä palavan puun tai hiilien päälle. Yritä estää se, että näin tapahtuisi.

Kääntele ruokaa usein

Ruoan kääntely usein auttaa vähentämään heterosyklisten amiinien ja PAH-yhdisteiden muodostumista.

Paista kypsäksi mutta älä kuitenkaan liikaa

Erityisesti jauhelihasta tai sianlihasta valmistetut grillipihvit sekä broileri on kuumennettava täysin kypsäksi, jotta mahdolliset taudinaiheuttajat tuhoutuvat.

Vältä kuitenkin liiallista paistamista ja varsinkin mustaksi grillaamista. Jos lihassa tai makkarassa näkyy mustaksi palaneita osia, poista ne ennen syömistä, sillä juuri noissa osissa on eniten haitallisia heterosyklisiä amiineja.

Marinadin käyttö vähentää aivan olennaisesti grillaamisen haittoja

Marinadeja käytetään yleensä antamaan makua ja mureuttamaan lihaa. Sitkeäkin liha saadaan mureutumaan, kun sitä marinoidaan pitkään marinadissa, jossa on jotain hapanta.

Ja mikä parasta, useissa tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että marinadien käyttö vähentää aivan olennaisesti grillatessa muodostuvien haitallisten aineiden muodostumista. Marinadeilla on kuitenkin keskinäisiä eroja siinä, miten tehokkaita ne siinä ovat.

Valkosipulin runsas määrä marinadissa vähentää tehokkaasti heterosyklisten amiinien muodostumista.

Ruoka-aineita, joita kannattaa erityisesti suosia marinadeissa, ovat punaviini, tumma olut, sitruunamehu, valkosipuli, sipuli, inkivääri, timjami, rosmariini ja ekstraneitsytoliiviöljy.

Joitain esimerkkejä marinadiainesten erinomaisesta tehosta:

• Punaviini on vähentänyt heterosyklisen amiinin muodostumista paistetussa kanassa jopa 88 prosentilla (Busquets 2006).
• Valkoviini tai olut yhdistettynä mausteisiin, kuten valkosipuliin, inkivääriin, timjamiin, rosmariiniin ja punaiseen chiliin, on vähentänyt dramaattisesti, jopa 90 prosentilla, heterosyklisten amiinien muodostumista (Busquets 2006).
• Tumma olut yhdistettynä yrtteihin on vähentänyt heterosyklisten amiinien muodostumista sianlihaan jopa 90 prosentilla puuhiilillä grillattaessa (Viegas 2012).
• Inkiväärijauheen käyttö marinadissa on vähentänyt heterosyklisten amiinien muodostumista 87 prosentilla kananlihaa kypsennettäessä (Lu 2018).
• Sitruunamarinadi on pienentänyt PAH-yhdisteiden muodostumista 72 prosentilla grillatussa naudanlihassa (Orecchio 2009).
• Runsas valkosipulin määrä marinadissa voi vähentää heterosyklisten amiinien muodostumista 70 prosentilla (Gibis 2007).

Hyviä, haittoja vähentäviä vaihtoehtoja marinadien aineksiksi on siis useita. Voit valita ainekset niin, että ne parhaiten sopivat ruoan makuun.

Jos haluat lisätä marinadiin rasvaa, käytä ekstraneitsytoliiviöljyä

On sitkeä uskomus, että ekstraneitsytoliiviöljy ei soveltuisi paistamiseen tai grillaamiseen, koska se kestäisi huonosti paistolämpötiloja. Tämän uskomuksen lievempi muoto on, että ajatellaan olevan tuhlausta käyttää ekstraneitsytoliiviöljyä näihin käyttötarkoituksiin.

Pari vuotta sitten julkaistiin kokeellinen tutkimus, jossa selvitettiin suosituimpien ruokaöljyjen paistonkestävyyttä. Tutkimuksessa verrattiin kaikkiaan kymmentä suosittua ruokaöljyä toisiinsa. Tutkimuksen tulos oli se, että ekstraneitsytoliiviöljy kesti paistamista vertailun öljyistä parhaiten – jopa paremmin kuin tavallinen oliiviöljy ja kookosöljy (De Alzaa 2018).

Ekstraneitsytoliiviöljy sisältää runsaasti polyfenoleita, jotka vaikuttavat elimistössämme antioksidantteina ja tulehdusta vähentäen. Ekstraneitsytoliiviöljyllä paistettaessa näitä polyfenoleita siirtyy ruokaan, joten ruoan antioksidanttipitoisuus kasvaa (Del Pilar Ramírez-Anaya 2015).

Tutkimuksessa on myös verrattu eri ruokaöljyjen vaikutusta heterosyklisten amiinien muodostumiseen lihaa paistettaessa. Tuloksena havaittiin, että ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö vähensi haitallisten heterosyklisten amiinien muodostumista verrattuna raffinoituun oliiviöljyyn ja rypsiöljyyn (Persson 2003).

Vältä sokeria ja soijakastiketta

Marinadeihin lisätään usein sokeria tai soijakastiketta. Niitä kannattaa kuitenkin välttää marinadeissa, sillä tutkimusten mukaan ne lisäävät heterosyklisten amiinien muodostumista. Jos välttämättä kaipaat marinadiin makeutta, lisää hunajaa, jolla ei ole vastaavaa haitallista vaikutusta (Hasnol 2014).

Marinadeja grillauksen haittojen vähentämiseksi

Seuraavassa on muutamia reseptejä grillauksessa syntyvien haitallisten aineiden muodostumisen vähentämiseksi. Ja kuten jo edellä sanoin, marinadit mureuttavat lihaa ja parantavat makua.

Valkoviinimarinadi

Valkoviinimarinadi sopii hyvin kalalle.

1 dl kuivaa valkoviiniä (esim. Sauvignon Blanc)
1 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
1,5 rkl limetin mehua
2 rkl tuoretta timjamia hakattuna
kevätsipulia tai ruohosipulia hienonnettuna
1/4 tl jodioitua suolaa
1/8 rkl mustapippuria

Sekoita ainekset ja marinoi kalaa 15-30 minuutin ajan. Kalalle riittää selvästi lyhyempi marinointiaika kuin lihalle.

Punaviinimarinadi

Punaviinimarinadi sopii hyvin naudanlihan ja riistan marinointiin.

1 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
2 rkl soijakastiketta
1 dl punaviiniä
runsaasti mustapippurirouhetta
hieman valkopippurirouhetta
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
tuoreita yrttejä hienonnettuna, kuten timjamia, rosmariinia ja salviaa

Sekoita ainekset keskenään. Anna lihan marinoitua 2-12 tunnin ajan.

Olutmarinadi

Sopii niin kanalle, possulle kuin naudanlihallekin.

2 dl stout-tyyppistä tummaa olutta.
1 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
1/2 dl sitruunamehua
1 tl oreganoa
1 tl vastajauhettua mustapippuria
2 laakerinlehteä
1 tl timjamia
1/2 tl jodioitua suolaa
1 tl sinappijauhetta
1 tl basilikaa
4 kynttä valkosipulia murskattuna.

Sekoita ainekset keskenään.

Sitruunamarinadi

Sopii kanalle, kasviksille ja vaalealle kalalle. Kana tarvitsee pidemmän marinointiajan kuin kala, jolle riittää varttitunnin marinointi.

1,5 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
1 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori
1–2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
nippu tuoretta oreganoa
1/2 tl jodioitua suolaa
mustapippuria rouhittuna

Sekoita ainekset keskenään.

Viitteet:

Alaejos MS, Afonso AM. Factors that affect the content of heterocyclic aromatic amines in foods. Comp Rev Food Sci Food Safe 2011;10: 52-108.

Busquets R, et al. Effect of red wine marinades on the formation of heterocyclic amines in fried chicken breast. J Agric Food Chem. 2006;54(21):8376-8384.

Chemicals in Meat Cooked at High Temperatures and Cancer Risk. National Cancer Institute.

De Alzaa F, et al. Evaluation of Chemical and Physical Changes in Different Commercial Oils during Heating. Acta Scientific Nutritional Health. 2018;2(6),02-11.

Del Pilar Ramírez-Anaya, J, et al. Phenols and the antioxidant capacity of Mediterranean vegetables prepared with extra virgin olive oil using different domestic cooking techniques. Food Chemistry. 2015;188(1):430-8.

Egan S. 10 Ways to Lower the Cancer Risk of Grilling. The New York Times. 2019 June 27.

Farhadian A, et al. Effects of marinating on the formation of polycyclic aromatic hydrocarbons (benzo[a]pyrene, benzo[b]fluoranthene and fluoranthene) in grilled beef meat. Food Control. 2012;28 (2),420-5.

Gibis M. Effect of oil marinades with garlic, onion, and lemon juice on the formation of heterocyclic aromatic amines in fried beef patties. J Agric Food Chem. 2007;55(25):10240-10247.

Hasnol ND, Jinap S, Sanny M. Effect of different types of sugars in a marinating formulation on the formation of heterocyclic amines in grilled chicken. Food Chem. 2014;145:514-521.

Kuluttajan mahdollisuudet vähentää PAH-yhdisteiden saantia. Ruokavirasto. Vierailtu 19.6.2020.

Liu G, et al. Meat Cooking Methods and Risk of Type 2 Diabetes: Results From Three Prospective Cohort Studies. Diabetes Care. 2018;41(5):1049-1060.

Lu F, et al. The effect of common spices and meat type on the formation of heterocyclic amines and polycyclic aromatic hydrocarbons in deep-fried meatballs. Food Control. 2018 Oct;92:399-411.

Melo A, et al. Effect of beer/red wine marinades on the formation of heterocyclic aromatic amines in pan-fried beef. J Agric Food Chem. 2008;56(22):10625-10632.

Ohjeita turvalliseen grillaukseen. Ruokavirasto. Vierailtu 19.6.2020.

Orecchio S, Papuzza V. Levels, fingerprint and daily intake of polycyclic aromatic hydrocarbons (PAHs) in bread baked using wood as fuel. J Hazard Mater. 2009;164(2-3):876-883.

Persson E, et al. Influence of antioxidants in virgin olive oil on the formation of heterocyclic amines in fried beef burgers. Food Chem Toxicol. 2003;41(11):1587-1597.

Smith JS, et al. Effect of marinades on the formation of heterocyclic amines in grilled beef steaks. J Food Sci. 2008;73(6):T100-T105.

Smoke Point Not a Reliable Indicator of Cooking Oil Stability. Aboutoliveoil.org. 2018 Nov. 13.

Use Olive Oil to Reduce Cancer Risk of Grilling. Aboutoliveoil.org. 2919 Aug 1.

Viegas O, Amaro LF, Ferreira IM, Pinho O. Inhibitory effect of antioxidant-rich marinades on the formation of heterocyclic aromatic amines in pan-fried beef. J Agric Food Chem. 2012;60(24):6235-6240.

Koronaepidemia on lisännyt huomattavasti etätöiden tekemistä. Muutos merkitsee samalla sitä, että aterioita syödään lounasravintoloissa vähemmän ja ruokaa laitetaan enemmän kotona.

Kalakeittoon voi laittaa vihanneksia monipuolisemmin kuin on tapana.

Haasteena on se, että yltäisimme kotona laitetuissa aterioissa vähintään samaan täysipainoisuuteen ja terveellisyyteen kuin lounasravintoloissa.

Lounasravintoloissa syödään keskimäärin aika terveellisesti

Lounasravintoloissa syödään keskimäärin terveellisemmin kuin jos nautittaisiin omia eväitä työpaikalla. On havaittu, että lounasravintolassa syövien aterioihin kuuluu enemmän kasviksia ja kalaa kuin omia eväitä nauttivien.

Etätyöhön siirtyminen merkitseekin haastetta pitää huolta lounaan terveellisyydestä.

Niiden, jotka ovat muutenkin kiinnostuneita ruoan terveellisyydestä, on todennäköisesti helppoa pitää huolta syömisen laadukkuudesta myös etätyöpäivinä. Sen sijaan niille, jotka eivät ole kovin kiinnostuneita terveellisyydestä tai edes ruoanlaitosta, se voi olla vaikeampaa. Jälkimmäisille olisi kuitenkin eniten hyötyä paneutumisesta asiaan.

Lounas rytmittää mukavasti etätyöpäivää

Monelle etätyö olisi muuten helposti vailla säännöllistä rytmiä elleivät aamiainen, lounastauko ja kahvihetki rytmittäisi sitä mukavasti. Sopivaan aikaan syöty ruoka myös ylläpitää hyvää vireystasoa.

Säännöllinen ateriarytmi kunnolla valmistettuine ruokineen ehkäisee lisäksi napostelua ja auttaa painonhallinnassa.

Etukäteen on suositeltavaa päättää, mitkä ovat juuri sinulle sopivia ateria-aikoja. Niistä kannattaa pitää kiinni, ellei poikkeamiseen ole hyvää syytä.

Ruokien valinnan periaatteita

Etäruokiakin suunnitellessa voi lähteä siitä, että pyrkii noudattamaan terveelliseksi osoitettua Välimeren ruokavaliota. Käytännössä se merkitsee sitä, että aterioista on suositeltavaa laatia kasvisvoittoisia eli niiden on hyvä sisältää paljon vihanneksia. Toinen hyvä periaate on pitää huolta siitä, että aterioilla on jokin proteiinin lähde, esimerkiksi papuja, linssejä, tofua tai kalaa. Ruokaöljynä kannattaa käyttää ekstraneitsytoliiviöljyä.

Salaatit ovat usein erinomainen vaihtoehto

Pääruokasalaatit ovat usein terveellinen vaihtoehto lounasruoaksi syötiinpä lounas ulkona tai kotona.

Monet tutkimukset osoittavat sellaisen ruokavaliomallin hyötyjä, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat salaattien syöminen ja ekstraneitsytoliiviöljyn käyttö. Esimerkiksi italialaisessa EPICOR-tutkimuksessa havaittiin, että eniten salaattia ja ekstraneitsytoliiviöljyä syöneillä naisilla oli noin puolta pienempi sepelvaltimotaudin riski (Bendinelli 2011).

Myös myöhemmin tehty meta-analyysi eli koostetutkimus puoltaa salaattien ja lehtivihannesten säännöllistä syömistä (Aune 2017).

Salaatit tulee luonnollisesti koostaa oikein, jotta ne pitävät nälkää. Pelkät vihannekset eivät riitä.

Jos tuntuu siltä, että syömäsi salaatit eivät ole pitäneet nälkää kunnolla, tarkista ensin annoksen koko. Salaatin on oltava suurehko. Lisäksi sen tulee sisältää jokin proteiinin lähde, ja siinä tulee olla rasvaa, mieluiten ekstraneitsytoliiviöljyä.

Ruokaisuutta salaattiin saa lisäämällä siihen puolikkaan avokadon tai höyryttämällä sen kylkeen muutaman bataatinlohkon.

Jos tarvitset vielä runsaammin energiaa esimerkiksi raskaan työsi tai liikunnan harrastamisen takia, voit syödä salaatin ohella 1-2 palaa leipää.

Osta luomua, jos sinulla on siihen varaa

On jo riittävästi tutkimusnäyttöä, jotta voidaan sanoa luomun olevan tavanomaisesti viljeltyä ruokaa terveellisempää (Baudry 2018, Barański 2014).

Luomun käyttöä puoltavat lisäksi ekologiset syyt. Tavanomaisessa viljelyssä käytetyt torjunta-aineet ovat haitallisia esimerkiksi mehiläisille, muille pölyttäjille ja linnuille (van der Sluijs 2015).

Luomua kannattaa siis ostaa, jos siihen on varaa.

Syö rauhallisesti ja läsnä ollen

Monilla on tapana selailla älypuhelinta tai katsella kannettavan tietokoneen näyttöä syödessään. Tapa on huono, sillä se merkitsee sitä, että syömisen nautinnolle ei olla täysin läsnä.

Lounashetki kannattaa pyhittää pelkälle aterioinnille, sillä niin luodaan tarpeellinen katko ja lepohetki keskelle työpäivää. Aivot saavat levätä ja kehokin rentoutuu paremmin, kun mahdollinen työstressi hetkeksi hellittää.

Kun ruoka pureskellaan ja syödään rauhallisesti, se myös sulaa paremmin. Se saattaa ehkäistä ruoansulatusvaivojakin, jos sellaisiin on taipumusta.

Reseptejä

Kaikki seuraavat ruoat voi valmistaa 25 minuutissa tai nopeammin. Ohjeet ovat yhdelle hengelle, koska suurin osa etätyöläisistä oletettavasti tekee töitä yksin kotona. Jos teet useammalle hengelle, voit luonnollisesti kertoa määrät henkilöiden määrällä.

Ravintoasiantuntijan kalakeitto
Yhdelle hengelle

5 dl vettä
100 g lohta paloiteltuna
1 peruna
1 porkkana
1 pieni sipuli
40 g fenkolia viipaleina
60 g varsiparsakaalia
½ tl tuoretta inkivääriä
1 laakerinlehti
½ tl fenkolinsiemeniä
1 sitruunaruoho
2-3 kaffirlimetin lehteä (ei välttämätön)
jodioitua suolaa maun mukaan
2 rkl silputtua tuoretta timjamia
2 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
muutama tippa limettiä (tai sitruunaa)
pieni kourallinen lehtipersiljaa silputtuna

Mittaa kattilaan puoli litraa vettä. Kuori peruna ja porkkana, ja paloittele ne. Laita ne kylmään veteen kiehumaan. Viipaloi joukkoon sipuli ja fenkoli. Lisää inkivääri pieneksi hakattuna, laakerinlehti, fenkolinsiemenet, sitruunaruoho, kaffirlimetin lehdet ja suola.

Ota lautanen valmiiksi. Keiton kiehuessa pilko raaka varsiparsakaali lautaselle helposti lusikalla syötäviksi paloiksi. Ota pari oksaa tuoretta timjamia ja silppua ne pieneksi ja lisää myös lautaselle. Kaada näiden ainesten päälle lautaselle myös ekstraneitsytoliiviöljy.

Lisää lohenpalat keittoon, ja anna kiehua 2-3 minuuttia, jonka jälkeen kauho keittoa lautaselle. Purista päälle muutama tippa sitruunaa. Asettele päälle lehtipersilja. Anna annoksen jäähtyä 5 minuutin ajan ennen nauttimista.

Keiton yhteyteen sopii hyvin kuiva valkoviini.

Ruokaisa papu-avokadosalaatti
Yhdelle hengelle

90 g mustia papuja säilöttynä
25 g saksanpähkinöitä
puolikas avokado
½ lehtikaalin lehti
2-3 lehtisalaatin lehteä
3 kirsikkatomaattia halkaistuina
10 cm pätkä varsiselleriä
punasipulia maun mukaan
runsas teelusikallinen cashewtahnaa (esim. Urtekram)
1 valkosipulin kynsi
1 tl balsamiviinietikkaa
1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
pieni kourallinen lehtipersiljaa

Aloita salaatinkastikkeen teko lusikoimalla reilu teelusikallinen cashewpähkinätahnaa lasin pohjalle ja murskaa päälle valkosipuli.

Revi lehtikaalin lehdestä puolikas ja irrota lehtisalaatista 2-3 lehteä. Huuhtele ne ja revi lautaselle pienemmiksi paloiksi. Lisää päälle avokado viipaleina ja varsiselleri paloina.

Huuhtele pavut siivilässä, valuta vesi pois ja kaada pavut salaattipedille. Lisää papujen päälle punasipuli ohuina renkaina.

Jatka cashewtahnapohjaisen salaatinkastikkeen tekoa lisäämällä lasiin viinietikka ja oliiviöljy. Vaivaa tahnaa lyhyesti teelusikalla. Lisää tilkka vettä ja jatka sekoittamista, kunnes salaatinkastike on sopivan ohutta. Valuta sitten salaatinkastike tasaisesti salaatin päälle.

Lisää annokseen vielä puolitetut kirsikkatomaatit ja saksanpähkinät. Ripottele lopuksi päälle lehtipersilja.

Nauti.

Tomaatti-linssikeitto
Yhdelle hengelle

2 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
1 pieni sipuli
1 kynsi valkosipulia
50 g punaisia linssejä
100 g luomutomaattimurskaa (mieluiten lasipurkissa)
2 dl vettä
½ tl kurkumaa
½ tl currya
½ tl juustokuminaa
1 tl kuivattua basilikaa
ripaus suolaa
10 cm pala varsiselleriä
tuoretta basilikaa, korianteria tai lehtipersiljaa

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Lämmitä kattilassa oliiviöljyä ja kuullota siinä silputtu valkosipuli ja sipuli. Lisää kurkuma, curry ja juustokumina.

Lisää kattilaan tomaattimurska, varsiselleri silputtuna, kuivattu basilika ja suola.

Huuhtele linssit huolellisesti tiheässä siivilässä kylmällä ja sitten kuumalla vedellä (kuuma vesi liuottaa pois saponiineja). Ota ruokalusikka ja lusikoi linssit siivilästä kattilaan.

Anna linssien kiehua vähintään 15 minuuttia. Tarkista maku. Ota keitto levyltä ja soseuta sauvasekoittimella.

Ripottele annoksen päälle tuoreita yrttejä. Nauti keitto leivän kera, jonka päällä on vuohenjuustoa.

Pinaattimunakas
Yhdelle hengelle

2 kananmunaa
2 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
pakastepinaattia (mieluiten luomua)
1 pienehkö porkkana
4 kirsikkatomaattia
1 valkosipuli
1 pieni punasipuli
2 tl kaprista
kuivattua oreganoa
mustapippuria myllystä
jodioitua suolaa

Murskaa kuorittu valkosipulin kynsi ja anna sen saada muutama minuutti ilmaa. Ota sillä aikaa muut ainekset esille. Leikkaa punasipuli renkaiksi. Kuori ja raasta sen jälkeen porkkana.

Käytä mieluiten keraamista paistinpannua, johon ruoka ei tartu. Kuumenna pannu ja lisää ekstraneitsytoliiviöljy. Kuullota siinä murskattu valkosipuli ja sipuli. Lisää pannulle pakastepinaatti, raastettu porkkana ja kirsikkatomaatit puolitettuina.

Kuivaa kaprikset talouspaperilla etikasta ja lisää muiden vihannesten sekaan pannulle. Mausta ruokaa kuivatulla oreganolla ja mustapippurilla.

Riko kananmunat pieneen kulhoon ja sekoita keltuaiset valkuaisiin haarukalla mutta älä vispaa. Kaada sitten kananmunaseos pannulle vihannesten päälle ja kypsennä pari minuuttia, kunnes kananmunat ovat hyytyneet. Mausta varovasti suolalla, nosta munakas lautaselle ja nauti.

Kanasalaatti
Yhdelle hengelle

125 g broilerin fileesuikaleita (esim. L’Uomu Nokka)
1 valkosipulin kynsi
1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä paistamiseen
½ tl kurkumaa
½ tl currya
ripaus jodioitua suolaa
puolikas lehtikaalin lehti
2-3 salaatinlehteä
puolikas avokado
punasipulia
3 kirsikkatomaattia
1 tl viinietikkaa
1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä

Murskaa valkosipuli ja jätä se hetkeksi saamaan ilmaa.

Pese lehtikaalin lehden puolikas ja salaatinlehdet, kuivaa salaattilingossa ja revi ne lautaselle salaattipediksi. Lisää päälle avokadon puolikas ja punasipuli viipaloituna. Pese kirsikkatomaatit, puolita ne ja lisää lautaselle.

Sekoita lasin pohjalla viinietikasta ja ekstraneitsytoliiviöljystä kastike salaatille ja jätä odottamaan.

Kuumenna paistinpannu kuumaksi. Lisää oliiviöljy ja kääntele pannua niin, että öljy leviää tasaisesti. Lisää aiemmin murskaamasi valkosipuli sekä kurkuma ja curry. Paista pari minuuttia ja lisää broilerit. Jatka paistamista 3-5 minuuttia. Lisää pari ruokalusikallista vettä. Paista vielä pari minuuttia, kunnes broileri on kypsää. Nostele kananpalat salaatin päälle.

Valuta lopuksi aiemmin sekoittamasi salaatinkastike tasaisesti salaatin päälle. Nauti.

Viitteet:

Aune D, Giovannucci E, Boffetta P, et al. Fruit and vegetable intake and the risk of cardiovascular disease, total cancer and all-cause mortality-a systematic review and dose-response meta-analysis of prospective studies. Int J Epidemiol. 2017;46(3):1029-1056.

Barański M, Srednicka-Tober D, Volakakis N, et al. Higher antioxidant and lower cadmium concentrations and lower incidence of pesticide residues in organically grown crops: a systematic literature review and meta-analyses. Br J Nutr. 2014;112(5):794-811.

Baudry J, Assmann KE, Touvier M, et al. Association of Frequency of Organic Food Consumption With Cancer Risk: Findings From the NutriNet-Santé Prospective Cohort Study [published correction appears in JAMA Intern Med. 2018 Dec 1;178(12):1732]. JAMA Intern Med. 2018;178(12):1597-1606.

Bendinelli B, Masala G, Saieva C, et al. Fruit, vegetables, and olive oil and risk of coronary heart disease in Italian women: the EPICOR Study. Am J Clin Nutr. 2011;93(2):275-283.

van der Sluijs JP, Amaral-Rogers V, Belzunces LP, et al. Conclusions of the Worldwide Integrated Assessment on the risks of neonicotinoids and fipronil to biodiversity and ecosystem functioning. Environ Sci Pollut Res Int. 2015;22(1):148-154.

Aiemmin puhuttiin yleensä suoliston bakteerikannasta mutta nykyään on siirrytty puhumaan kattavammin suoliston mikrobiotasta. Se kattaa suolistossa elävät bakteerit, virukset, arkkieliöt, alkueläimet ja hiivasienet. Niitä arvioidaan olevan suolistossamme noin 100 biljoonaa eli vajaat kolme kertaa enemmän kuin kehossamme on soluja.

Granaattiomenien syöminen vaikuttaa suotuisasti suoliston mikrobiotaan.

Suolistomme mikrobiotan koostumus vaikuttaa moniin terveyden ulottuvuuksiin, kuten immuniteettiin, aineenvaihduntaan, ruoansulatukseen ja jopa mielialaan.

Useimpia luultavasti kiinnostaa suoliston mikrobiotan tasapaino siksi, että sillä tiedetään olevan yhteys suolen toimintaan. Kun se on kunnossa, riski siihen, että ripuli, ummetus tai ylenmääräinen kaasunmuodostus vaivaisivat, on pienempi.

Suoliston bakteerikannasta kannattaa kiinnostua myös muun terveyden vuoksi. Nykyään tiedetään, että suoliston bakteerikanta vaikuttaa laajasti koko terveyteen.

Dysbioosi useiden sairauksien taustalla

Suoliston bakteerikannan epätasapainoa kutsutaan dysbioosiksi. Siitä voi olla laajalti haittaa terveydellemme.

Dysbioosi liitetty pitkään listaan sairauksia. Sairauksia, joihin se vaikuttaa ovat ärtyneen suolen oireyhtymä, autismi, ahdistuneisuushäiriö, bipolaarinen syndrooma, masennus ja Parkinsonin tauti. Monille tulee ehkä yllätyksenä, että suoliston huono mikrobiota on liitetty myös useisiin syöpiin, metaboliseen oireyhtymään, diabetekseen, sydäntautiin ja Alzheimerin tautiin (Rinninella 2019).

Suoliston mikrobiotan epätasapaino voi siis aiheuttaa sairautta. Rohkaisevaa kuitenkin on, että tutkijoiden mukaan dysbioosin korjaaminen tarjoaa ”kiehtovan mahdollisuuden ehkäistä ja hoitaa sairauksia ja niiden oireita.”

Suoliston hyvä mikrobikanta voi auttaa painonhallinnassa

Yksi terveyden ulottuvuus, johon suoliston mikrobiotalla on vaikutusta, on painonhallinta. Suoliston bakteerikanta ei yksioikoisesti tee kenestäkään lihavaa tai laihaa mutta sillä on silti vaikutusta painon säätelyyn.

On havaittu, että lihavilla suolen mikrobiota ei ole yhtä vaihteleva kuin hoikilla. Se saattaa selittyä sillä, että lihavien ruokavalio on keskimäärin epäterveellisempi kuin hoikkien. Epäterveellinen ruokavalio kaventaa suoliston bakteerikannan kirjoa ja lisää huonojen bakteerikantojen määrää. Tiedetään myös, että epäterveellinen ruokavalio lisää painonnousua.

Tietyt bakteerikannat, kuten Akkermansia muciniphila, Bacteroides thetaiotaomicron, Christensenella minuta ja Oscillospira on yhdistetty hoikkuuteen.

Ruoki painonhallinnassa auttavia suolistobakteereita

Voit tehostaa painonhallinnassa onnistumista sillä, että ruokit painonhallintaa tukevia suolistobakteereita. Esimerkiksi Akkermansia muciniphilan määrää voi lisätä nauttimalla runsaammin frukto-oligosakkarideja sisältäviä ruokia. Niitä ovat esimerkiksi valkosipuli, sipuli, purjo, maa-artisokka ja parsa.

Bacteroides thetaiotaomicron saattaa lisääntyä nauttimalla sitrushedelmiä ja herneitä, sillä sitrushedelmien pektiinin ja herneiden kuidun on havaittu lisäävän tätä painonhallintaa tukevaa suolistobakteeria.

Christensenella minuta on yhdistetty Välimeren ruokavalion mukaisesti syömiseen. Erityisesti ekstraneitsytoliiviöljy ja raa’at vihannekset näyttävät olevan tärkeitä. Lisäksi sen määrää lisäävät palkokasvien syöminen, esimerkiksi punaiset kidneypavut, kikherneet, cashewpähkinät ja pistaasit. Näissä on galakto-oligosakkarideja (GOS), jotka ruokkivat Christensenella minutan muodostumista.

Kevätsipulissa on erittäin runsaasti frukto-oligosakkarideja, prebioottista kuitua.

Oscillospira on yhdistetty Välimeren ruokavalion mukaisesti syömiseen.

Kolmenlaisia suolistomikrobeja

Terveydelle näyttää olevan hyväksi erityisesti se, että suoliston mikrobiota on hyvin monipuolinen eli että suolistossa elää laaja kirjo erilaisia mikrobeja. Suolistomme mikrobit voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. Ne voivat olla:

• Hyödyllisiä, jotka tuottavat terveydellemme hyödyllisiä vitamiineja tai butyraattia ja muita lyhytketjuisia rasvahappoja.
• Opportunistisia, jotka voivat olla terveydellemme haitallisia, jos hyödylliset lajit eivät pidä niitä kurissa vaan ne pääsevät valloilleen.
• Pöytävieraita, jotka ovat harmittomia ja elävät harmoniassa ekosysteemin kanssa.

Jos hyödyllisten mikrobien määrä jostain syystä vähenee, haitalliset mikrobit voivat päästä riehaantumaan, jolloin seurauksena on dysbioosi, suoliston bakteerikannan epätasapaino. Se voi haitata suolen tasapainoista toimintaa ja terveyttämme laajemminkin.

Terveyttä tukevan bakteerikannan koostumus

Jokaisen ihmisen suoliston mikrobiota on koostumukseltaan yksilöllinen ja se pysyy yleensä melko samanlaisena läpi elämän. Terveilläkin ihmisillä on keskenään hyvin erilainen mikrobiston koostumus.

Huolimatta yksilöllisyydestään terveyttä tukeva bakteerikanta voi muodostua esimerkiksi noin 60-prosenttisesti Firmicutes-ryhmän bakteereista ja seuraavaksi Bacteroidetes-ryhmän bakteereista. Firmicutes-ryhmän bakteereita pidetään hyödyllisinä, koska ne muodostavat eniten butyraattia, josta kerron jäljempänä (Ganesan 2018).

Silti mikrobiotan liiallinen painottuminen Firmicutes-bakteereihin ei ole eduksi, sillä se on yhdistetty lihavuuteen. Bakteerikannan tasapaino on siten tärkeä.

Muita terveyshyötyihin yhdistettyjä bakteerikantoja ovat myös esimerkiksi Lactobacilli, Bifidobacterium, Akkermansia muciniphila, Faecalibacterium prausnitzii ja Prevotella. Ne mm. muodostavat lyhytketjuisia rasvahappoja.

Huonoista bakteerikannoista ovat esimerkkeinä Clostridium difficile ja Bilophila wadsworthia. Edellinen aiheuttaa mm. ripulia ja paksusuolentulehdusta ja jälkimmäinen tulehduksellista suolistosairautta.

Näin hyvät suolistomikrobit tukevat terveyttämme

Hyvät suolistobakteerit tukevat terveyttämme monin tavoin. Yksi tärkeimmistä on se, että ne muodostavat suolistossamme butyraattia ja muita lyhytketjuisia rasvahappoja, joilla on monia hyödyllisiä vaikutuksia terveyteemme.

Butyraatti ja muut lyhytketjuiset rasvahapot ylläpitävät tervettä suolen limakalvoestettä. Se estää haitallisia suolistomikrobeja ja muita yhdisteitä pääsemästä verenkiertoomme.

Butyraatilla ja muilla suolistossamme muodostuvilla lyhytketjuisilla rasvahapoilla on myös tulehdusta vähentävää ja syövän vastaista vaikutusta.

Hämmästyttävää on, että butyraatin on havaittu parantavan masennusta koe-eläimillä, ja väestötutkimuksenkin tulokset tukevat havaintoa. Vaikutus selittyy suoli-aivoakselilla eli yhteydellä, joka suolistolla ja aivoilla on.

Lyhytketjuisilla rasvahapoilla on muitakin hyödyllisiä vaikutuksia aivoihin. On esimerkiksi havaittu, että niitä tarvitaan tukemaan aivojen mikroglia-soluja, jotka puhdistavat aivojamme vanhasta solujätteestä (Airas 2020).

Lyhytketjuisia rasvahappoja muodostavia bakteerikantoja ovat muun muassa Bacteroides ja Faecalibacterium prausnitzii. Bacteroides-bakteerit ovat lyhytketjuisiin rasvahappoihin kuuluvan propionihapon muodostajia ja jälkimmäiset muodostavat butyraattia (Ganesan 2018).

Seuraava luonnollinen kysymys on, miten voimme ruokkia näitä hyviä suolistobakteereita. Kerron siitä seuraavassa.

Syö monipuolisesti kasvikunnan ruoka-aineita

Yksi erittäin hyvä avain suoliston mikrobiotan parantamiseen on syödä erittäin monipuolisesti kasvikunnan ruoka-aineita.

American Gut Project -nimisessä suurtutkimuksessa havaittiin, että niillä ihmisillä, joiden ruokavalioon sisältyi yli 30 erilaista kasvikunnan ruoka-ainetta viikoittain, oli monipuolisempi suolistomikrobisto kuin niillä tutkittavilla, jotka olivat viikoittain syöneet vain 10 kasvikunnan ruoka-ainetta.

30 kasvikunnan ruoka-ainetta voi kuulostaa suurelta määrältä. Jos kuitenkin syödään kasvisvoittoisesti, on helppoa saavuttaa se, että viikon aikana tulee syödyksi 40 erilaista kasvikunnan ruoka-ainetta tai jopa enemmän. Jos määrä jää paljon pienemmäksi, syy on todennäköisimmin se, että ruokavalio ei ole riittävän kasvisvoittoinen.

Ravitse hyviä bakteerikantoja liukoisella kuidulla

Osaltaan kasvikunnan ruoka-aineiden hyvä vaikutus suoliston mikrobiotaan on sen ansiota, että niissä on imeytymättömiä hiilihydraatteja, esimerkiksi inuliinia ja resistenttiä tärkkelystä. Ne ruokkivat hyödyllisiä suolistobakteereja.

Maa-artisokassa on erittäin paljon inuliinia, joka ruokkii hyviä suolistobakteereja.

Kuidusta puhuttaessa monet ajattelevat täysjyväviljoja. Näiden vaikutus suoliston mikrobikantaan ei ole kuitenkaan yhtä selvästi hyödyllinen kuin vihanneksista, hedelmistä ja palkokasveista saadun kuidun (Koecher 2019).

Syy lienee se, että täysjyväviljat sisältävät – kauraa ja ohraa lukuun ottamatta – enimmäkseen liukenematonta kuitua. Kuitenkin vain liukoinen kuitu on prebioottista, hyviä suolistobakteereja ruokkivaa. Sen saannista voi pitää parhaiten huolta syömällä runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja sekä palkokasveja, kuten linssejä, papuja ja soijaa.

Polyfenolit muokkaavat mikrobiotaa hyvään suuntaan

Monet kasvikunnan ruoat, kuten marjat, hedelmät ja vihannekset, sisältävät polyfenoleita, jotka vaikuttavat suoliston mikrobiotaan suotuisasti.

Esimerkiksi sipulin ja omenan sisältämä kversetiini estää eräiden haitallisten suolistobakteerien muodostumista. Toisaalta polyfenolit myös lisäävät hyödyllisten suolistobakteerien määrää. Marjat sisältävät antosyaaneja ja antosyanidiineja, jotka samanaikaisesti estävät haitallisten bakteerien muodostumista ja lisäävät hyödyllisten bakteerien kasvua (Loo 2020).

Mustikoissa on kuitua ja antosyaaneja, jotka muovaavat suoliston mikrobiotaa hyvään suuntaan.

Suoliston mikrobistolle hyödyllisiä polyfenoleita sisältävät runsaasti myös tee, viini, viinirypäleet, granaattiomena ja saksanpähkinä.

Fermentoidut ruoat sisältävät probiootteja

Edellä vihreäpohjaisen laatikon listaan kuului vain kasvikunnan tuotteita. Silti myös eläinkunnan tuotteiden joukossa on muutamia ruoka-aineita, joiden syömisen on havaittu olevan hyödyllistä suoliston mikrobistolle.

Olen pitkään pitänyt fermentoitujen maitotuotteiden syömistä terveellisempänä kuin maidon juontia. Tätä näkemystäni tukeva tieteellinen näyttö on jatkuvasti vahvistunut.

Espanjalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, millaista vaikutusta hapatetuilla maitotuotteilla on suoliston mikrobiotaan. Tutkijat havaitsivat, että makeuttamatonta luonnonjogurttia syöneillä on enemmän Akkermansia-kannan bakteeria suolistossaan. Tällä bakteerikannalla katsotaan olevan esimerkiksi lihavuuden vastaista vaikutusta. Makeuttamatonta luonnonjogurttia syöneiden CRP oli myös alempi. Se viittaa siihen, että heillä oli elimistössään vähemmän lievää systeemistä tulehdusta kuin ihmisillä, jotka eivät olleet sitä syöneet (González 2019).

Samassa tutkimuksessa havaittiin myös, että juustoa syöneillä oli ulosteissaan enemmän lyhytketjuisia rasvahappoja, joita pidetään terveydelle hyödyllisinä. Näitä rasvahappoja muodostuu hyvien suolistobakteerien tuottamana, joten tuloksesta voi epäsuorasti päätellä juuston lisäävän niiden määrää.

Syö myös muita fermentoituja tuotteita

Hapatettujen maitotuotteiden lisäksi fermentoituja ruokia ovat esimerkiksi hapankaali, kimchi ja muut hapatetut vihannekset sekä fermentoidut soijatuotteet. Niitä syömällä saa valmiita probiootteja, jotka rikastuttavat suoliston bakteerikantaa.

Fermentoituja soijatuotteita ovat miso, tempe ja natto. Niiden syöminen on tutkimuksissa yhdistetty pienempään kuolleisuuteen (Katagiri 2020).

Oletettavasti fermentoidun soijankin hyödyt välittyvät ainakin osittain sillä hyödyllisellä vaikutuksella, joka niiden syömisellä on suoliston bakteerikantaan. Lisäksi nattoon on muodostunut fermentoitaessa vitamiineja sekä nattokinaasia – entsyymiä, joka ehkäisee tehokkaasti veritulppien muodostumista.

Kohtuullinen viinin juonti monipuolistaa mikrobiotaa

Alkoholinkäyttö on kohtuullisena hyödyksi mikrobiotalle. Erityisesti on havaittu punaviinin juojien mikrobiotan olevan monipuolisempi. Valkoviininkin nauttimisella on lievää samansuuntaista vaikutusta (Le Roy 2020).

Tutkijat suosittelevat Välimeren ruokavaliota suolistolle hyvänä

Välimeren ruokavaliolla tiedetään olevan monenlaisia terveyshyötyjä. Sitä taustaa vasten ei ole ihme, että tutkijat suosittelevat Välimeren ruokavaliota myös suoliston mikrobiotalle hyvänä ruokavaliona:

”Välimeren ruokavalio on yhä ikivihreä ratkaisu, jolla voidaan optimaalisesti muovata mikrobiotan runsautta ja vakautta”, hehkuttavat tutkijat (Rinninella 2019).

Välimeren ruokavaliota noudattaneiden suoliston bakteerikannan on havaittu olevan monipuolisempi kuin länsimaisesti syöneiden. Lisäksi Välimeren ruokavalion mukaisesti syöneillä terveyttä tukevia suolistobakteereja on havaittu olevan enemmän. Tällaisia ovat esimerkiksi Akkermansia muciniphila, Bifidobacterium, Faecalibacterium prausnitzii, Prevotella, ja Roseburia.

Nämä bakteerikannat lisäävät edellä mainittujen lyhytketjuisten rasvahappojen muodostumista. Välimeren ruokavaliota noudattaneilla onkin havaittu muodostuvan suolistossaan enemmän näitä hyödyllisiä rasvahappoja (Jin 2019).

Kertauksen vuoksi kerron, että Välimeren ruokavalio on hyvin kasvisvoittoinen sekaruokavalio, johon sisältyy myös kohtalaisen paljon kalaa. Lihaa ja maitotuotteita ei syödä siinä paljon, ja ne maitotuotteet, joita siinä käytetään, ovat yleensä hapatettuja. Tarkempi kuvaus Välimeren ruokavaliosta sisältyy esimerkiksi tähän kirjoitukseeni.

Muita hyviä keinoja tukea suoliston hyvää mikrobiotaa

Möyri puutarhassa ja liiku metsässä

Luontoaltistus on hyvä keino monipuolistaa omaa mikrobikantaa. Kun möyrimme puutarhassa, saamme samalla pieniä määriä maaperämikrobeja, jotka monipuolistuttavat suoliston mikrobikantaa.

Metsässä kävellessämme hengitämme mikrobipitoista ilmaa ja ne laskeutuvat ihollemme ja limakalvoillemme. Jo metsän mikrobipitoisen ilman hengittäminen saattaa vaikuttaa suotuisasti suolistonkin bakteerikantaan.

Harrasta kestävyysliikuntaa

Suomalaistutkimuksessa on havaittu, että kestävyysliikunta vähentää selvästi tulehdusta aiheuttavia Proteobacteria-kantoja. Lisäksi tehokkaaseen aineenvaihduntaan liitetyn Akkermansia-bakteerin määrä lisääntyi (Munukka 2018).

Erityisesti kannattaa harrastaa liikuntaa luonnossa, jolloin saadaan yhtä aikaa liikunnan ja luonnossa oleskelun myönteiset vaikutukset mikrobiotaan.

Suoliston bakteerikannalle haitallisia ruokia

Monille on selvää, että epäterveellisellä ruokavaliolla on haitallinen vaikutus suoliston terveyteen, ja sillä on haitallinen vaikutus myös suoliston bakteerikantaan. Varsinkin suoliston bakteerikannan monimuotoisuus kärsii, kun ruokavalio on laadultaan heikko.

Liha ja lihajalosteet

Runsaasti syötynä punainen liha lisää haitallisina pidettyjen Proteobacteria-bakteerien määrää ja vaikuttaa haitallisesti suolen limakalvoesteeseen verrattuna vaaleaan lihaan. Lisäksi punainen liha näyttää heikentävän bakteerikannan tasapainoa tavalla, joka saattaa johtaa painonnousuun (Albracht-Schulte 2020).

Erityisen haitallista on sellaisen lihan syöminen, jossa on tummunutta paistopintaa – merkki Maillard-reaktiosta. Siten muodostuneet yhdisteet ruokkivat haitallisia suolistobakteereja ja lisäävät tulehdusta (Tuohy 2006).

Sokeri

Sokeri muuttaa suoliston bakteerikantaa huonompaan suuntaan melko nopeasti, päivissä. Sokerin on havaittu esimerkiksi estävän erään hoikkuuteen yhdistetyn bakteerikannan kolonisaatiota suolistossa (Townsend 2020).

Sokerin huonot vaikutukset suolen mikrobiotaan ovat onneksi käännettävissä. Sokerin syönnin lopettamisen jälkeen vaikutukset suolen mikrobiotaan korjaantuvat nopeasti.

Keinomakeutusaineet haitallisia

Sokerin lisäksi myös synteettiset keinomakeutusaineet vaikuttavat haitallisesti suoliston mikrobiotaan.

Lisäaineet

Lisäaineista osa, kuten säilöntäaineet, ovat suoliston mikrobikannalle haitallisia. Sen sijaan, että syynäisi tuoteselosteita etsien juuri tiettyjä lisäaineita, on yleensä järkevämpää välttää sellaisia ruokia, joissa lisäaineita on pitkä lista. Usein terveellisimmissä ruoissa, kuten vihanneksissa, marjoissa ja hedelmissä, ei ole lisäaineita lainkaan.

Pitkälle jalostetut ruoat

Pitkälle jalostetut ruoat sisältävät usein raffinoituja hiilihydraatteja ja niistä puuttuu kuitua ja polyfenoleita, jotka tukevat suoliston monipuolisen mikrobikannan muodostumista. Lisäksi näissä ruoissa on monesti sokeria ja lisäaineita, jotka ovat suolistolle haitallisia.

Torjunta-aineet

Paras keino välttää torjunta-aineita on suosia luomua aina, kun se on mahdollista.

Monet lääkkeet kuihduttavat mikrobiotaa

Mikrobiotan rikkautta kuihduttavat tunnetusti antibiootit mutta ne eivät ole ainoita. Myös antihistamiinit, tulehduslääkkeet, metformiini ja närästyslääkkeinä käytetyt antasidit heikentävät suoliston mikrobikantaa. Turhaa lääkkeiden käyttöä kannattaa siis välttää.

Lääkärin kanssa voi ottaa puheeksi, olisiko sairauden tai oireiden hoitoon löydettävissä lääkkeettömiä vaihtoehtoja.

Muita haitallisia tekijöitä

Tässä kirjoituksessa olen tietoisesti keskittynyt ruokavalion vaikutukseen mutta on hyvin tunnettua, että stressi ja vaikeat tunnetilat vaikuttavat haitallisesti suolistoon ja ruoansulatukseen. Suolistonkin hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitsemme riittävästi rentoutumista ja unta. Kannattaa myös pyrkiä ylläpitämään tasapainoista tunnetilaa, jota tukevat erityisesti harmoninen parisuhde ja muut hyvät ihmissuhteet.

Kaikki ei selity suolistomikrobeilla

Mikrobiota ei suinkaan ole ainoa suoliston terveyteen vaikuttava asia. Merkitystä voi olla myös esimerkiksi FODMAP-hiilihydraateilla, gluteenilla ja muilla viljan proteiineilla. Nämä ruokavalion tekijät eivät aiheuta oireita kaikille mutta yksilöllisestä alttiudesta johtuen ne voivat ärsyttää suolta esimerkiksi siten, että ne lisäävät suolen limakalvon tulehdusta ja läpäisevyyttä.

Kirjoituksen ulkopuolelle jäivät ravintolisien vaikutukset

Viranomaiset ovat alkaneet muutama vuosi sitten tulkita terveysväitelainsäädäntöä kohtuuttoman tiukasti ja sananvapautta rajoittaen. Ravintolisiä, joiden vaikutusta suoliston bakteerikantaan en tässä voinut käsitellä, ovat esimerkiksi maitohappobakteerivalmisteet, kalaöljy, D-vitamiini, berberiini, kurkumiini ja monet muut.

Edit 4.11. Korjattu jutun alusta suolistomikrobien määrä.

Viitteet:

Airas L, Saraste M. Mikrogliasolut – aivojen puhdistajat ja puolustajat. Duodecim. 2020;136(7):751-8.

Albracht-Schulte K, Islam T, Johnson P, Moustaid-Moussa N. Systematic Review of Beef Protein Effects on Gut Microbiota: Implications for Health. Adv Nutr. 2020 Aug 6:nmaa085.

Domínguez-Avila JA, Villa-Rodriguez JA, Montiel-Herrera M, et al. Phenolic Compounds Promote Diversity of Gut Microbiota and Maintain Colonic Health. Dig Dis Sci. 2020 Oct 28.

Ganesan K, Chung SK, Vanamala J, Xu B. Causal Relationship between Diet-Induced Gut Microbiota Changes and Diabetes: A Novel Strategy to Transplant Faecalibacterium prausnitzii in Preventing Diabetes. Int J Mol Sci. 2018 Nov 22;19(12):3720.

Garcia-Mantrana I, Selma-Royo M, Alcantara C, Collado MC. Shifts on Gut Microbiota Associated to Mediterranean Diet Adherence and Specific Dietary Intakes on General Adult Population. Front Microbiol. 2018 May 7;9:890.

González S, Fernández-Navarro T, Arboleya S, de Los Reyes-Gavilán CG, Salazar N, Gueimonde M. Fermented Dairy Foods: Impact on Intestinal Microbiota and Health-Linked Biomarkers. Front Microbiol. 2019 May 24;10:1046.

Holscher HD, Guetterman HM, Swanson KS, An R, Matthan NR, Lichtenstein AH, Novotny JA, Baer DJ. Walnut Consumption Alters the Gastrointestinal Microbiota, Microbially Derived Secondary Bile Acids, and Health Markers in Healthy Adults: A Randomized Controlled Trial. J Nutr. 2018 Jun 1;148(6):861-867.

Illiano P, Brambilla R, Parolini C. The mutual interplay of gut microbiota, diet and human disease. FEBS J. 2020;287(5):833-855.

Jin Q, Black A, Kales SN, Vattem D, Ruiz-Canela M, Sotos-Prieto M. Metabolomics and Microbiomes as Potential Tools to Evaluate the Effects of the Mediterranean Diet. Nutrients. 2019 Jan 21;11(1):207.

Katagiri R, Sawada N, Goto A, Yamaji T, Iwasaki M, Noda M, Iso H, Tsugane S; Japan Public Health Center-based Prospective Study Group. Association of soy and fermented soy product intake with total and cause specific mortality: prospective cohort study. BMJ. 2020 Jan 29;368:m34.

Koecher KJ, McKeown NM, Sawicki CM, Menon RS, Slavin JL. Effect of whole-grain consumption on changes in fecal microbiota: a review of human intervention trials. Nutr Rev. 2019;77(7):487-497.

Kumar Singh A, Cabral C, Kumar R, Ganguly R, Kumar Rana H, Gupta A, Rosaria Lauro M, Carbone C, Reis F, Pandey AK. Beneficial Effects of Dietary Polyphenols on Gut Microbiota and Strategies to Improve Delivery Efficiency. Nutrients. 2019 Sep 13;11(9):2216.

Laitinen K, Mokkala K. Overall Dietary Quality Relates to Gut Microbiota Diversity and Abundance. Int J Mol Sci. 2019;20(8):1835.

Le Roy CI, Wells PM, Si J, Raes J, Bell JT, Spector TD. Red Wine Consumption Associated With Increased Gut Microbiota α-Diversity in 3 Independent Cohorts. Gastroenterology. 2020 Jan;158(1):270-272.e2.

Loo, YT, Howell, K, Chan, M, Zhang, P, Ng, K. Modulation of the human gut microbiota by phenolics and phenolic fiber‐rich foods. Compr Rev Food Sci Food Saf. 2020; 19: 1268– 1298.

Mao Q, Manservisi F, Panzacchi S, et al. The Ramazzini Institute 13-week pilot study on glyphosate and Roundup administered at human-equivalent dose to Sprague Dawley rats: effects on the microbiome. Environ Health. 2018;17(1):50.

Matt SM, Allen JM, Lawson MA, Mailing LJ, Woods JA, Johnson RW. Butyrate and Dietary Soluble Fiber Improve Neuroinflammation Associated with Aging in Mice. Front Immunol. 2018 Aug 14;9:1832.

Moshfegh AJ, Friday JE, Goldman JP, Ahuja JK. Presence of inulin and oligofructose in the diets of Americans. J Nutr. 1999 Jul;129(7 Suppl):1407S-11S.

Munukka E, Ahtiainen JP, Puigbó P, et al. Six-Week Endurance Exercise Alters Gut Metagenome That Is not Reflected in Systemic Metabolism in Over-weight Women. Front Microbiol. 2018 Oct 3;9:2323.

Redondo-Useros N, Nova E, González-Zancada N, Díaz LE, Gómez-Martínez S, Marcos A. Microbiota and Lifestyle: A Special Focus on Diet. Nutrients. 2020;12(6):1776.

Rinninella E, Cintoni M, Raoul P, et al. Food Components and Dietary Habits: Keys for a Healthy Gut Microbiota Composition. Nutrients. 2019;11(10):2393.

Townsend GE 2nd, Han W, Schwalm ND 3rd, Raghavan V, Barry NA, Goodman AL, Groisman EA. Dietary sugar silences a colonization factor in a mammalian gut symbiont. Proc Natl Acad Sci U S A. 2019 Jan 2;116(1):233-238.

Tuohy KM, Hinton DJ, Davies SJ, Crabbe MJ, Gibson GR, Ames JM. Metabolism of Maillard reaction products by the human gut microbiota–implications for health. Mol Nutr Food Res. 2006 Sep;50(9):847-57.

Yuan X, Pan Z, Jin C, Ni Y, Fu Z, Jin Y. Gut microbiota: An underestimated and unintended recipient for pesticide-induced toxicity. Chemosphere. 2019;227:425-434.